Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2011.

Vuosikatsaus

Juuri loppumaisillaan oleva vuosi on ollut tähänastisen elämäni raskain. On järisyttävää muistella, millainen määrä surua ja ikävää tähän vuoteen on mahtunut. Vuosi on ollut toiveiden ja pettymysten täyttämää ja varsinkin viimeiset kolme viikkoa ovat olleet vaikeita. Joulun aika antoi mahdollisuuden lepoo, ja rentoutuminen tuntuu jatkuvasti tuovan pintaan uusia tunteita. Monta kertaa suru on täytynyt haudata piiloon, ja rentoutuminen kai tuo suremattoman surun takaisin mieleen. Tätä vuotta määrittelee parhaiten pidätetty itku. Minusta on tullut siinä jo melko hyvä!

Toisaalta kulunut vuosi on ollut antoisa. Parisuhteemme on voinut hyvin, ja olemme lähentyneet toisiamme entisestään. Vaikeiden asioiden kanssa painiminen on mahdollistanut suoran keskusteluyhteyden. Lisäksi olen huomannut, kuinka suuri voimavara todellisissa ystävissä piilee. Vuosi on näyttänyt sen, että minulla on todella ihania ja kultaisia ystäviä, jotka osaavat olla tämän asian kanssa juuri niinkuin pitääkin. Kuuntelev…

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille. Toivottavasti kaikki pystyvät jouluna rentoutumaan ja iloitsemaan. Nauttikaa olostanne ja toisistanne!


Reippahasti käypi askeleet

Niin se aika jälleen kerran riensi. Nyt elän jo kiertopäivää kahdeksan. Kuukautiset olivat niin ihanat kuin kuukautiset voivat olla. Pärjäsin Litalginin ja Ketorinin avulla koko kuukautisten ajan. Poissa olivat sietämättömät kivut, kuukautisten jälkeinen juilinta sekä migreeni. Ihanaa!

Viikko on ollut kuitenkin hyvin raskas. Töissä on ollut kiirettä ja jouluvalmistelutkin ovat vieneet oman osansa voimista. Lisäksi olen jatkuvasti hieman alakuloinen tämänhetkisen tilanteen vuoksi. Onneksi tänään alkoi loma. Huomenna täytyy vielä jaksaa valmistella joulua, mutta ylihuomenna alkaa täysi lepo ja laatuaika miehen kanssa. Vietämme joulun kahdestaan kotona, ja olen siitä todella onnellinen. Onneksi olemme jo aikaisemmin luoneet itsellemme sopivat jouluperinteet. Niinpä meidän ei tarvitse surra jouluna sitä, että olemme kahden. Meillä on täydellinen joulu myös kahdestaan.

Toipuminen leikkauksesta sujui hyvin tiettyyn pisteeseen saakka. Aluksi toipuminen oli hurjan nopeaa, mutta pikkuhiljaa se…

Ensimmäinen kiertopäivä

Ensimmäinen kiertopäivä ja tasan viikko laparoskopiasta. Voiko tämä tosiaan olla näin helppoa? En todellakaan ole kivuton, mutta kestämättömät tuskat ovat poissa. Kipu on vain inhottavaa, mutta se ei valtaa ajatuksia. Olen ottanut kipuun päivän aikana kahteen kertaan yhden Litalginin ja yhden Ketorinin. Särkylääkkeiden määrä on siis todella vähäinen aiempaan verrattuna.

Aloitin tänään e-pillerit. Syön niitä ivf-hoitojen aloittamiseen saakka. Se tekee minut surulliseksi. Meidänhän piti päästä hyödyntämään laparoskopian jälkeiset kuukaudet. Nyt luonnolliselle raskautumiselle ei edes anneta mahdollisuutta. Sitä mukaa, kun fyysinen toipuminen on edistynyt, psyykkinen puoli voi huonommin. Koko kauheus uppoaa mieleen pikkuhiljaa. Nyt on selvästi syytä hakeutua myös psykologin juttusille. Olen äärettömän väsynyt tähän kaikkeen. Pelko siitä, että emme milloinkaan saa lasta, kasvaa koko ajan ja tekee oloni kovin raskaaksi. Psykologille pitäisi päästä kuukauden sisällä. Nyt täytyy siis vain il…

Toipuminen laparoskopiasta ja vinkkejä kohtalotovereille

Toipumiseni laparoskopiasta on ollut yllättävän nopeaa. Perjantaina sairaalasta kotiuduttuani vatsani oli kuin jalkapallo. Uskomatonta, kuinka suureksi se voikaan venyä. Takki ei mahtunut ollenkaan kiinni ja päällekin meni vain hyvin väljä tunika. Inhottavin jälkivaiva minulla oli hartia- ja palleapistos. Maha oli kovin täynnä ilmaa, ja se selvästi painoi palleaa ja aiheutti epämukavaa oloa myös hartioissa. Jouduimme tekemään myös nukkumisjärjestelyitä, koska pystyin olemaan vain vasemmalla kyljelläni tai selälläni. Niinpä minun täytyi mennä nukkumaan miehen puolelle sängyssä, koska muuten en olisi päässyt kumolleni.

Lauantaiaamuna oloni oli kohentunut jo kummasti. Sain aamulla mennä suihkuun ja ottaa haavoja peittävät siteet pois. Haavoja minulla on neljä. Yksi isompi navassa ja kolme pienempää sen ympärillä. Haavoja täytyy suihkutella kaksi kertaa päivässä. Lauantaina syöminenkin alkoi jo luistaa, vaikka isoja annoksia mahaani ei yksikertaisesti mahtunut. Syöminen teki myös olon epä…

Tuomio

No niin, vihdoin aika kertoa lääkärin tuomio. Leikkaukseni tosiaan kesti noin kolme tuntia ja vatsaani ilmestyi yhteensä neljä haavaa. Yksi isompi ja kolme pienempää.

Munatorveni olivat kiinnittyneinä sekä toisiinsa että jonnekin ylös. Lisäksi kipupesäkkeitä löytyi sekä kohdun takaa että vähän edestäkin. Oikeassa munasarjassa ei ollut kystaa, vaan vesirakkula. Kiinnikkeitä siis irroiteltiin, kipupesäkkeitä poltettiin ja rakkula poistettiin. Kiinnikkeiden lisäksi munatorveni olivat myös liian paksut. On siis hyvin epätodennäköistä, että raskaus onnistuisi luonnollisesti.

Tulevaisuus näyttää nyt siltä, että aloitan e-pillereiden syömisen heti seuraavien kuukautisten alkaessa ja syön pillereitä ivf-hoitojen aloittamiseen saakka tauotta. Pillereiden tarkoituksena on siis estää endometrioosin kehittyminen ja hoitaa kipuja. Ivf-hoidot on tällä hetkellä tarkoitus aloittaa maaliskuussa.

Mikäli tulen joskus raskaaksi ja synnytän lapsen, minulle täytyy laittaa heti hormonikierukka. Endometrioos…

Laparoskopia ja kuinka tästä eteenpäin mennään

Vihdoinkin jaksoin kaivaa läppärini esiin, jotta saan päivitettyä laparoskopiakertomukseni. Olo paranee koko ajan, vaikka aika huonossa kunnossa olen vielä siinä mielessä, että väsyn kamalan nopeasti. Kävin juuri noin puolen kilometrin lenkillä ja nyt väsyttää hurjasti. Maha alkaa kuitenkin jo olla oikean kokoinen. Tänään mahtui ensimmäistä kertaa takkikin päälle!

Mitä viimeisen viiden päivän aikana sitten on tapahtunut? Torstaina menin polille noin puoli yhdentoista aikoihin. Odottelin noin tunnin ajan ihan omissa vaatteissani, kunnes sain vaihtaa sairaalavaatteet päälleni. Päätin harkinnan jälkeen ottaa esilääkityksen, vaikka oloni olikin ihan rauhallinen. Niinpä odottelin sängyssä maaten esilääkityksen tehoamista ja kahdentoista aikoihin minut vihdoin kärrättiin leikkaussaliin.

Omat muistikuvat jatkuvat vasta iltakuudelta, mutta muiden kertomusten mukaan leikkaus kesti noin kolme tuntia ja heräämöstä minut vietiin osastolle noin viiden aikoihin. Minulla oli paha olo, ja sain pahoin…

Vihdoinkin hereillä!

Ehdinkin nukkua lähes puolitoista vuorokautta. Ensin nukutuksen ja sitten väsymyksen vuoksi. Nyt olen käynyt jo kävelemässä ja tällä hetkellä istun sairaalasängyn reunalla ihan hyvissä fiiliksissä. Paljon tuli tietoa, mutta siitä lisää myöhemmin. Ivf on kuitenkin seuraava askel. Muutaman tunnin kuluttua pääsen kotiin. Kiitos peukutuksista!

Onnitteluni ja pahoitteluni!

Aluksi haluan esittää vilpittömät onnitteluni kaikille niille, jotka ovat juuri saaneet kaivatut kaksi viivaa raskaustesteihinsä.

Toiseksi haluan esittää pahoitteluni samoille henkilöille. En laita teidän blogejanne esiin blogiini. Raskausblogit ovat sellaisia, joiden lukemiseen minun voimavarani eivät nyt riitä. Omaa itseäni säästäen käyn siis teidän blogeissanne vain silloin, kun minusta siltä tuntuu.

Nauttikaa raskaudestanne! Raskaaksi tuleminen on uskomaton ihme. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Huominen mielessä

Vihdoinkin ehdin koneen ääreen! Yllättävän kiireistä tämä sairauslomalle jääminen. Joulunalusaika on minun ammatissani hyvin hektistä, ja sairausloma laittoi asioihin vielä lisää kiirettä. Yritin siis tänään tehdä lähes kahden viikon työt. Vaikka minulle tuleekin töihin sijainen, jouduin kirjoittamaan hänelle tarkat ohjeet tulevasta kiireviikosta. Sairauslomalle jää sitten todistusarvosanojen miettiminen.

Kohta ehdin lepäilemään, mutta olen niin väsynyt, että pelkään nukahtavani heti. Se on huono juttu kahdesta syystä. En saa syödä enää puolenyön jälkeen, joten haluan valvoa vielä muutaman tunnin, jotta ehdin syödä iltapalan enkä ole heti aamuvarhaisesta nälkäinen. Lisäksi haluan olla huomenna väsynyt, koska minun täytyy todennäköisesti jäädä sairaalaan yöksi ja haluan kyetä viettämään tylsää odotteluaikaa nukkumalla.

Palataan nyt siis vielä ajassa taakse päin. Maanantaina kävin Taysissa operaation esikäynnillä. Suurin osa esikäynnistä koostui odottelusta, ja minulle ehti ehdottomasti…

Tylsää!

Odottelen parhaillani lääkäriä Taysin naistentautien polilla. Olen istunut täällä jo pari tuntia ja aika meinaa käydä pitkäksi. Hoitajan kanssa olen jo jutellut, mutta muuten täällä ei ole tapahtunut mitään. Kutsussa pyydettiin varaamaan käyntiin aikaa 4 tuntia. Kuvittelin, että se tarkoittaa täällä tapahtuvan paljon asioita. No, onneksi minulla on viihdettä mukana. Mitä itse toimenpiteeseen tulee, minulla on oikein hyvä mieli. Toki vähän jännittää. Kaikkein eniten jännitän kuitenkin seuraavia kuukautisia. Tuntuu uskomattomalta, että ne eivät todennäköisesti ole yhtä kivuliaat kuin edelliset. Lisäksi pelkään liian pitkää sairauslomaa. Minulla on ensi viikolla töissä kova kiire, enkä oikeasti ehtisi olemaan poissa. Toivottavasti siis neljän päivän sairausloma riittää.

Polikäynnin saldoa

Kävin siis perjantaina lapsettomuuspolilla ultrassa. Olin syönyt Clomifeneja ja tarkoituksena oli suorittaa alkuviikosta toinen inseminaatio. Ultrassa lääkäri huomasi, että minulla on munasarjoissani useampia erikokoisia rakkuloita. Vasemmalla rakkuloita oli neljä kappaletta ja oikealla kaksi. Sitä lääkäri ei ultran perusteella osannut sanoa, mikä rakkuloista olisi munarakkula ja mitkä kystia. Ultrassa näkyi myös se, että munanjohdin on kiinnittyneenä kohtuun. Lisäksi limakalvo oli aivan liian ohut, 3,7 mm. Ultran perusteella ei siis näyttänyt kovinkaan hyvältä. Niinpä lääkäri laittoi meidät jo IVF-jonoon. Koeputkihedelmöitys tehdään meille maaliskuun alussa.

Pyysin lääkäriltä uutta Tramal-reseptiä ja hän huolestui siitä, kuinka paljon Tramalia minulla on kulunut. Kaksien kuukautisten aikana ehdin jo syödä melkein kokonaisen paketin eli parikymmentä Tramalia. Niinpä lääkäri päätti soittaa laparoskopiajonon hoiotajalle ja kiirehtiä aikaani laparoskopiaan. Hoitaja lupasi ottaa minuun yh…

Kyllästynyt kipuun

Kirjoitin tämän kirjoituksen torstaina. Nyt tiedän pääseväni pian laparoskopiaan ja mahdollisesti myös eroon kivuista ainakin hetkeksi. Tämä kirjoitus on kuitenkin tärkeä, joten laitettakoon näkyviin sellaisenaan.

Tänään teen joulusiivousta ihan sen kunniaksi, että pystyn siihen. Kivuista muistuttavat enää väsyneet lihakset. Mieli on nyt paljon parempi. Jospa ehtisin huomenna kerrata eilisen polikäynnin tapahtumat-


Torstai 24.11.2011

Minulla on ollut elämässäni paljon kipuja. Sairastin 11-vuotiaana kummallista niveltautia, johon lääkärit eivät löytäneet selitystä. Jouduin toisinaan käyttämään kyynersauvoja, koska kävely oli kipujen takia niin vaikeaa. Lisäksi vietin useita jaksoja sairaalassa tutkimuksissa. Vasta 14-vuotiaana olin päässyt eroon kivuistani. En muista tuota aikaa enää kamalan hyvin, mutta sen muistan, kuinka lääkärini jossakin vaiheessa tutkimuksia totesi (minun läsnäollessani) kipujen olevan todennäköisesti psykosomaattisia. Lapsena tulkitsin asian niin, että on minun …

Ei pistellä vieläkään!

Ohhoh! Olipas tapahtumarikas käynti. Opettelin hoitajan avustuksella sekoittelemaan Menopureja ja Pregnyleitä kädet täristen ja pistämistä peläten. En kuitenkaan joudu pistämään vieläkään mitään. Minulla on aika laparoskopiaan jo torstaille 8.12. Laparoskopian ja tämän hetken välillä ei siis ole yksiäkään kuukautisia! Ihanaa! Nyt palaan töihin. Kerron myöhemmin tarkemmin.

Ärsyttää

Sain tietysti migreeninkin kuukautisten jatkeeksi, aivan kuten asiaan kuuluu. Migreeni on viimeaikoina osunut kiertopäivälle kuusi eli suurinpiirtein samoihin aikoihin, kun kipu muuten loppuu.

Migreeni alkoi hiipiä päälle jo eilen aamulla, ja illalla olinkin aivan sänkypotilaana. Panacodia kokeilin särkyyn ottaa, mutta siitä ei kyllä tuntunut olevan huomattavaa apua. Tänään aamulla oli ihan hyvä olo, mutta töistä palatessani huomasin tykytystä vasemmassa ohimossa ja tykytys on siitä iltaa kohti vain yltynyt. Aivan täyttä migreenikohtausta minulle ei tänään ole (vielä) tullut. En ole samalla tavalla pahoinvoiva kuin migreenissä, mutta ohimossa tykyttää jatkuvasti.

Migreeni ärsyttää nyt etenkin siksi, että sen vuoksi olen joutunut jättäytymään pois harrastuksestani, johon olisin viimein päässyt kuukauden tauon jälkeen.

Huomenna polille. Joudunkohan nyt pistämään?

Jo helpottaa

Tänään kivut ovat jo laantuneet siedettävälle tasolle. Siedettävä tarkoittaa minun tapauksessani sitä, että voin jättää tavalliset särkylääkeannokseni syömättä, ja kivut häipyvät lähes kokonaan, jos otan kaksi Panadolia kerralla. Panadolia olen ottanut tänään vain kerran. Siedettäviä kipuja voi nimittäin sietää siihen saakka, että ehtii apteekkiin.

Kivuissani on yksi hyvä puoli: Parin kolmen ensimmäisen kiertopäivän aikana kaikki energiani menee selviämiseen. Vasta kipujen laannuttua iskee pettymys hoitojen epäonnistumisesta ja uuden kierron alkamisesta. Parissa päivässä pettymyksen pahin terä on kuitenkin kulunut pois. Tällä kertaa selvisin lähes ilman kyyneliä.

Huomenna on aika alkaa kuntouttaa kuukautisten kipeyttämiä selkälihaksiani. Kunnon lantionpyöritysjumppa on nyt paikallaan. Olen laajentanut tänä syksynä tanssiharrastustani aloittamalla uudessa tanssikoulussa salsan ja jam bailan. Lantionpyöritystunnit ovat minulle parasta henkistä ja fyysistä terapiaa. On taas aika nosta…

Aallonpohjia

Lääkehuuruinen tervehdys! Huomenna taitaa olla ensimmäinen kiertopäivä päätellen siitä, että kivut saapuivat tänään. Otin kesken työpäivän Tramalia ja Litalginia. Se oli kamalaa. Kivut poistuvat, mutta olin järkyttävän sekaisin. Matkalla kotiin jouduin hyppäämään bussista kesken matkaa, koska luulin pyörtyväni. Kävelin hetken ja hyppäsin seuraavaan bussiin itkua nieleskellen. Olin lähes paniikissa, koska lääkkeiden vaikutus tuntui niin kamalan voimakkaalta. Olen huomiseen saakka yksin kotona, ja minua pelotti, selviäisinkö siitä. Halusin soittaa jollekin ja pyytää apua, mutta en oikein tiennyt, mihin apua tarvitsin. Tulin siis kotiin ja laitoin makaamaan sohvalle.

Nyt muutaman tunnin makoilun ja päiväunien jälkeen tuntuu jo paljon paremmalta. Paniikki on laantunut ja ajatus kulkee selkeämmin. Paniikin ja kipupelkojen keskellä en ole kovinkaan paljon edes ajatellut sitä, että hoidot epäonnistuivat. Ehkä se johtuu siitä, että vuoto ei vielä ole alkanut. Ehkä elättelen vieläkin pientä …

Kipua odotellessa

Hiljaisuuteni täällä kertoo vain siitä, että ajatukseni ovat olleet viimeisen parin viikon aikana muualla. Niin kutsutut piinaviikot eivät koskaan ole olleet minulle vaikeita. Kaikkein vaikeimpia ovat kierron kaksi ensimmäistä viikkoa. Ensimmäisellä viikolla on kipuja ja toinen viikko menee ovulaation ajankohtaa säätäessä ja yrityksiä tehdessä. Ovulaation jälkeen alkaa ihana kaksiviikkonen, jolloin tätä aihetta ei tarvitse paljon ajatella. Parin päivän sisällä mieleeni on kuitenkin jälleen kerran hiipinyt pelko kivusta. Odotan tulevaa viikkoa kauhulla. Kuukautiset ovat jo tänään antaneet pientä merkkiä tulevasta. Tuttu selkäkipu alkoi tuntua himmeänä taustalla tänä aamuna. Voi kunpa huominen ei vielä toisi muassaan kovaa kipua! Olen nimittäin menossa töiden jälkeen Helsinkiin katsomaan aiemmin mainitsemani Yerma-näytelmän ennakkoesitystä. Huomenna tulee kuluneeksi tasan kaksi viikkoa inseminaatiosta.

Toimintaa

Lapsettomuudessa kaikkein ärsyttävintä on odottelu. Olen viime aikoina vaihtanut odottelua toimintaan. Ensinnäkin liityin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:hyn. Järjestöissä toimiminen on minulle luontaista, joten saattaapa olla, että löydän itseni pian sieltä touhuamasta jotakin.

Toiseksi olen osallistunut todella mielenkiintoiseen teatteriprojektiin asiantuntijan roolissa. Kyseessä on Helsingissä marraskuussa Baltic Circle -festivaaleilla ensi-iltansa saavasta esityksestä nimeltään Draama Reloaded: Yerma. Asiantuntijana minua on haastateltu projektiin ja olen lisäksi osallistunut pariin työpajaan. Tässä projektissa on ollut todella mielenkiintoista olla mukana. Esityksessä yhdistetään 1930-luvulla kirjoitetun Yerma-näytelmän kohtauksia todelliseen tämän päivän arkeen. Tässä projektissa oikea elävä elämä onnistuu muuttamaan draamaa ja draama puolestaan muuttaa elävää elämää.

Odotan innolla, että pääsen viimein katsomaan esitystä marraskuun puolivälissä. Suosittelen lämpimästi tätä e…

Inseminaatio numero yksi

Eilinen ovulaatiotesti osoittautui positiiviseksi eli suurempi munasoluista oli oikea. Kiertopäivä on nyt vasta 11, mikä on vähän kummallista. Soitin polille yhdeksän aikaan ja sain ajan inseminaatioon vain parin tunnin päähän. Se tietysti aiheutti töissä nopean kiirejärjestelyn ja sen vuoksi olinkin ihan hermoheikkona polille päästyäni. Onneksi mieheni oli niin ihana, että hän kuljetti minut töistä polille ja takaisin autolla. Bussilla tuohon touhuun olisi nimittäin tuhrautunut kamalan paljon aikaa.

Inseminaatio oli näppärä toimenpide. Lääkäri ultrasi kohdun ja munasarjat. Munasarja ei ollut vielä puhjennut, eli se on todennäköisesti puhjennut myöhemmin tänään. Sitten laitettiin satsi sisään ja sain makoilla paikoillani pari minuuttia. Sitten kiireellä takaisin töihin.

Nyt odotellaan pari viikkoa. Yritän pitää toivon aisoissa, koska en jaksaisi pudota korkealta.

Ei pistellä vielä!

Ultra takana. Päivän saldo oli oikein positiivinen. Minä olen nyt laparoskopiajonossa ja siinä odotellessa jatkamme inseminaatiolla ja mahdollisesti myöhemmin myös IVF:llä. Laparoskopia on kivunhoitoa, muut toimenpiteet ovat lapsettomuudenhoitoa. Lääkärin mukaan laparoskopia ei varsinaisesti auta lapsettomuusongelmaan sen kummemmin. Lääkäri oli ihanan ymmärtäväinen kipujen suhteen.

Toinen positiivinen uutinen on se, että minun ei tarvitse pistää itseeni mitään. Munasarjasta löytyi kaksi munarakkulaa, joista toinen oli kiertopäivään nähden hieman liian suuri ja toinen taas sopivan kokoinen. Tämä hieman liian suuri saattaa olla jäännösrakkula taikka sitten ei. Koska suurempi munarakkula saattaisi irrota liian aikaisin (eli ennen Pregnylin pistämistä), parempi vaihtoehto on tikuttaa ovulaatiota. Niinpä inseminaatio tapahtuu ensi viikolla todennäköisesti maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona. Samalla säästyi Pregnylin verran rahaa, mikä on oikein mukava juttu.

Lääkäri muuten sanoi neti…

Kuukautiskivuista migreeniin - elämänihän on kuin yhtä juhlaa!

Hitto soikoon! Migreenihän sieltä paukahti päälle. Tänään olisikin muuten ollut ensimmäinen kivuton päivä. Raivostuttavaa! Olisin niin kovasti kaivannut tänään salille.

Tässä kuitenkin hieman päivitystä viimeaikaisista tapahtumista. Lyöntivirheistä ja sekavuudesta on syytä syyttää migreeniä eikä sen uhria. Ystävän häät menivät minun osaltani melko heikosti. Otin viimeisen Tramalin lauantaiaamuna ja ajattelin, että iltaan mennessä pääkin ehtii selvitä. Päivällä söin vielä pari kertaa Ketoriinia, joten kipuja ei enää kamalasti ollut. Huomasin kuitenkin vasta ihmisten ilmoille jouduttuani, kuinka sekaisin olin. Minun oli kamalan vaikea seurata tapahtumia. Liikenteessä kävely oli pelottavaa, koska minusta tuntui, etten osaa havainnoida autoja tarpeeksi hyvin. Juhlissa en oikein kyennyt osallistumaan tai seuraamaan keskusteluja. Tuntui todella kummalliselta. Miehenikin huolestui minusta kovasti, kun olin niin kummallinen. (Kotioloissa kummallisuuteni oli jäänyt häneltä huomaamatta.) Juhlat…

Tilannepäivitystä lääkehuuruissa

Ensimmäinen kiertopäivä. Kivut ovat kovemmat kuin eilen. Otin aamulla kaksi Tramalia kerralla (eli maksimiannoksen) ja sen lisäksi vielä kaksi Ketorinia noin kaksi tuntia myöhemmin. Parin tunnin ajan olin lähes kivuton, mutta nyt kivut ovat taas alkaneet palata. Otin juuri lisää Ketorinia, mutta Tramalia en voi ottaa lisää ennen iltaa. Toivottavasti Ketorin nyt riittää.

Olo on ollut melko sekava. Puhuminen on työlästä ja minua väsyttää kovasti, vaikka unta onneksi riitti kuuteen saakka. Töiden tekeminen tuntuu todella raskaalta, mutta onneksi olen melkein valmis.

Sunnuntaina aloitan Clomifenin ja ensi viikon perjantaina on ultran vuoro. Kohti inseminaatiota siis mennään.

Morfiinijohdannaiset testissä

Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet, mutta kivut alkoivat jo. Aloitin siis jo tänään uuden särkylääkkeen Tramalin. Tramal ei kokonaan poistanut kipua, joten otin sen seuraksi yhden Ketorinin (Tämä on siis ihan sallittua. Kysyin lääkäriltä ja apteekista.) ja nyt olo on täysin kivuton. Näin hyvin särkylääkkeet eivät ole toimineet pitkään aikaan. Tosin voihan olla, että kipu yltyy, kunhan kuukautiset kunnolla alkavat.

Ainoa haittapuoli tässä morfiimijohdannaisessa on se, että koordinaatiokykyni on hieman heikko nyt. Teen parhaillani pientä käännösprojektia, jonka kalmanlinja on huomenna. Hommaa hankaloittaa ihan vähän se, että sormet eksyvät jatkuvasti väärille näppäimille. Toinen haittapuoli on se, että minun piti tänään mennä autolla harrastukseen, mutta en tietenkään voi ajaa autoa lääkkeissä. Niinpä joudun jättäytymään harrastuksesta tällä viikolla pois. Pieni harmi, mutta onneksi suuri ilo on se, että kipuja ei juuri nyt ole.

Jos lääke oikeasti toimii näin hyvin, voin varmasti naut…

Synkkiä ajatuksia

Tällä viikolla olen alkanut pikkuhiljaa vaipua kohti synkkyyttä. Olen lomalla, joten ehdin ajatella vähän liikaakin itseäni. Keskityn koko ajan odottamaan, milloin kipu alkaa. Sain tähän kiertoon uuden särkylääkkeen (Tramal). Se on kolmiolääke, joten odotettavissa on todennäköisesti vähintäänkin sekavaa oloa.

Ystäväni häät ovat tulevana viikonloppuna ja todennäköisesti olen silloin särkylääkepöhnässä. Harmittaa jo nyt, etten pääse nauttimaan ystäväni juhlista täysin rinnoin.

Kävin eilen myös ostamassa apteekista Clomifenit. Jostain syystä oletin,että ne eivät olisi olleet kalaman kalliita, mutta kyllä reilu 60 € jo kukkarossa tuntui. Kalliimpia lääkkeitä odotellessa siis. Ärsyttää, koska en oikeasti usko, että inseminaatiosta on meille mitään apua.

Kaiken lisäksi minua pelottavat tulevat lääkepöhnät. Kohta olen jatkuvasti joko särkylääke- tai hormonipöhnässä.

No nytpä ne pelot on kirjoitettu sanoiksi, jospa se vähentäisi niiden vatvomista pääkopassa.

Kiertopäivä 26 / 27 - 28.

Hiljaa toivotut -elokuva

Tärkeä elokuva. Tämän aion mennä katsomaan. Täytyy vain varata loputtomasti nenäliinoja mukaan, koska aloin pillittää jo trailerin nähtyäni.



Elokuvan kotisivut ja näytökset.

Tässä muuten vielä elokuvan toisen parin radiohaastattelu.

Kiilaaminen jonossa

Kun aloitimme raskauden yrittämisen, serkkuni vaimoineen oli yrittänyt raskautta jo yli kahden vuoden ajan. Yrityksen alussa minua pelotti, että tulisimme raskaaksi ennen heitä. En halunnut kiilata jonossa ja siten myös asettaa ystävyyssuhdettamme vaaraan. En halunnut tuottaa heille pahaa mieltä. Monella tapaa on mahtava asia, että he tulivat raskaaksi ennen meitä ja saivat pitkän yrittämisen jälkeen ihana pienen ihmisenalun perheensä täydennykseksi.

Olemme keskustelleet erään ystäväni kanssa aiheesta. Hänellä yrittäminen ei ole aivan vielä ajankohtaista, mutta ei kulu enää kauaakaan, kun hänen elämäntilanteensa olisi sopiva vauvalle. Ystäväni toivoo kovasti, että me ehtisimme tulla raskaaksi, ennen kuin yrittäminen tulee heillä edes ajankohtaiseksi. Hänestä tuntuu, että olisi epäreilua aloittaa yrittäminen, ennen kuin me olemme saaneet oman projektimme päätökseen. Hänkään ei halua kiilata jonossa.

Ymmärrän ystävääni täydellisesti, mutta samalla tuntuu kamalalta, että hän kokee jo nyt…

Kasvainarvot koholla

Sain perjantaina postia lääkäriltäni. Verikokeesta otetut kasvainarvot olivat hieman koholla. Tämä siis viittaisi endometrioosiin. Lääkärin kirjeessä luki, että asiasta keskustellaan seuraavalla käynnillä. Nyt aloitetaan kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan clomifen sekä inseminaatio.

Vaikka on kurjaa kuulla olevansa viallinen, on myös helpottavaa kuulla, että lapsettomuudelle on ilmeisesti olemassa jokin sellainen syy, jonka voi mahdollisesti korjata. Ensimmäistä kertaa elämässäni lääkäri on uskonut minua ja kipukokemustani, asiaa on alettu selvittää ja jotain on oikeasti myös löytynyt. Aina aikaisemmin olen kohdannut kipukokemusta vähätteleviä lääkäreitä ja diagnooseja tyyliin "psykosomaattista". Tuntuu oikeasti hyvältä, että kohdalleni on vihdoin sattunut lääkäri, joka ottaa minut vakavasti.

Olen itseasiassa ollut hyvin ihmeissäni siitä, kuinka hyvin asiamme on julkisella puolella edennyt. Täydet plussat siis Taysin toiminnalle!

Kateelliset lapsettomat

Usein etenkin keskustelupalstoilla törmää erilaisiin keskusteluihin lapsettomien kateellisuudesta. Lapsen saaneiden on selvästi kovin vaikea ymmärtää lapsettomien kokemaa kateutta. Tässä esimerkiksi keskustelu Kaksplus-palstalta.

Mielestäni lapsettoman kateus ymmärretään yleensä väärin. Lapsettomia tunnutaan keskustelupalstoilla myös kovasti syyllistävän kateudestaan. Toki kateus tarkoittaa pahimmillaan sitä, että haluaa toisen ihmisen hyvän häneltä pois. Lapseton kuitenkin kai harvoin oikeasti haluaisi lapset pois kadehtimiltaan lapsettomilta.Toisinaan tuntuu vain niin äärettömän epäreilulta, kun toiset saavat lapsia niin kamalan helposti ja jopa vahingossa. Itse olen kovin kateellinen kaikille vanhemmille niistä ihanista kokemuksista, joita lapsensa kanssa saa kokea. Olen kadehtinut jopa omaa äitiäni, kun hän kertoi meidän lastensa toilailuista. Kadehdin sitä, että hänellä on tuollaisia suloisia tarinoita kerrottavanaan. Minulle sellaisia tarinoita ei välttämättä milloinkaan tule. T…

Missä mennään?

Tänään kävin verikokeissa, joista tarkistetaan jonkinlainen kasvainarvo, jonka kohollaolo voi kertoa endometrioosista. Mikäli minuun ei oteta yhteyttä, kaikki on tuon arvon puolesta kunnossa.

Jätimme ovulaation tässä kuussa hyödyntämättä. Se tuntuu helpottavalta. Nyt voin rauhassa odotella kuukautisten alkua ilman turhaa spekulointia. Uudessa kierrossa aloitankin sitten Clomifenin ja kiertopäivänä kymmenen tehdään ensimmäinen inseminaatio.

Monia ajatuksia on pyörinyt mielessä viime aikoina. Pitäisi vain löytää aikaa niiden kirjoittamiseen. Ehkä se tapahtuu pian.

Uupumusta

Olen uupunut. Haluaisin oikeasti vain käpertyä kokoon ja keskittyä itseeni. Olen nukkunut todella vähän koko viikon ajan. Perjantaina alkaneet kuukautiset ovat olleet kamalat, vaikka ne kestivätkin vain noin vuorokauden ajan. Olen herännyt melkein jokaisena yönä kahden tai kolmen aikoihin kipuun. Olen todennut, että särkylääkkeen vaikutuksen odottaminen sujuu kaikkein helpoimmin telkkaria katsellen, koska jos yrittää vain nukkua, joutuu keskittymään kipuun. Niinpä olen viettänyt lohduttomia aamuyön tunteja television ääressä. Onneksi boksissa on paljon nauhotettua hömppää.

Lähipiirissäni tarvitaan tällä hetkellä paljon niin henkistä kuin konkreettistakin apua. Painin koko ajan oman uupumiseni ja velvollisuudentuntoni kanssa. Kieltäytymällä pyydetystä avusta päädyn toisinaan myös pahoittamaan avun tarvitsijan mielen. Se tuntuu raskaalta. Haluaisin samaan aikaan pitää huolta omasta jaksamisestani ja läheisteni huolista. Joskus vain pienetkin pyynnöt tuntuvat kamalan raskailta. Kunpa kuk…

Raskaana? Turha luulla!

Kiertopäivä yksi ja kestämättömät kivut. Heräsin yöllä kolmen aikaan kipuun ja otin Voltarenin, joka ei juurikaan auttanut. Neljään saakka valvoin sängystä ja otin Panacodin. Katselin sohvalla televisiota piikkimatto selän alla ja lämpötyyny mahan päällä, kunnes puoli kuuden aikoihin saatoin taas nukkua. Heräsin vasta puoli kahdeksalta ja jätin koiran lenkkeilyttämisen miehen harteille.

Aamulla olo oli siedettävä, mutta päivän aikana se on pahentunut eivätkä särkylääkkeetkään kokonaan auta. Vuoto alkoi lopulta puolen päivän aikoihin. Töissä oli kamalaa. Onneksi sitä iloa on perjantaisin vain kolme tuntia.

Mieliala on äärimmäisen huono. Olen niin kamalan pettynyt. Lähinnä itseeni, koska annoin toivon nousta. Kipu on kamala tapa alleviivata epäonnistumista. Aion soittaa maanantaina lapsettomuuspolille ja kysyä, eikö näille kivuille mahda mitään. On käsittämätöntä, että joudun kestämään kaiken lisäksi vielä tällaista!

Kiitos teille kaikille tsemppaamisesta ja myötäelämisestä! Olette tärk…

Masennuspostaus

Äh. Masentaa! Mahakin tuntuu koko ajan kipeämmältä, joten eivätköhän kuukautiset ala ihan pian. Kävin apteekista hakemassa kunnon särkylääkekokoelman, jotta selviän kuukautisista yli edes mahdollisimman vähällä kivulla. Lapsettomuuspolin lääkäri kirjoitti minulle reseptin kolmeen eri särkylääkeeseen. Eiköhän joku sentään toimi. Nyt kokeiluun pääsevät Voltaren ja Panacod, joka on kolmiolääke.

Facebookista minäkin

Valitanpa Facebookista minäkin osaltani. Toiveikas ja Ansku ovatkin jo kirjoittaneet osuvasti Facebookin ajottaisesta kamaluudesta lapsettoman kannalta.

Nyt Facebookissa on käynnissä joku ihmeellinen äitiydenylistysaika, joka saa vereni kuohahtamaan. Tekisi mieleni heittää seinälle oma versioni ylistyspostauksista, mutta en kuitenkaan halua julistaa lapsettomuuttani kaikille lapsuudentutuille ja työkavereille yms. Postaan siis vastaiskuni tänne ja toivon, että uskaltaisin julistaa mahouden surusanomaa myös julkisesti! Näitä saa sitten vapaasti käyttää Facebook-statuksena, jos vain sattuu uskaltamaan.