Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 31. maaliskuuta 2011

Vertaistuki ja internetin ihmeellinen maailma

Jo vauvaprojektimme alkuvaiheissa yritin löytää internetistä tietoa ja vertaistukea uuteen elämänvaiheeseen. Törmäsin tietysti nopeasti vauva-palstoihin ja ajattelin, että foorumeilta löytyy helposti samassa elämäntilanteessa olevia. Löytyyhän niitä, mutta järkytyin vauvanhankitaslangista siinä määrin, että kokeilu jäi lyhyeen. Slangien tarkoitushan on liittää omaa porukkaa yhteen ja erottaa ulkopuolista porukkaa kauemmas. Vauvaslangi onnistuu kyllä taatusti molemmissa, mutta onko oikeasti tarkoituksenmukaista pyrkiä yhdistämään epämääräistä joukkoa vauvakuumevaiheessa olevia? Itse pysyn poissa vauvapalstoilta ja sen aiheuttavat muun muassa tädit, vauvaliimat, pupuilut, plussatuulet sekä toiveissa....... kp15/27........30 v...............yk 8 -tyyppiset koodit.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Uni

Näin muutama yö sitten unta, jossa minulla oli oma vauva. Vauva oli syntynyt aika yllättäen, en vain ollut raskautta huomannut. Koko uni koostui oikeastaan siitä, että minä makasin sängyssä vauva sylissäni ja nuuhkin sen ihanaa vauvantuoksua ja silittelin sen pehmeää vauvanpäätä. Olin unessa niin onnellinen!

Hereillä uni teki minut sekä onnelliseksi että surulliseksi. Toivon niin, että tuo uni olisi pian totta. Että pääsisin pian haistelemaan oman vauvani tuoksua.

Ovulaatiopäivä

Otimme käyttöön ovulaatiotestit viime kuussa. Testit ovat siitä mukavia, että tarkka ovulaatiopäivä on nyt tiedossa. Tosin kiertoni on hyvin säännöllistä, joten jo tässä kuussa osasin itsekin ihan laskemalla määritellä tarkan ovulaatiopäivän. Mutta onhan testistä se etu, että se vielä varmistaa laskuni oikeiksi.

Tänään siis testin mukaan ovuloin ja minua ärsyttää. Olen ollut kamalan kiukkuinen koko viikonlopun ajan. Olen todella väsynyt, enkä haluaisi joutua jälleen ajattelemaan vauva-asioita. Ovulaatio pakottaa jälleen uuteen tunnemyrskyyn. Ovulaatio määrittelee nykyään sen, milloin meillä harrastetaan seksiä. Ennen yrittämisen alkua harrastimme seksiä noin kolmen kuukauden välein ja olimme molemmat tilanteeseen avoimen tyytyväisiä. Nyt joudumme haluamaan seksiä kerran kuukaudessa ja se on ärsyttävää. Täällä ei tehdä lasta intohimolla, vaan puhtaasti työllä ja se on turhauttavaa. On myös turhauttavaa lukea internetin ihmeellisestä maailmasta, kuinka intohimoinen ja hyvä seksi auttaa lasten saamisessa. Onkohan meissä jokin perustavanlaatuinen vika?

Gynekologikäynti takana

Kamalaa, kuinka kiireiseksi aivoni tunnen. Arkipäivien aikana en yksinkertaisesti ole saanut itseäni koneen ääreen ja kirjoitusajatuksiin.

Gynekologikäynti olis siis kuluneen viikon maanantaina. Gynekologi tutki ja kyseli tarkasti, mutta mitään kummallista ei ultrassa tai muissakaan tutkimuksissa näkynyt. Kaikki näyttää siis olevan kunnossa ja oikeassa munasarjassa oli kehitteillä uusi munasolu. Sain reseptin Miranax-nimiseen särkylääkkeeseen ja sovimme, että varaan ajan toukokuuhun pari päivää ennen kuukautisten alkua, jolloin tutkimus tehdään uudelleen.

On tietysti mukavaa kuulla olevansa kunnossa, mutta toisaalta suora diagnoosi antaisi tälle jatkuvalle epäselvyydelle edes jonkinlaisen selityksen. Lääkäri tietysti kovasti vakuutteli, että seitsemän kuukautta yritystä ei ole aika eikä mikään. Tietysti tiedän sen oikein hyvin. Tunteet eivät kuitenkaan aina anna järjelle periksi. Seitsemän pettymystä tuntuu, vaikka järki sanoisikin, että se on tavallista.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Huomenna gynekologille

Vielä yksi teksti tällä erää. Olen pyöritellyt monia blogin kirjoittamiseen liittyviä asioita mielessäni jo pidemmän aikaa, joten aluksi sanottavaa on paljon. Halusin myös kirjoittaa joitakin asioita ylös ennen huomista, koska huomenna tunteeni saattavat jälleen muuttua.

Olen saanut huomiselle gynekologiajan. Kuukautiskipuni ovat muuttuneet pikkuhiljaa kovemmiksi ja kovemmiksi ja tällä kertaa ne olivat lähes sietämättömät. Kuukautiseni alkoivat maanantaina ja loppuivat torstaina, mutta vielä tänäänkin, sunnuntaina, olen joutunut ottamaan särkylääkettä alavatsakipuihini. Tällä kertaa särkylääke ei pahimmassa vaiheessa edes auttanut kipuihini ja sen vuoksi olen nukkunut kuluneen viikon todella huonosti. Heräsin kerran tai pari yössä ottamaan lisää särkylääkettä ja tiistaina, jolloin kivut olivat pahimmillaan, pystyin työpäivän jälkeen vain makaamaan sohvalla ja itkemään.

Olen laittanut paljon toivoa huomiselle lääkäriajalle. Ehkä siellä jopa alkaa selvitä, miksi emme ole jo raskaana. Jos se ei selviä, ehkä kuitenkin saan neuvoja ja lääkkeitä seuraavien kuukautisteni varalle. Kotidiagnoosejakin olen toki tehnyt, mutta diagnooseilla spekulointi tuskin johtaa mihinkään. Huomenna olen toivottavasti edes hitusen viisaampi.

Älä stressaa

Huonoin neuvo, jonka olen koskaan kuullut. Tarkoitukseni ei tietenkään ole stressata. Sille on vaan kamalan vaikeaa voida mitään.

Miksi sitten stressaan jo nyt? Minunhan pitäisi tietää, että joskus näissä asioissa kestää pitkään. Ainakin vuosi pitäisi jaksaa odottaa ja vasta sen jälkeen voi hakeutua hoitoon. On vain kamalan vaikeaa olla välittämättä siitä, että toive tärkeimmästä karkaa kuukausi toisensa perään käsistäni. Seitsemän yritystä, seitsemän epäonnistumista ja seitsemän pettymystä on jo monta. Jokaisella kerralla pettymys on hieman edellistä suurempi ja toive karkaa jälleen hieman kauemmas. On vaikeaa suhtautua kylmän rauhallisesti sellaiseen asiaan, joka on tällä hetkellä maailman tärkeintä.

Kaksi viikkoa

Vauvan hankkiminen on elämistä kahden viikon sykleissä. Ensin tulee kuukautisviikko, sitten eletään väliviikkoa, sitten on vuorossa ovulaatioviikko ja sen jälkeen jälleen väliviikko, kunnes koko homma lähtee alusta. Kahden viikon sykleissä eläminen on rasittavaa. Todellista lomaa vauvan yrittämisestä on vain vähän kerrallaan.

Kuukautisviikko on pettymysviikko. Pari päivää ennen kuukautisia alkaa tuntua, että yritys on jälleen mennyt pieleen. Kuukautisten alkaminen alkaa pelottaa ja toisinaan pelkään jopa aivastaa tai yskähtää, etteivät kuukautiset vaan alkaisi juuri silloin. Voi kunpa jalkojen ristiminen ja aivastuksen pidättäminen voisi oikeastikin auttaa kuukautisten pidättämiseen. Kun kuukautiset vihdoin oikeasti alkavat, alkaa itkuvaihe. Kuukautiskivut oikein alleviivaavat pettymystä, raskauden puute konkreettisesti vääntää mahassa, eikä epäonnistumista voi unohtaa.
Ensimmäisellä väliviikolla kerätään uutta uskoa ja lasketaan ovulaatiopäivää.
Ovulaatioviikolla mittaillaan ovulaation alkamista testeillä ja mietitään sopivaa ajankohtaa seksille. Intohimosta ja halusta on turha puhua. Suorittamisesta siinä on kysymys.
Toisella väliviikolla tarkkaillaan kehoa ja toivo nousee. Välillä yritetään unohtaa, mutta kipeytynyt rinta tai vatsanväänne saa taas toivon heräilemään. Samalla pelätään tulevaa viikkoa ja uutta pettymystä.

Miksi kirjoitan?

Tämä on blogi lapsen hankkimisesta. Yritystä on blogin alkaessa takana seitsemän kuukautta. Blogin tarkoituksena on käsitellä lapsen hankkimiseen liittyviä tunteita ja mahdollisesti antaa vertaistukea. En aio käsitellä asiaa perinteiseen mammapalstatyyliin. En aio kirjoittaa mammaslangilla. En edes osaa sitä. Tarkoituksenani on olla raa'an rehellinen, joten toivon, että ne lukijat, jotka tietävät henkilöllisyyteni, eivät sitä kaikelle kansalle paljasta.

Olemme olleet avoimia yrittämisemme suhteen. Välillä kuitenkin tuntuu, että vaikka minulla on muutama uskottu ystävä, joille voin tunteistani puhua, ei ole oikein kuormittaa heitä kaiken tämän tunnemyrskyn alle. Blogia luetaan vapaaehtoisesti. Sitä ei ole pakko lukea velvollisuudesta ystävää kohtaan. Sen vuoksi blogi antaa mahdollisuuden jauhaa vaikka samoista asioista ikuisuuksia. Lukijat pysyvät mukana, mikäli kokevat sen tarpeelliseksi.

Blogin kirjoittaminen voi olla vapauttavaa.