Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Herkistelyä television ääressä

Kyynelehdin juuri television ääressä ihanan dokumentin seurassa. Dokumentin nimi on Palnan tyttäret ja se kertoo Intiasta adoptoitujen Devin ja Stutin tarinan. Dokumentti on kerrottu Devin näkökulmasta, kun perhe odottaa Devin pikkusiskoa Stutia kotiin.


Dokumenttia pääsee katsomaan Yle Areenasta 28.6. saakka.

Adoptio on aina ollut minulle yksi vaihtoehto lapsen saamiseen. Nuorena jopa ajattelin, ettei minun tarvitsisi saada biologista lasta ollenkaan. Mikäli en biologista lasta saa, adoptio on ehdottomasti hyvä vaihtoehto meille. Tuntuu hurjalta ajatella, kuinka moni lapsi maailmassa elää ilman vanhempia. Haluaisin kovasti auttaa, mutta adoptioprosessin raskaus pelottaa. Mutta voihan olla, että jonakin päivänä perheessämme on sekä biologisia että adoptoituja lapsia. Olen varma, että voisimme tarjota kaikenlaisille lapsille hyvän kodin.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Lomaterveiset ja aikatauluasiaa

Lomani alkoikin yllättäen kääntyä kohti loppuaan, kun sain eilen puhelun ja pyynnön tulla työhaastatteluun tiistaina. Ei auta muu kuin pakata rinkka ja koira mukaan ja suunnata takaisin kotiin jo sunnuntaina. Lomaa täällä kotiseudulla onkin nyt jäljellä enää pari päivää. En ole loman aikana ehtinyt paljoa netissä istua, mutta nyt olen koneen edessä odottelemassa, että äitini saa ruuan valmiiksi ja kutsuu syömään. Ah, mitä luksusta!

Aikatauluasiaa sen verran, että mieheni soitteli toissapäivänä, että minulle oli tullut kirje Taysista. MInulle on varattu tunnin mittainen aika 11.8. Mies ei oikein osannut sanoa, mikä aika on kyseessä. Täytyy varmaankin itse päästä lukemaan saapunut kirje, jotta tarkkaan tiedän, mitä odotettavissa on. Kahden kuukauden päästä homma kuitenkin on jo oikeasti käynnissä. Ihanaa! Nyt en aio ottaa paineita heinäkuisella yrityskerrallakaan. Jos seksi ei huvita, jääköön se väliin.

Palaan vielä hetkeksi lomafiiliksiin. Kohta olen jälleen kotona. Loma ja äitini ovat saaneet muutamia ajatuksia mieleeni. Kirjoittelen niistä, kunhan ehdin.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Kipu muistuttaa

Elän kiertopäivää numero seitsemän. Kipu alkaa jo vähän hellittää, mutta vasemmassa munasarjassa käy jatkuva vihlonta. Lisäksi selkä on kovin kipeä.

Lomakuukauteni on alkanut ihan hyvillä mielin, mutta kipu muistuttelee koko ajan projektista. Itku on jatkuvasti myös lähellä. Tänään aamulenkillä meinasi alkaa itkettää, kun vastaan tuli lenkkikaverini naapuri viimeisillään raskaana. Facebook on täyttynyt raskaana olevien voivottelusta helteiden vuoksi ja se saa minut ahdistuneeksi. Järkeni on sitä mieltä, että totta kai raskaana ollessaan saa valittaa, jos olo on tukala. Tunteitani en kuitenkaan pysty hallitsemaan. Tärkeintähän tietysti on, että pidän tunteet omana tietonani. Tarkoitukseni ei tietysti ole loukata ketään.

Matka kohti kotiseutua alkaa tänään. Saan mukaani kaksi ystävää ja odotan matkaa innolla. Itse vietän lomalla kaksi ja puoli viikkoa ja palaan takaisin vasta juhannuksen jälkeen. Ystävät ovat mukanani viikon verran. Odotan paljon matkalta. En ehtinyt käydä kotonani viime kesänä, ja minulla on ollut aivan kamala koti-ikävä. On ihana päästä luonnon rauhaan ja myös päästä esittelemään kotiseutua ihmisille, jotka eivät ole siellä koskaan käyneet.

Täällä kotona olen säilyttänyt vuorokausirytmini koiran lenkkien vuoksi samana kuin arkena, mutta matkalla minun ei tarvitse miettiä sitä, mihin aikaan herään tai mihin aikaan käyn nukkumaan. Voin elää kellosta vapaana. Aion palata takaisin hyvin levänneenä ja käydä palattuani graduni kimppuun täydellä raivolla.

Varsinaista blogitaukoa ei kuitenkaan välttämättä ole odotettavissa. Internet toimii myös kotiseudullani.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Aikatauluja

Posti toi eilen vähän aikataulutietoja. Sain ilmoituksen lähetteen saapumisesta ja arvion mukaan saan ajan Taysiin 17.8. mennessä. Samassa kirjekuoressa oli tutkimusmääräys miehen siemennestenäytteeseen.

Meillä on siis aikataulu. Hyvä niin.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Loma

Nyt se sitten alkoi: loma raskauden yrittämisestä. Ei tuonut kymmeneskään yrityskerta onnistumista. Yhdestoista kierto jää siis väliin ja seuraavaksi, kun yritetään, eletäänkin jo kahdettatoista kiertoa. Juuri nyt ei tunnu oikein miltään. Maha on kipeä ja särkylääkettä on kulunut jo neljä kappaletta, mutta minua ei itketä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun en oikeasti uskonut hetkeäkään, että raskaus olsi ollut mahdollinen. Niinpä en kummemmin pettynytkään, kun kuukautiset alkoivat.

Mieltä piristää se, että huomenna loppuvat työt ja alkaa vihdoin loma. Työrintamalla satelee myös hyviä uutisia eli toivoa uudesta työpaikasta on jo ilmoilla. Nyt edessä on kuitenkin yhdeksän viikkoa kotielämää. Gradun täytteistä toki, mutta vaihtelu on oikein tervetullutta.

Huomenna raikaa Suvivirsi, ja minä aion nauttia ensimmäisestä lomapäivästä täysin rinnoin.