Siirry pääsisältöön

Lomaterveiset ja aikatauluasiaa

Lomani alkoikin yllättäen kääntyä kohti loppuaan, kun sain eilen puhelun ja pyynnön tulla työhaastatteluun tiistaina. Ei auta muu kuin pakata rinkka ja koira mukaan ja suunnata takaisin kotiin jo sunnuntaina. Lomaa täällä kotiseudulla onkin nyt jäljellä enää pari päivää. En ole loman aikana ehtinyt paljoa netissä istua, mutta nyt olen koneen edessä odottelemassa, että äitini saa ruuan valmiiksi ja kutsuu syömään. Ah, mitä luksusta!

Aikatauluasiaa sen verran, että mieheni soitteli toissapäivänä, että minulle oli tullut kirje Taysista. MInulle on varattu tunnin mittainen aika 11.8. Mies ei oikein osannut sanoa, mikä aika on kyseessä. Täytyy varmaankin itse päästä lukemaan saapunut kirje, jotta tarkkaan tiedän, mitä odotettavissa on. Kahden kuukauden päästä homma kuitenkin on jo oikeasti käynnissä. Ihanaa! Nyt en aio ottaa paineita heinäkuisella yrityskerrallakaan. Jos seksi ei huvita, jääköön se väliin.

Palaan vielä hetkeksi lomafiiliksiin. Kohta olen jälleen kotona. Loma ja äitini ovat saaneet muutamia ajatuksia mieleeni. Kirjoittelen niistä, kunhan ehdin.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Oletteko nyt menossa ensi kertaa tayssiin? käyn itse siellä myös hoidossa, helmikuussa oli ensimmäinen käyntini Tayssissa ja minusta oli jännää kuinka nopeasti se sitten lopulta lähti käyntiin, kun sinne vihdoin pääsi...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…