Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 30. heinäkuuta 2011

Tarkkaakin tarkempi kierto

Kiertoni on ärsyttävän tarkka. Kuukautiseni eivät ole olleet pillereiden aikana taikka niiden lopettamisen jälkeen kertaakaan myöhässä. Kiertoni on tarkalleen 27 tai 28 päivää. Omaan muistiini ei mahdu kertaa, jolloin kiertoni olisi venynyt 29 päivään. Niinpä minun ei tarvitse kuluttaa raskaustestejä. Kuukautiseni kyllä alkavat ajallaan. Toisaalta tämä kai on hyvä asia. Turhia toiveita ei tarvitse elätellä. Raskaustestin tekemiseen kuuluu aina kuitenkin mitä jos -ajatus.

Kiertopäivä kaksi. Karkkia, suklaata, pitsaa, siideriä, sohvaa, elokuvia ja paljon särkylääkettä. Ajatukset kohti seuraavaa kiertoa. Ennen ovulaatiota olemme jo käyneet ensikäynnillä Taysissa.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kyllä luonto hoitaa

Luonto hoitaa asian niin kuin on luonnollista. Miksi en tyydy siihen, kuinka luonto kohdallamme asian hoitaa?  Eikö luonto tiedä paremmin? Eläimet hoitavat nämäkin asiat niin paljon yksinkertaisemmin. Jos yksilö on hedelmällinen, se saa jälkeläisiä. Eivätkä hedelmättömät eläimet murehdi lapsettomuuttaan.

Tätä kysymystä minulta on muutamaan kertaan jo ehditty kysyä. Miksi en voisi luonnon antaa hoitaa asiaa? Miksi turvautua lääketieteeseen ja epäluonnollisiin keinoihin? Raskauden yrittäminen lääketieteen keinoin ei mielestäni ole millään tavalla luonnon järjestyksen rikkomista. Tai ainakaan sen enempää kuin ihmiselämä yleensäkään. Mikäli eläisimme täysin luonnonmukaisesti, en olisi luultavasti koskaan syntynytkään. Heikolla näkökyvyllä ja suussa sekalaisessa järjestyksessä olevilla hampailla varustetut vanhempanikaan tuskin olisivat luonnossa päässeet siirtämään näitä ominaisuuksiaan minuun. Liioittelinko? No, leikitään, että olisin kuitenkin syntynyt ja elänyt elämääni periaatteessa samalla tavalla kuin tähänkin asti. Luonnonmukaisesti olisin alkanut hankkia lapsia jo ensimmäisen pidempiaikaisen poikaystäväni kanssa kahdeksantoistavuotiaana. Olisin saanut tasan niin monta lasta kuin luonto olisi päättänyt. Opiskelut olisivat haitanneet luonnollista kotiäidin ja synnyttäjän elämääni, joten viettäisin luonnollista elämääni luonnollisesti kotona lasteni keskellä. Luonnollisesti olisin ainakin jollakin tapaa sidottuna lasteni isään eli ensimmäiseen poikaystävääni. Siihen henkistä väkivaltaa harjoittavaan, tätä nykyä uskovaiseksi hurahtaneeseen tyyppiin. Oi kuinka luonnollista!

Minä olen nyt kuitenkin sattunut valitsemaan tämän epäluonnollisen elämäntyylini ja olen odottanut lasten haluamista kolmekymppiseksi saakka. Se on tietysti virhe hedelmälliseltä kannalta, mutta henkisesti ja taloudellisesti tilanteemme lasten saamiseen on tällä hetkellä täydellisen hyvä. Lisäksi olen sattunut löytämään paljon paremman ihmisen kumppanikseni ja olen varma, että hän olisi täydellinen isä. Olen kasvanut ja oppinut elämässäni paljon ja olen varma, että minusta tulisi hyvä äiti. Saatamme kuitenkin tarvita lääketieteen apua lapsen saamiseen. Oi kuinka epäluonnollista!

Kuinka lapsettomuushoidot, esimerkiksi edessäni oleva laparoskopia tai vaikkapa koeputkihedelmöitys, ovat monien ihmisten mielestä luonnottomia, mutta hampaiden oikominen, silmälasit, umpisuolen leikkaukset, murtumien hoitamiset ynnä muut ovat täysin luonnollisia asioita, joita kukaan ei todellakaan menisi kyseenalaistamaan?

Lisäänpäs vielä tämän linkin mahtavaan blogiin, jonka juuri löysin. Kuinka olenkaan onnistunut missaamaan tämän tähän asti?

Kiertopäivä 28/27-28.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Ensimmäinen koti-inssi takana

Eilen kävin apteekista hakemassa lääkeruiskun. Farmaseutti tuli iloisesti minua palvelemaan ja kysyi, mitä etsin. Sanoin tarvitsevani lääkeruiskua ja hän tietysti avuliaasti kysyi, mitä tarkoitusta varten sellaista tarvitsen, heillä kun oli monia eri kokoja. Hätäpäissäni keksin sanoa, että tarvitsen sitä lääkkeen antamiseen koiralle, ja onneksi hän ei alkanut enempää kysellä lääkkeen laadusta ja määrästä! Matkalla apteekista hihittelin itsekseni tilanteelle ja salaa vähän toivoin, että minulla olisi ollut pokkaa sanoa, mihin ruiskua oikeasti aioin käyttää. Farmaseutin ilme olisi nimittäin ollut varmasti näkemisen arvoinen!

Olen muuten kerran samassa apteekissa järkyttänyt erästä nuorta miesfarmaseuttia. Ostin silloin reseptillä määrättyä silmävoidetta nännipihan ihottumaan. Farmaseutti alkoi antaa minulle käyttöohjeita silmätulehduksen hoitoon ja minä tokaisin hänelle, että kiitos vaan avusta, mutta minä levitän tätä voidetta tissiini. Ihan vähän joutui farmaseuttiparka kakistelemaan sanoja suustaan. Hyi, että! Olenpas minä ilkeä.

Ostin siis 10 millilitran kokoisen ruiskun, ja sen avulla eilen homma suoritettiin. Toimenpide oli oikein mukava. Minä odottelin makuuhuoneessa, että mies sai ruiskuun täytettä, mies toimitti ruiskun minulle ja minä ruiskaisin sen omassa rauhassa sisälleni. En ohjeista huolimatta yrittänytkään saada orgasmia, koska ajatus tuntui minusta ikävältä. Sen sijaan lueskelin puolen tunnin ajan kirjaa tyyny pepun alla. Sen jälkeen nousin ylös sängystä, ja kehuskelimme sitten mieheni kanssa toisillemme, kuinka hyviä olimme olleet. Koko homma tuntui helpolta ja jopa luonnolliselta. Huomenna on tarkoituksena toistaa toimenpide, jotta ovulaatio saadaan kunnolla hyödynnettyä.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Ovulaatiomietintää

Päätimme eilen, että tässä ovulaatiossa turvaudumme muumimukimenetelmään. Olemme päätyneet seksin kanssa siihen pisteeseen, että kumpaakaan ei koko touhu enää huvita. Emme halua pilata seksiämme lopullisesti, joten koti-inseminaatio on tähän vaiheeseen oikein hyvä vaihtoehto. Uskon, että kaikkein haitallisinta olisi jatkaa pakkoseksiä. Seuraavan kerran, kun harrastamme seksiä, sen täytyy tapahtua siksi, että haluamme sitä. Siihen saakka ruisku olkoon ystävämme.

Tunteet ovat ristiriitaiset. Toisaalta minua hävettää. Tuntuu siltä, että meissä on jotain vikaa, koska seksi ei maistu. Kulttuurimme syöttää meille jatkuvasti sellaista viestiä, että seksiä pitäisi haluta koko ajan ja kerran viikossa saunan jälkeen on harvoin ja tylsää. Tiedän, että näin ei tietenkään kaikilla ole. On kuitenkin hankalaa olla se tyyppi, joka poikkeaa normista (tai siitä, minkä väitetään olevan normi.) Toisaalta olen ylpeä siitä, että pystymme toisillemme avoimesti myöntämään, että homma ei loputtomiin voi toimia näin. Olen ylpeä siitä, että uskallamme kokeilla muitakin vaihtoehtoja kuin pakkoseksin.

Toisaalta koko homma tuntuu minusta turhalta. Miksi nyt tärppäisi, kun aiemminkaan ei ole tärpännyt? En jaksa uskoa, että lapsensaantirintamalla tapahtuisi yhtään mitään ennen lapsettomuusklinikalla käyntiä.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Jakamisesta

Kotona taas. Väsyneenä ja haikeana. Takana on mahtava viikko, jonka aikana sain kuulla teinien suusta monta kertaa, kuinka hyvä äiti minusta tulee lapsilleni. Se oli mukava kuulla, mutta samalla tuntui pahalta ajatella, että ehkä lasta ei kuitenkaan koskaan tule.

On mahtavaa, että minulla on paljon tukijoita! Olen kertonut lapsihaaveestamme avoimesti ja se on mielestäni ollut paras mahdollinen ratkaisu. Ystävät ja perhe ovat hengessä mukana eivätkä tule tietämättään tölväisseeksi mitään ikävää.

Moni bloggari on viime aikoina kertonut vauvayrityksestä ensimmäistä kertaa esimerkiksi vanhemmilleen. Itse kokisin kovin kummalliseksi sen, että en olisi vanhempiani tiedottanut asiasta alusta saakka. Vaikka äitini kanssa asiat ovatkin toisinaan solmussa, on hän yksi parhaista tukipilareistani. En voisi kuvitellakaan sellaista tilannetta, jossa salaisin tämänhetkisen elämäni suurimman murheen häneltä. Äitini ei tiedä blogistani, joten häntä kiitän muuta kautta. Muitakin mahtavia tukijoita minulla on ollut: Veljeni morsian muistaa usein nähdessämme kysyä, kuinka jaksan. Suuri kiitos hänelle siitä! Minulla on myös kaksi T:llä alkavaa ystävää, jotka ovat jaksaneet kuunnella murehtimistani. Kiitos myös teille! Vertaistukea saamme puolestamme serkultani ja hänen vaimoltaan, jotka ovat pian saamassa päätökseen kolmisen vuotta kestäneen odotuksensa. Kiitos siis heillekin!

Mielestäni tuesta tulevat hyödyt ovat niin kovin paljon suuremmat kuin avoimuuteen liittyvät riskit. Ajattelemattomat ihmiset voivat ladella ajattelemattomia kommenttejaan riippumatta siitä, tietävätkö he yrityksestä vai eivätkö tiedä.

Haluaisin niin kovasti rohkaista muitakin yrittäjiä jakamaan yrittämisensä ja siihen liittyvän murheen jonkun kanssa. Oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että se kannattaa.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Nopea tilannepäivitys

Kiirettä pukkaa. Olen huomenna lähdössä taas viikoksi pois kotoa. Olkoon tämä nyt nopea tilannepäivitys.

Tänään on ensimmäinen kiertopäivä ja yritysloma on ohi. Lomailu ja blogin hiljeneminen eivät todellakaan ole tarkoittaneet sitä, että ajatukset olisivat pysyneet poissa vauvoista. Olen ehtinyt käydä läpi varmasti kaikki mahdolliset tunnelmat. Monia ajatuksiakin on herännyt ja niistä kirjoittelen, kunhan palaan takaisin kotiin.

Yksi asia ihmetyttää ja herättää arvailuja juuri nyt: Rintani eivät milloinkaan ennen yrittämistä olleet kipeät ennen kuukautisia. Tai en ainakaan huomannut, että ne olisivat olleet kipeät. Yrittämisen aikana ne ovat olleet aina ennen kuukautisia arat ja kipeät. Nyt, yritystauolla, tissikipu oli jälleen poissa. Oikein odotin ja tarkkailin tissejäni, koska ne ovat olleet yleensä ensimmäinen merkki kuukautisten tulosta. Ja nyt ei mitään!

Mitä ihmettä tämä voi tarkoittaa?

Palaan pian monien uusien ajatusteni kanssa.