Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 29. syyskuuta 2011

Uupumusta

Olen uupunut. Haluaisin oikeasti vain käpertyä kokoon ja keskittyä itseeni. Olen nukkunut todella vähän koko viikon ajan. Perjantaina alkaneet kuukautiset ovat olleet kamalat, vaikka ne kestivätkin vain noin vuorokauden ajan. Olen herännyt melkein jokaisena yönä kahden tai kolmen aikoihin kipuun. Olen todennut, että särkylääkkeen vaikutuksen odottaminen sujuu kaikkein helpoimmin telkkaria katsellen, koska jos yrittää vain nukkua, joutuu keskittymään kipuun. Niinpä olen viettänyt lohduttomia aamuyön tunteja television ääressä. Onneksi boksissa on paljon nauhotettua hömppää.

Lähipiirissäni tarvitaan tällä hetkellä paljon niin henkistä kuin konkreettistakin apua. Painin koko ajan oman uupumiseni ja velvollisuudentuntoni kanssa. Kieltäytymällä pyydetystä avusta päädyn toisinaan myös pahoittamaan avun tarvitsijan mielen. Se tuntuu raskaalta. Haluaisin samaan aikaan pitää huolta omasta jaksamisestani ja läheisteni huolista. Joskus vain pienetkin pyynnöt tuntuvat kamalan raskailta. Kunpa kukaan ei tämän vuoksi luulisi, että minä välitän vähemmän.

Sain tänään puhelimen päähän lapsettomuuspolin lääkärin. Kerroin hänelle kivuistani, ja hän oli oikein ymmärtäväinen. Lääkäri sanoi, ettei hän tiedä endometrioosin lisäksi mitään muuta tämäntapaisiin kuukautiskipuihin liittyvää sairautta, joka haittaisi hedelmällisyyttä. Oireeni eivät kuitenkaan viittaisi endometrioosiin. Sovimme kuitenkin, että minulta otetaan verikokeissa jonkinlainen kasvainarvo, jonka kohollaolo voi viitata endometrioosiin. Lisäksi hän kirjoitti vielä yhden särkylääkereseptin minulle. Seuraavaksi siis jälleen verikokeisiin.

Tässä kierrossa en usko raskauteen.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Raskaana? Turha luulla!

Kiertopäivä yksi ja kestämättömät kivut. Heräsin yöllä kolmen aikaan kipuun ja otin Voltarenin, joka ei juurikaan auttanut. Neljään saakka valvoin sängystä ja otin Panacodin. Katselin sohvalla televisiota piikkimatto selän alla ja lämpötyyny mahan päällä, kunnes puoli kuuden aikoihin saatoin taas nukkua. Heräsin vasta puoli kahdeksalta ja jätin koiran lenkkeilyttämisen miehen harteille.

Aamulla olo oli siedettävä, mutta päivän aikana se on pahentunut eivätkä särkylääkkeetkään kokonaan auta. Vuoto alkoi lopulta puolen päivän aikoihin. Töissä oli kamalaa. Onneksi sitä iloa on perjantaisin vain kolme tuntia.

Mieliala on äärimmäisen huono. Olen niin kamalan pettynyt. Lähinnä itseeni, koska annoin toivon nousta. Kipu on kamala tapa alleviivata epäonnistumista. Aion soittaa maanantaina lapsettomuuspolille ja kysyä, eikö näille kivuille mahda mitään. On käsittämätöntä, että joudun kestämään kaiken lisäksi vielä tällaista!

Kiitos teille kaikille tsemppaamisesta ja myötäelämisestä! Olette tärkeitä. Etenkin TT:tä haluan kiittää tosielämän tuesta. On äärettömän tärkeää tietää, että en ole yksin.

torstai 22. syyskuuta 2011

Masennuspostaus

Äh. Masentaa! Mahakin tuntuu koko ajan kipeämmältä, joten eivätköhän kuukautiset ala ihan pian. Kävin apteekista hakemassa kunnon särkylääkekokoelman, jotta selviän kuukautisista yli edes mahdollisimman vähällä kivulla. Lapsettomuuspolin lääkäri kirjoitti minulle reseptin kolmeen eri särkylääkeeseen. Eiköhän joku sentään toimi. Nyt kokeiluun pääsevät Voltaren ja Panacod, joka on kolmiolääke.

Facebookista minäkin

Valitanpa Facebookista minäkin osaltani. Toiveikas ja Ansku ovatkin jo kirjoittaneet osuvasti Facebookin ajottaisesta kamaluudesta lapsettoman kannalta.

Nyt Facebookissa on käynnissä joku ihmeellinen äitiydenylistysaika, joka saa vereni kuohahtamaan. Tekisi mieleni heittää seinälle oma versioni ylistyspostauksista, mutta en kuitenkaan halua julistaa lapsettomuuttani kaikille lapsuudentutuille ja työkavereille yms. Postaan siis vastaiskuni tänne ja toivon, että uskaltaisin julistaa mahouden surusanomaa myös julkisesti! Näitä saa sitten vapaasti käyttää Facebook-statuksena, jos vain sattuu uskaltamaan.


Tyttäresi ei ehkä koskaan pidä kädestäsi, koska kohtusi voi pysyä tyhjänä koko elämän. On tyhjien kohtujen viikko. Jos sinulla ei ole tytärtä, joka tekee elämästä elämisen arvoisen, kopioi ja liitä tämä statukseesi ♥♥♥♥♥♥

Olet epäonnistunut nainen, yksinäinen eläjä, et onnistu tärkeimmässä haaveessasi, et saa edes aikaiseksi sellaista, jota voisit rakastaa, ja vaikka ei välttämättä aina tunnu siltä, saatat pysyä lapsettomana vaikka koko elämäsi.
Laita tämä 7 muun lapsettoman äidin seinälle, joihin tämä sama myös pätee

Ai sinä kysyt, onko minulla lasta? Uhhh, ei, olen maho lehmä! Se tekee minusta epäonnistujan, surullisen, yksinäisen, halveksitun, helposti loukkaantuvan, surkean tapauksen ja olen usein itkenyt itseni uneen. En saa lasta, äitiyden riemua tai lapsen rakkautta. Sylini on tyhjä päivin öin. Lasken kiertopäiviä ja ovulaatioita 30-31/12 ehkä vielä monen vuoden ajan. Kopioi seinällesi, jos olet surkea MAHO


Negatiivinen

Testasin. Negatiivinen tulos. Ei häivähdystäkään haamusta. Ei myöskään häivähdystäkään menkoista. Epätietoisuus jatkukoon.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Valtakunnassa ei mitään uutta

Olen äärettömän keskittynyt tunnustelemaan vointiani. Joka toinen sekunti uskon kuukautisten alkavan ihan juuri ja joka toinen sekunti toivo pilkahtaa. Huomiseen aion silti odottaa. Pelkään jo sitä, kuinka pahalta huonompi ja todennäköisempi vaihtoehto tuntuukaan. Olen niin tyhmä, kun annan toivon tällä tavalla nousta!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Minun lapseni

Ajatuksissani hän on jo olemassa. Hän kulkee rinnallani arjessa, ja usein mietin, mitä kertoisin tai näyttäisin hänelle. Kuinka pitäisin häntä sylissäni ja sanoisin hänelle "äidin kulta". Silittäisin hänen hiuksiaan, halaisin häntä lujasti ja nauraisin hänen kanssaan hassuille jutuille. Taistelisin hänen kanssaan vaatteiden pukemisesta ja ruuan syömisestä. Nukuttaisin häntä laulaen kauniita kehtolauluja kehnolla lauluäänelläni. Lukisin hänelle iltasatuja ja yöllä ennen nukkumaanmenoa kävisin ihastelemassa nukkuvaa pienokaistani, enkä malttaisi lopettaa. Katsoisin häntä ylpeyttä tuntien ja näkisin hänessä omia piirteitäni. Tuntisin hänen kanssaan kaikki mahdolliset tunteet ja lopulta olisin äärettömän onnellinen siitä, että hän olisi olemassa.

Tyhjä syli on niin raapaisevan kuvaavasti sanottu!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Väsymystä ja huonoa oloa

Olen ollut koko kuluneen viikon äärimmäisen väsynyt. Olen nukkunut tiistain jälkeen jokaisena yönä yli kahdeksan tuntia ja viikonloppuna jopa kymmentuntisia yöunia. Väsymys ei kuitenkaan katoa mihinkään. Nytkin tekisi mieli mennä päiväunille! Lisäksi minua on vaivannut perjantaista saakka huono olo. Olo on hutera ja etova. Kummallista.

Samalla en voi estää toivoa heräämästä. Mitä jos oireet viittaavatkin raskauteen? Googlen mukaan pahoinvointia voi hyvinkin esiintyä jo ennen plussaa. Samalla, kun toivo herää, yritän juntata sitä takaisin kuriin järjellä. En halua romahtaa jälleen korkealta. Tasaisuus on helpompi kestää kuin nousut ja laskut. Samalla olen salaa onnellinen huonovointisuudestani. Mutta eikö ole traagista olla onnellinen huonosta voinnista, joka voi lopulta paljastua vain huonoksi voinniksi!

Tällaista piinaviikkoa en ole aikaisemmin joutunut kokemaan. Kunpa aika kuluisi nopeammin. Testatauksen kalmanlinjaksi määrittelen keskiviikon. Ennen sitä on turha testata.

Kiertopäivä 25 / 27 - 28.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Ohhoh - aika kuluu!

Kappas! Aivan vilauksessa olen näköjään kuluttanut pariviikkosen lähes käymättä täällä blogimaailmassa. Täytyypä nyt siis ottaa selvää, mitä täällä on tällä välin tapahtunut. Anteeksi kaikille kommentoijille siitä, että en ole ollut kommentoimassa takaisin.

Lääkärikäynnin jälkeen mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Ovulaatio oli ja meni ja pitkästä aikaa hyödynsimme sen oikein kunnolla ja osin jopa ilman muumimukia. Nyt toivo on taas vähän noussut ja pelkään jo tulevia kuukautisia. Ensi viikkoon asti niitä saan kuitenkin odotella.

Palaan pian asiaan!

torstai 1. syyskuuta 2011

Röörit puhtaina eli lapsettomuushoidot on nyt aloitettu

Tänään oli viimein meidän ensimmäinen aikamme lapsettomuusklinikalle.Yritän nyt koota tähän kaiken tiedon, jota tunnin aikana saimme. Tietoa tuli kyllä niin paljon, että jotakin saattaa unohtua.

Kiertopäiväni sattui olemaan juuri sopiva munanjohdinten aukiolotutkimukseen, joten se tehtiin ultraamisen lisäksi. Oireideni perusteella lääkäri oli sitä mieltä, että kyse ei olisi endometrioosista. Siihen kuuluisi nimittäin se, että olisin kipeä ennen kuukautisia enkä niiden jälkeen. Ultrassa näkyi, että vasemmassa munasarjassa on jotain, mutta lääkäri ei oikein osannut sanoa, mitä se olisi. Mahdollista on, että kyseessä on jonkinlainen verenpurkauma. Vasenta munasarjaa siis tarkkaillaan.

Munanjohdinten aukiolotutkimus oli epämiellyttävä kokemus. Siitä tuli hyvin menkkakipumainen olo, joka on nyt iltaa kohti kuitenkin helpottanut sitä mukaa, kun neste poistuu kohdusta. Kipeää tutkimus ei kuitenkaan tehnyt, joten sitä ei kannata jännittää. Tutkimuksen perusteella munanjohtimeni ovat hyvin auki. Mitään ongelmaa tai vikaa minusta ei siis löytynyt.

Nyt alkaa kuitenkin tapahtua. Seuraavan kierron alussa menen verikokeisiin, joissa kartoitetaan hormonini. Siitä seuraavan kierron alussa alkaa Clomifen-kuuri, jonka avulla kohdennettuna ovulaatiopäivänä tehdään ensimmäinen inseminaatio. Inseminaatioita tehdään yhteensä kolme, jonka jälkeen vuorossa ovat koeputkihedelmöitykset, joita myös on mahdollista saada kolme kappaletta. Näyttäisi siis siltä, että mikäli hoidot tepsivät, olen raskaana viimeistään vuoden kuluttua.

Kuukautiskipuihin tämä käynti ei tuonut varsinaista hoitoa taikka ratkaisua, mutta sain mukaani kasan särkylääkereseptejä, jotta pääsen etsimään itselleni sopivimman. Säryistä täytyy siis edelleen vain kärsiä, mutta nyt toivoa sentään jälleen on.

Ovulaatio on ensi viikolla ja se on tarkoitus käyttää hyvin hyödyksi. Minullahan on nyt rööritkin hyvin puhdistettuna. Parhaassa tapauksessahan meidän ei edes tarvitse nähdä seuraavia kuukautisia.

Mieleni on nyt ihan hyvä, vaikka taustalla vaaniikin ajatus siitä, mitä teen, mikäli vuoden päästä sylini on edelleen tyhjä.