Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Halloweeniksi haamu -keskustelu: Stressi ja kuinka sitä hoidetaan?

Olen pohtinut oikeastaan koko yrittämisemme ajan stressiin ja henkiseen jaksamiseen liittyviä asioita. Nyt, kun yritystä on jo takana vuosi, takana on myös monenlaisia stressaavia kokemuksia ja raskaitakin hetkiä. Vaikka toisinaan kaikki tuntuu toivottomalta, olen pohjimmiltani ratkaisukeskeinen ihminen ja sen vuoksi olen koko yritysvuoden ajan myös hakenut erilaisia keinoja lapsettomuuden käsittelyyn.

Kysymykseni teille kanssabloggaajille sekä kaikille muillekin koskettaa siis stressin ja jaksamisen kokemuksianne sekä teidän keinojanne hoitaa lapsen yrittämiseen liittyvää stressiä. Projektiin osallistujien joukossa on toki erilaisessa tilanteessa olevia ihmisiä. Kaikilla vauvan yrittäminen ei ole vielä ehtinyt aiheuttaa suurta stressiä, mutta varmasti alusta saakka vauvan yrittämiseen liittyy vähintäänkin pientä stressiä. Ehkä keskustelua voisi syntyä myös siitä, millaisia toimenpiteitä voisi kuvitella tekevänsä, mikäli lapsettomuus jatkuisi vielä tästäkin pidempään tai mikäli joskus täytyisi laittaa lapsihaaveille todellinen piste.

Minulle itselleni tärkeimmäksi asiaksi jaksamisen kannalta on muodostunut parisuhteesta huolehtiminen. Minulle on äärimmäisen tärkeää saada kokea, että olemme mieheni kanssa tässä asiassa yhtenä rintamana. Oma ratkaisuni on ollut puhuminen ja avoimuus. Olemme jutelleet raskauden yrittämiseen liittyvistä asioista hyvin paljon, emmekä ole salanneet toisiltamme minkäänlaisia tunteita aiheesta. Olen myös päättänyt, että en aio sortua syyttämään miestäni lapsettomuuteen liittyvistä asioita. Miehenikin on painottanut, että ei missään tapauksessa syytä minua, vaikka fyysinen vika näyttäisikin olevan minussa. Esimerkiksi seksin harrastaminen ovulaatiotikun mukaan luo paineita, enkä halua missään nimessä luoda toiselle lisää suorituspaineita syyttelemällä. Avoimuus ja keskustelu ovat lähentäneet meitä entisestään. Myös erilaiset tyylimme surun ja murheen käsittelyssä täydentävät toisiaan. Niin ärsyttäviä kun toisen neuvot ja ajatukset voivatkin toisinaan olla.

Myös blogin pitäminen on ollut minulle tärkeää. Minua helpottaa saada ajatukset jäsennettyä sanoiksi. Usein piinaavan ajatuksen kirjoittaminen poistaa ajatuksen päästäni. Tämän vuoksi olen päättänyt olla blogissani niin rehellinen kuin mahdollista. En halua joutua sensuroimaan täällä mitään.Toisaalta myös internetin ulkopuolinen avoimuus tilanteestamme on ollut oman jaksamiseni kannalta tärkeää. Oman ahdistuksen salaaminen ei sovi minulle ollenkaan. Voin todella huonosti, jos joudun salaamaan näin isoa asiaa elämässäni. Kaikkein paras apu on ollut vertaistuesta, jota saamme lapsettomuuden kokeneelta ystäväpariskunnaltamme. Toki myös monet pienetkin asiat vaikuttavat jaksamiseen. Liikunta, lemmikkieläimet, työ, käsityöt ynnä muut mukavat asiat saavat voimaan hieman paremmin.

Joskus on kuitenkin vaikeaa nähdä puolityhjä lasi puolitäytenä. Kuinka negatiiviseen kierteeseen joutuneet ajatuksen saa käännettyä takaisin positiiviseksi? Onko sinulla pettämätöntä vinkkiä, josta voisi olla myös minulle apua? Ehkä voisimme vinkkejä ja ajatuksia jakamalla auttaa toisiamme hankkimaan itselle sopivia keinoja stressin ja surun käsittelyyn.

Linkki niille, jotka ihmettelevät, mikä on Halloweeniksi haamu -keskustelu.

Tiedonhaku on mielestäni myös tärkeää. Niinpä kokoan tähän linkkejä lapsettomuuden kriisiä käsitteleviin juttuihin netissä:
Terveyskirjasto: Lapsettomuuden tuska
Lapsettomuus kokemuksena
Naisten kokemuksia tahattomasta lapsettomuudesta
Sylillinen surua - lapsettomuuden kokemus
Lapsettomuus koskettaa aina
Parisuhde ja lapsettomuus
Tukea lapsettomalle - Simpukka

perjantai 26. elokuuta 2011

Vauva ja kuinka hän onnistuu lisäämään vauvakuumetta

Tapasimme tulevan lapsemme pikkuserkun viime viikonloppuna. Pelkäsin tapaamista etukäteen, vaikka olin kovin halukas tapaamaan uuden tulokkaan. Ikää vauvalla on tällä hetkellä hieman runsas kolme viikkoa. Pelkäsin, että vauvan tapaaminen toisi oman surun pintaan ja että se saisi minut masentuneeksi.

Toisin kuitenkin kävi. Vauvan ja hänen perheensä tapaaminen oli ihanaa ja sain siitä paljon voimaa. Tämän perheen kohdalla tilanne on hyvin erilainen kuin monen muun perheen kohdalla. Tätä vauvaa on odotettu jo pitkään. Vauvan vanhemmat ovat olleet mahtavia ystäviä meille yrittämisemme ajan. He tietävät tarkalleen, mistä puhumme. Heille ei tarvitse selittää eikä heidän suustaan tarvitse pelätä lentelevän sammakoita. Tämä perhe on myös osoitus siitä, että meidänkin tarinallamme voi olla onnellinen loppu.

Mutta takaisin kertomuksen päähenkilöön, joka oli hurmaava! On uskomatonta, kuinka pieni ihmisen poikanen voikaan olla. Vauvan pitäminen sylissä oli mahtavaa. Lisäksi oli hienoa seurata, kuinka tottunein ottein vauvan vanhemmat jo pienokaistaan osasivat hoivata. Kaikkein hienointa oli kuitenkin seurata miestäni. Sitä, kuinka hienosti hän osasi vauvan kanssa olla. Hän oli myös ensimmäistä kertaa todella kiinnostunut pienestä ihmisen alusta.

Vauvan tapaamisen jälkeen meillä on nimittäin tapahtunut paljon. Mieheni on sairastunut vauvakuumeeseen!

torstai 25. elokuuta 2011

Alku - jälleen kerran

Kiertopäivästä 27 tuli iltapäivällä kiertopäivä numero yksi. Niinpä yrityskertoja on nyt kasassa 13 ja ensimmäisen yrityskierron alusta tulee ennen ovulaatiota kuluneeksi kokonainen vuosi. Tunnelmani on tällä hetkellä lähes välinpitämätön. Olen lopettanut toivomasta ja uskomasta. Se helpottaa kuukautisten alussa, vaikka muutoin se tuntuu hyvin raskaalta. On kurjaa tuntea olonsa niin toivottomaksi.

Ensi viikon torstaina meillä on ensimmäinen aika Taysiin. Olen laittanut paljon toivoa lääkäriaikaan. Toivottavasti asiat alkavat viimein sujua edes jonkinmoisella vauhdilla.

tiistai 16. elokuuta 2011

Zumbaa ja surua

Olen käynyt koko kesän ajan puistozumbassa. Muutaman viimeisen kerran aikana zumban vetäjällä on ollut mukanaan ehkä noin nelivuotias tyttärensä. Minusta on ihanaa katsella noita äitiä ja tytärtä. Tyttö zumbailee äitinsä vieressä antaumuksella. Vähän väliä tuo äiti luo tyttäreensä ylpeyttä tihkuvia katseita.

Voi kunpa minäkin pääsisin joskus katsomaan omaa lastani samanlaisella ylpeydellä ja lämmöllä!

Minulla on taas hieman huonompi kausi menossa. Kuulimme eilen erään ystävämme raskaudesta, ja taas kerran tällainen uutinen sai mieleni matalaksi. Myös mieheni alkoi eilen miettiä, kuinka vähän lapsettomia ystäviä meillä enää on jäljellä. Pikkuhiljaa asia alkaa selvästi upota miehenikin tajuntaan. Vaikka olen toki iloinen ystävän raskaudesta, olen kamalan surullinen omasta tilanteestamme. Itkin eilen pitkästä aikaa.


torstai 11. elokuuta 2011

Siittiöasiaa


Mies soitteli tänään siemennesteanalyysin tuloksia. Tulos oli mainio eli siittiöiden määrässä ja liikkuvuudessa ei ole minkäänlaista ongelmaa. Tämä on tietysti hyvä uutinen. On hienoa tietää, että meillä ei todennäköisesti ole useampaa ongelmaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että hieman minua kirpaisi saada tietää, että minä olen se ongelmallinen puolisko. Mies tuuletteli hyviä siittiöitään, eikä se tuntunut ollenkaan hyvältä. Niinpä pyysin häntä miettimään, miltä hänestä tuntuisi, jos hän olisi kuullut olevansa se viallinen osapuoli ja minä tuulettelisin vieressä munasarjojeni hyvyyttä. Luulen, että viesti meni perille.

Minusta on kummallista, että miehille siemennesteen kunto on selvästi mittari omasta miehisyydestä. Mieheni ei etukäteen tunnustanut olevansa huolissaan, mutta hyvä tulos oli kuitenkin selvästi hänelle suuri helpotus. Olen aivan varma, että mikäli tulos olisi ollut toisenlainen, hän olisi surrut asiaa kovastikin ja minun tehtäväni olisi tietysti ollut olla kannustava ja tukeva puoliso. Nyt kun selvisi, että minä olen ainoa viallinen, mikään ei muutu. Minä saan edelleen olla yksinäni surullinen. Olisipa mukavaa edes hetkeksi vaihtaa rooleja tässä taistelussa.

Alleviivataan nyt kuitenkin, että oikeasti olen hyvin tyytyväinen siihen, että tulos oli hyvä ja meillä on todennäköisesti vain yksi ongelma.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kun matkasta tulee määränpäätä tärkeämpi

Lapsen yrittämisestä tulee toisinaan odotuksen odotusta. Olen jo pitkään keskittynyt pelkästään toiveeseen raskaaksi tulemisesta. Olen jopa melkein unohtanut, mitä raskaaksi tulemisesta seuraa. Olen unohtanut, että kaiken tämän yrittämisen päämääränä on oikeasti se vauva.

Nyt olen taas muistanut sen, ja tästä kaikesta on tullut jälleen hieman vaikeampaa. Olen katsellut kaupassa ollessani vauvanvaatteita ja haaveillut siitä, että pääsen niitä ostamaan. Olen selaillut käsityölehtiä ja haaveillut siitä, että pääsen itse tekemään vauvalleni vaatteita. Olen katsellut työhuonettani ja makuuhuonettamme ja miettinyt, millaisiksi ne vauvan saavuttua muokataan. Olen miettinyt, kuinka kertoisin lapselleni rakastavani häntä ja kutsuisin häntä äidin kullaksi.

On niin paljon helpompaa keskittyä raskauteen. Siihen liittyy myös paljon huonoa vointia eikä kai kukaan halua raskaaksi pelkän raskauden vuoksi. Tällä matkalla sen päämäärän täytyy olla tärkeämpi.

Toisinaan minusta kuitenkin tuntuu, että itseäni säästääkseni pidän katseen tiukasti tien sivussa ja tyydyn korkeintaan vilkuilemaan päämäärän suuntaan. Tällä tavalla matka alkaa vain lopulta tuntua hyvin tarkoituksettomalta.

Kiertopäivä 13/27-28.

tiistai 9. elokuuta 2011

Kaksi vaihtoehtoista tulevaisuutta

On inhottavaa joutua koko ajan miettimään itselleen kahdenlaista tulevaisuutta. Sitä, missä meille syntyy lapsi yhdeksän kuukauden kuluttua ja sitä, missä me emme saa lasta.

Olemme juuri suunnitelleet lomamatkaa hiihtolomaksi ja olisimme kovasti halunneet matkata Gambiaan. Malaria- ja hepatiittiuhkan vuoksi emme kuitenkaan uskalla varata Gambian matkaa. Voihan olla, että olen hiihtoloman aikaan jo raskaana ja matka täytyisi sen vuoksi peruuttaa. Niinpä katselemme nyt matkaa jostain turvallisemmalta seudulta. Haaveenamme on jo pitkään ollut matkustaa Afrikkaan, mutta jääköön se haave vielä odottamaan. Jos odotuksen odotus kuitenkin venyy vuosiksi, on jossain vaiheessa yksinkertaisesti pakko päättää, että emme voi kaikkia unelmia siirtää sen vuoksi, että saatan olla joskus raskaana.

Toinen kahden tulevaisuuden suunnitteleminen liittyy työelämään. Minulla ei ole vakituista työpaikkaa ja opintonikin ovat vielä kesken. Raskaaksitulo saattaa estää työpaikkojen saamista, mutta toisaalta se antaisi vuoden tai kahden verran aikaa ulkona työnhakukuvioista. Olen alalla, jossa lasten hankkiminen on ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Sen vuoksi en usko, että lasten saaminen varsinaisesti heikentäisi mahdollisuuksia päästä töihin. Olisi kuitenkin älyttömän paljon hienompaa jäädä äitiyslomalle vakituisesta työstä. Silloin palaaminen töihin kävisi hieman näppärämmin. Vakituisesta työpaikasta en kuitenkaan voi haaveilla vielä pariin vuoteen. Niin kauan menee, että saan opiskeluni valmiiksi ja olen pätevä työhöni. Niinpä pelkästään töitä ajatellen, olisi parempi, jos joutuisimme lasta vielä odottamaan.

Tällä hetkellä siis suunnittelen opiskelujen loppuun saattamiselle, työpaikan hankkimiselle sekä matkustamiselle kahdenlaista tulevaisuutta. Tulisinkohan paremmin raskaaksi, jos suunnittelisin vain sellaista tulevaisuutta, johon lapsen mahduttaminen olisi hankalaa?

Kiertopäivä 12/27-28.

torstai 4. elokuuta 2011

Kipua jälleen


Se alkoi eilen puolen päivän aikoihin. Vihlova kipu oikean munasarjan kohdalla ja tulehduskivun tyyppinen kipu kohdussa. Kuukautiseni loppuivat jo sunnuntaina, joten en ottanut enää särkylääkettä. Kysyin nimittäin särkylääkeasiasta (siis ketoprofeiinista ja ibuprofeiinista) gynekologilta edellisellä käynnilläni ja hän sanoi, että niitä ei kannata kuukautisten loppumisen jälkeen enää ottaa. Niinpä sinnittelin ilman särkylääkettä kotiin saakka, jossa muistin, että minulla on lääkekaapissa Panadolia. Niitä löytyikin vielä yksi kappale, ja Panadol auttoikin kipuun ihan hyvin. Sain siis viettää illan ihan rauhassa. Nukkumaan mennessä kipua alkoi taas tuntua, mutta nukahdin kuitenkin ongelmitta.

Aamuyöllä heräsin siihen, että kipu oli jo todella kova. En saanut enää nukuttua juuri ollenkaan, mutta olin kuitenkin niin tokkurassa, että en tajunnut käydä etsimässä särkylääkettä. Kieriskelin loppuyön tuskaisena ja yritin vatsaa hieromalla saada oloa siedettävämmäksi. Nousin lopulta sängystä noin puoli kuudelta ja etsintöjen jälkeen löysin vielä laukustani yhden Panadolin. Päätin kuitenkin samalla, että vaikka muut särkylääkkeet saattavatkin vaikuttaa raskautumiseen epäsuotuisasti, minun on pakko huolehtia omasta hyvinvoinnistani. Vetäisin siis Panadolin vaikutuksen hävittyä kitusiini vielä Ketoriininkin.

Toivoni raskauden alkamiseen ilman lääkäreiden apua on tällä hetkellä hyvin vähäinen, mutta silti särkylääkkeen syöminen tuntuu inhottavalta. Ehkä tämä oli juuri se kerta, kun olisin tullut raskaaksi, mutta nyt pilasin sen ottamalla särkylääkkeen. Tätä ajatusta minun pääni toistelee, vaikka tuntuukin järjettömältä, että kivun lieventäminenkin voi olla pahasta.

Olen tehnyt nyt muutaman viikon ajan graduani ja tänäänkin tarkoituksenani oli mennä yliopistolle gradun kimppuun. Sen sijaan nukuin päiväunia kahteentoista saakka, kunnes kipu herätti minut jälleen. Ei minusta olisi tässä kunnossa ollut keskittymään graduasioihin.

Kuukautisia seuraavat kivut ovat selkeästi lisääntyneet kuluneen vuoden aikana. Muistan huomioineeni ne ensimmäistä kertaa käydessäni gynekologilla maaliskuussa. Hänen mielestään kyse oli uuden munasolun kypsymiseen liittyvistä kivuista. Epäilisin, että kivut ja niiden paheneminen liittyvät endometrioosiin.

Tätä kaikkea on kamalan paljon vaikeampi kestää silloin, kun sattuu. Fyysinen kipu voimistaa henkistä kipua. Olen jälleen kerran niin kamalan väsynyt koko touhuun. Koko ajan vain harmittaa, että melkein tässä ollut lääkäriaikakin vietiin kauemmaksi. Haluaisin saada vastauksia.

Kiertopäivä 7/27-28.

tiistai 2. elokuuta 2011

Herkullisia blogeja


Sydäntäni lämmitti todella, kun luin Unelman Äidinksi vaikka yksin -blogista löytyvästä tunnustuksesta. Tunnustuksen mukaan minulla on herkullinen blogi. On todella mukava kuulla, että blogistani on iloa muillekin kuin itselleni.

Tunnustuksen saajalta pyydetään tietoa kolmesta lempiasiasta. Minä olen näissä äärettömän huono, koska minun on aina hankalaa valita vain yksi lempiasia. Kokeillaan nyt kuitenkin tämänhetkiset lempparit.

1. Väri
Lempivärini vaihtelee jatkuvasti. Tällä hetkellä olen erityisen ihastunut pellavanharmaaseen.

2. Ruoka
Kuinka voisin valita yhtä ainoaa ruokaa lempparikseni? Mainitaan nyt vaikkapa sellainen suosikki, johon tunnen toisinaan kunnon himoa. Sushi.

3. Paikka, jossa haluaisin käydä
Haluaisin kovasti päästä matkustamaan Afrikkaan. Koska lempparimaan nimeäminen on kovin vaikeaa, nimeän koko maanosan.

Minun tunnustukseni lähtee eteenpäin seuraaville blogeille:

Jun(n)a Asemalla
Junnan blogi on tuntunut minulle oikeastaan alusta saakka hyvin läheiseltä. Kiinnostavia ajatuksia puettuna sujuvaan kieliasuun. Pidän kovasti Junnan tyylistä.

Tuuliviirityttö tahtoo
Tuularissa arvostan kovasti sitä, että hän on aktiivinen kommentoija ja uskaltaa tuoda mielipiteensä (myös eriävän sellaisen) esille.

Impatient female
Olen blogin uusi lukija, mutta Jadekiven blogi täytyi lukea kerralla. Sieltähän minun ajatukseni löytyvät kuvalliseen muotoon puettuna. Jadekivellä on taito, jota voi vain kadehtien ihailla.

Uusia askeleita
Miraanasta minulle on välittynyt lämmin ja huolehtivainen kuva. Hän oli myös ensimmäinen bloggaaja, joka toivotti minut tervetulleeksi blogimaailmaan. Pieni ele, joka lämmitti mieltä kovasti.

Tays feidasi minut!

"Ette saapuneet teille varattuun aikaan 11.8.2011. Olemme varanneet teille uuden ajan 1.9. Lääkäripulan vuoksi jouduimme siirtämään aikaanne."

Muutama ärräpää pääsi suusta, kun tätä kirjettä luin. Odotin jo kovasti ensimmäistä aikaamme Taysiin. Elokuun puoliväli olisi jo niin lähellä. En olisi edes ehtinyt ovuloida ennen tulevaa aikaa. Seuraavaan aikaan mennessä on eletty jo taas yksi kierto. Kaikkein paskimmalta tässä tuntuu se, että nyt jo päättyneet kuukautiset olivat jälleen hyvin kivuliaat ja ehdin jo ajatella, että seuraaviin kuukautisiin mennessä vähintään tiedän enemmän kuin nyt. Mutta enpä tiedäkään. Seuraavat kuukautiset tulevat olemaan aivan yhtä kivuliaat, ja odotan lääkäriaikaa aivan yhtä paljon kuin nyt. Kuinka voin olla edes varma, että aikaamme ei jälleen siirretä lääkäripulan vuoksi?

Nyt alkaa yrityskierto numero 13. Tarkan kiertoni ansiosta olemme ehtineet 11 kuukauden aikana pettyä 12 kertaa.Kiertoina laskettuna vuosi on siis jo takana. Olen kamalan väsynyt pettymään jatkuvasti. Haluaisin niin kovasti olla äiti.

Kiertopäivä 5/27-28