Siirry pääsisältöön

Facebookista minäkin

Valitanpa Facebookista minäkin osaltani. Toiveikas ja Ansku ovatkin jo kirjoittaneet osuvasti Facebookin ajottaisesta kamaluudesta lapsettoman kannalta.

Nyt Facebookissa on käynnissä joku ihmeellinen äitiydenylistysaika, joka saa vereni kuohahtamaan. Tekisi mieleni heittää seinälle oma versioni ylistyspostauksista, mutta en kuitenkaan halua julistaa lapsettomuuttani kaikille lapsuudentutuille ja työkavereille yms. Postaan siis vastaiskuni tänne ja toivon, että uskaltaisin julistaa mahouden surusanomaa myös julkisesti! Näitä saa sitten vapaasti käyttää Facebook-statuksena, jos vain sattuu uskaltamaan.


Tyttäresi ei ehkä koskaan pidä kädestäsi, koska kohtusi voi pysyä tyhjänä koko elämän. On tyhjien kohtujen viikko. Jos sinulla ei ole tytärtä, joka tekee elämästä elämisen arvoisen, kopioi ja liitä tämä statukseesi ♥♥♥♥♥♥

Olet epäonnistunut nainen, yksinäinen eläjä, et onnistu tärkeimmässä haaveessasi, et saa edes aikaiseksi sellaista, jota voisit rakastaa, ja vaikka ei välttämättä aina tunnu siltä, saatat pysyä lapsettomana vaikka koko elämäsi.
Laita tämä 7 muun lapsettoman äidin seinälle, joihin tämä sama myös pätee

Ai sinä kysyt, onko minulla lasta? Uhhh, ei, olen maho lehmä! Se tekee minusta epäonnistujan, surullisen, yksinäisen, halveksitun, helposti loukkaantuvan, surkean tapauksen ja olen usein itkenyt itseni uneen. En saa lasta, äitiyden riemua tai lapsen rakkautta. Sylini on tyhjä päivin öin. Lasken kiertopäiviä ja ovulaatioita 30-31/12 ehkä vielä monen vuoden ajan. Kopioi seinällesi, jos olet surkea MAHO


Kommentit

Toiveissa sanoi…
Ai niin, kaikille hymiöiden käyttäjille tiedoksi:
;DD
Ansku sanoi…
I-H-A-N-A ;DD ihan oikeesti! Käypä tutustumassa, jos et ole jo käynyt http://meinasinkaatua.sarjakuvablogit.com/2010/04/10/in-your-face/
Toiveissa sanoi…
Tuo on hyvä!Tekisipä mieleni laittaa tuo linkki Facebookiin, mutta jospa hillitsisin vielä itseni.
Ansku sanoi…
Mä laitoin keväällä ja sain vain yhden kivityksen (yksityisesti, koska ei tainnut kehdata julkisesti laittaa) :D :P Eipä siinä, jos ei huumoria (ja ennen kaikkea tosiasioita!) ymmärrä, niin eipä tarvitse kaverina ollakaan ;) Välillä pitää sohia muurahaispesää ihan silläkin uhalla, että näkee ketkä oikeasti edes yrittää ymmärtää tätä syhjän sylin kanssa elämistä.
Toiveissa sanoi…
Hitsi, olisi kyllä hienoa sohaista muurahaispesää edes vähän. Täytyy kerätä rohkeutta. Olen nimittäin juuri nyt vähän liian herkillä pieneenkin kivityksen uhkaan.
Ansku sanoi…
No joo, ei kannata sitten laittaa mitään provosoivia juttuja. Tsemiä kovasti sinne, älä heitä vielä raskaustestiä kaivoon, kyllä se plussa voi tulla siihen saakka kun menkat oikeasti alkaa :)
Anonyymi sanoi…
Kiukkusi on oikeutettu ja vastaiskut osuvia. Facebookiin kuulumattomana en ole aivan varma, mutta luulen tietäväni mistä puhut. Nimittäin koulussa eräällä kurssilla törmäsin tähän ylistyjuttuun (oliko se niin, että ihmiset laittavat statuksekseen vääriä raskausuutisia tai jotain?). Eräässä kurssiin liittyvässä blogissa tästä nimittäin tohistiin. Ilmeisesti se on jonkinlainen rintasyöpävastainen kampanja. Mietin silloin, ja mietin nyt, että mitä pahusta blogin esimerkkistatuksilla ja rintasyövällä on toistensa kanssa tekemistä? Mutta jos näin todella on, saattaa sinuakin korventanut ilmiö liittyä jotenkin tähän rintasyöpäasiaan. Siitä huolimatta ole kiukkuinen, se on oikein. Onneksi minä en ole facebookissa.
TT
Rowan sanoi…
Mahtavaa, Toiveissa! Voi kun oliskin niin rohkea, että uskaltais laittaa Facebookiin noita omakohtaisia versioita...
Toiveissa sanoi…
TT:

Rintasyöpätietoisuutta levitetään kampanjalla, jossa jollakin syntymäpäivään liittyvällä logiikalla ilmoitetaan raskausviikko ja jokin asia, jota himoitaan. En ymmärrä, kuinka rintasyöpätietoisuus tuolla lisääntyy!

Nämä minun esimerkkini ovat seuraavanlaisista kiertoviesteistä:

"Tyttäresi pitää kädestästi vain hetken,mutta sydämestäsi koko elämän!! On Tyttöjen viikko.Jos sinulla on tytär, joka tekee elämästä elämisen arvoisen,niin kopioi ja liitä tämä statukseesi ♥♥♥♥♥♥"

"Olet ilmiömäinen nainen, kaunis äiti, teet erinomaista työtä, teet asioita todeksi niille joita rakastat, ja vaikka ei välttämättä aina tunnu siltä, sinua myös rakastetaan ja arvostetaan! ♥
Laita tämä 7 muun äidin seinälle, joihin tämä sama myös pätee ♥"

"Ai sinä kysyt onko minulla töitä? Uhhh kyllä, olen äiti! Se tekee minusta herätyskellon, kokin, piian, tarjoilijan, opettajan, sairaanhoitajan, jokapaikanhöylän, turvapäällikön, valokuvaajan, ohjaajan, autonkuljettajan, tapahtumasuunnittelijan, henkilökohtaisen avustajan, pankkiautomaatin ja olen pelästyttänyt pois mörköjä. En saa lomia, sairausajanpalkkaa tai vapaapäiviä. Työskentelen päivin öin. Päivystän 24/7 koko loppuelämäni ajan. Kopioi seinällesi, jos olet ylpeä ÄITI ♥"

Rowan: No niinpä!
Toiveissa sanoi…
Tämän verran sohaisin:

"Rintasyöpätietoisuus. Leviäisiköhän se tällaisella linkillä paremmin, kuin jollakin hemmetin parsan himoitsemisella ja keksityillä raskausuutisilla? http://www.rintasyopa.fi/"
Rowan sanoi…
Tuo oli kyllä hyvä! Pitäisköhän itekin jotain tuonsuuntaista...
pöppiäinen sanoi…
Tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin nuo sinun esimerkkistatukset mitä vois pistää ;(
vaikka itselleni on alkanut tulla viime aikoina lisää pokkaa niin en silti vielä pysyisi tuota pistämään, mutta jos hirmu kauan lapsen tekoon menee ja alkaa keljuttaa yhtään nuo äitijutut facessa niin kirjoitan jonki tuontyylisen viimeiseksi statuksekseni ja sit päivää myöhemmin jos poistais facen.
Tiiä sit tuleeko koskaan niin tehtyä mut suunnitelmissa on.... :)
Ansku sanoi…
Eikös se uus "olen viikolla se-ja-se ja himoitsen sitä-ja-tätä" ole joku pelkkä kiertojuttu? Mulle ainakin tuli viesti, että
"MOiiiiiii!

Ideana on valita syntymäkuukausi ja syntymäpäivä! Kirjoita statukseesi "Olen (synt.kuukausi) viikolla, ja himoitsen (synt.päivä) !!!"
esim näin: Helmikuun 14. = Olen 2 viikolla ja himoitsen minttusuklaata!! ;);)
...blablabla...
Lähetä tämä vain naisille, katsotaan kuinka kauas viesti kulkee. Edellinen meni maailman ympäri!"

Onko joillekin tullut joku eri viesti?
Tuulari sanoi…
:DDDD
Sä olet tehnyt kyllä viikon hyvän työn :)
Oli pakko kopsata toi rintasyöpä juttu omaan statukseen.
Ansku sanoi…
Pikainen googlaus auttoi asiaa, eli se on joku rintasyöpäjuttu :) Mulle oli vaan laitettu joku puutteellinen viesti. Laitan siis minäkin tuon
"Rintasyöpätietoisuus. Leviäisiköhän se tällaisella linkillä paremmin, kuin jollakin hemmetin parsan himoitsemisella ja keksityillä raskausuutisilla? http://www.rintasyopa.fi/" statukseeni heti!
Hyrsky Myrskynen sanoi…
Mä olen suunnitellut, että sitten joskus kun se plussa viimein tulee ja raskaus etenee niin pitkälle että sen uskaltaa julkistaa, niin laitan facebookiin jotain tyyliin "X kuukautta X vuotta kestäneiden lapsettomuustutkimusten ja hedelmöityshoitojen jälkeen olen viimein raskaana". Näppärämpi ehkä olisi myös seurannut paljonko tähän projektiin on mennyt rahaa ja ympännyt senkin tuohon (tosin se on sitten sillä hilkulla että tuleeko siitä fiilis lapsen "ostamisesta" tai muuten vähän negatiivinen kaiku). Sen verran paljon on tullut sekä tosissaan että vitsinä näitä "milloinkas teille tulee..." -kyselyitä.
Unelma sanoi…
Hyvä postaus. Muakin on ärsyttänyt nuo tommoiset statukset Facebookissa, olenhan sen lapsen halunnut pian jo 20v, ja kyllä nuo kirpaisee.
Melkein haluaisin laittaa tuon ensimmäisen. Uskaltaisinko?
Toiveissa sanoi…
Hyrskyn Myrskynen: Samoin olen itsekin aikonut. Jos joskus päädyn raskaaksi, kerron varmasti aina tilaisuuden tullen, kuinka kauan lasta on yhteensä odotettu. Silloin se on varmasti helpompaa.

Unelma: Olet minun sankarini, jos uskallat! Hih!
Unelma sanoi…
:O) Jos testaan negan niin laitan, lupaan! Testailen maanantaina, dpo 11.
Feeniks sanoi…
Minä en uskaltais ees tommosta kiertopäivitystä(sitä olen viikolla x...) laittaa, ku on kuitenkin facessakin niitä kavereita, jotka tietävät lapsettomuudesta...nehän rupeis vielä onnittelee jos semmosia menisin päivittelee.
Epäilen vahvasti että joku päivä kun ne "elämäni ei ollut mitään ennen äityttä"-päivitykset lähtee kiertämään niin käyn täältä hakemassa jonkun noista kolmesta :)
Lila sanoi…
Tekisi niin mieli laittaa tuo eka versio, mutta en uskalla. Mua ärsyttää niin paljon kaikki äitiyden ja omien lapsien ylistykset facebookissa, mutta yhtälailla kaikki muutkin "status kiertokirjeet" mitä löytyy.
Iissa sanoi…
Ekaksikin, tiedän tasan tunteen noista fb-päivityksistä! Kenelle ja miksi sitä pitää todistella? Itselle vai muille? Ja sama pätee niihin kaikkiin muihinkin samankaltaisiin päivityksiin! Ja sitten se, lapsi on mahdollisesti 2kk ikäinen, alkaa valitus: ei yhteistä aikaa miehen kanssa, kun äiti on niin väsynyt...yms! Olisikohan ollut aihetta miettiä tätä asiaa ennen ku meni samalle lauteelle saunaan sen miehen kanssa! Ja toiseksi: tuo sarja kuva on niin loistava! Pystyn täysin samaistumaan tuohon! Meillä tuli juuri vuosi yritystä täyteen, tutkimukset ovat käynnistyneet lääkärikäynnin ja verikokeiden merkeissä. Jostain kumman syystä olen täällä tähän aikaan lukemassa tätä mahtavaa blogia, ei tule uni kun jännittää niin tänään saatavia verikokeen tuloksia. Gynelle lähtee lähete seuraavaksi, joten sitä sitten odotellessa. Loppuun asti en ole vielä blogia ehtinyt lukea, joten en tiedä onko onni jo teillä kääntynyt, mutta isot tsemppaukset ja jaksamiset täältä silti lähetän!!!
Toiveissa sanoi…
Iissa: Tervetuloa lukijaksi! Ja iso kiitos kehuista! Hienoa, että olette saaneet tutkimukset käyntiin. Toivottavasti teidän kohdallanne kaikki sujuu näppärästi ja nopeasti. Paljon tsemppiä ja vähän unettomia öitä!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Onnen keskelle tuli myös suru

Siitä on nyt tarkalleen viikko. Hain koiran veljeni luota kotiin. Kävin sen kanssa viimeisellä lenkillä. Rapsuttelin sitä takapihalla ja syötin viimeisiä herkkuja. Nostin sen viimeisen kerran autoon, ja mieheni ajoi sen kanssa eläinlääkäriin.

Koiran kuolema sattuu kovasti. Tuntuu syylliseltä. Aina välillä havahdun ajattelemaan, ettei kukaan pidä huolta siitä. Se on nyt aivan yksin. Me hylkäsimme sen.

Olen onnellinen. Sain ihanan koiran, joka kulki mukana niin monessa. Kahdentoista vuoden ajan minä pidin huolta siitä ja se piti huolta minusta. Se vei minut ulos silloinkin, kun olisin mieluummin jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään sänkyyn. Se juoksi minun kanssani silloin, kun oli pakko juosta kovaa, että saisi ahdistuksen salpaamat keuhkot taas toimimaan.

Minulla on aivan älytön ikävä. En saa enää koskaan silittää sen mustaa pehmeää karvaa. Se ei enää koskaan nuku jaloissani. Se ei enää saa hepuleita pelkästä elämän ilosta. Se ei enää ulvo, kun paloauto ajaa ohi. Sen tyhjä panta makaa kä…