Siirry pääsisältöön

Raskaana? Turha luulla!

Kiertopäivä yksi ja kestämättömät kivut. Heräsin yöllä kolmen aikaan kipuun ja otin Voltarenin, joka ei juurikaan auttanut. Neljään saakka valvoin sängystä ja otin Panacodin. Katselin sohvalla televisiota piikkimatto selän alla ja lämpötyyny mahan päällä, kunnes puoli kuuden aikoihin saatoin taas nukkua. Heräsin vasta puoli kahdeksalta ja jätin koiran lenkkeilyttämisen miehen harteille.

Aamulla olo oli siedettävä, mutta päivän aikana se on pahentunut eivätkä särkylääkkeetkään kokonaan auta. Vuoto alkoi lopulta puolen päivän aikoihin. Töissä oli kamalaa. Onneksi sitä iloa on perjantaisin vain kolme tuntia.

Mieliala on äärimmäisen huono. Olen niin kamalan pettynyt. Lähinnä itseeni, koska annoin toivon nousta. Kipu on kamala tapa alleviivata epäonnistumista. Aion soittaa maanantaina lapsettomuuspolille ja kysyä, eikö näille kivuille mahda mitään. On käsittämätöntä, että joudun kestämään kaiken lisäksi vielä tällaista!

Kiitos teille kaikille tsemppaamisesta ja myötäelämisestä! Olette tärkeitä. Etenkin TT:tä haluan kiittää tosielämän tuesta. On äärettömän tärkeää tietää, että en ole yksin.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Samoissa tunnelmissa ilman kuukautisia, jotka kyllä ilmaantuvat parin päivän sisään.
Voimia sinne! Toivottavasti viikonloppu tuo mukanaan mukavia juttuja ja mielipaha hälvenee nopeasti. Hali!!
Junna sanoi…
Täällä samaa iskua odotellen. Miten sitä näin aina jaksaa toivoa, vaikka tietää jo etukäteen että pettymys on tulossa! Toivon että helpottaa kivut ja paha mieli pari päivän jälkeen, nyt saa olla paskana. Halaus! <3
luna sanoi…
Kuulostaa ikävältä nuo kivut :( Mä kärsin e-pillereiden aikaa niin kovista kivuista, että meinas taju lähteä välillä. Ja kaikenmaailman lääkkeitä testattiin, yksi jopa auttoi. Nyt, kun pillerit oon jättänyt pois niin kivut on aika hyvin hävinnyt pois. Mutta oon sitä mieltä, että saisivat keksiä sullekin jonkun apukeinon, ei tuollaisista kivuista tarvitse kenenkään kärsiä. Jaksamista <3
Belly sanoi…
Voimia, Toiveissa! Kuulostaa tosi järeiltä noin sun kivut, kun ei lääkkeetkään meinaa tepsiä... :-( Toivottavasti jo helpottaa!

Ja Lunan kommenttiin liittyen (ihan offtopic-seikka) mulla oli just toisinpäin e-pillereiden ja kipujen kanssa. Puolitoistavuotisen nappijakson aikana ei suurempia kiputiloja, mutta jälleen ne jätettyäni vaihtelevalla voimakkuudella tuskia jälleen...
Unelma sanoi…
Höh :o( Onpas sulla inhottavan kovat menkkakivut, toivottavasti ovat jo ohi. Mulla oli kansssa ennen aika kivuliaat, piti kyllä ottaa Buranaa ja Panadolin sekoitus, mutta onneksi ei noin pahaa. E-pillereiden koina kipuja ei pahemmin ollut, ja nyt keskenmenon jälkeiset kahdet menkat ovat myös olleet kivuttomia. Tsemppiä ja jaksuja!
K sanoi…
Voimia sulle rakas ystävä ja toki teille molemmille. *halaus* Riipaisevat tunteet nousevat itselläkin esiin.
Toiveissa sanoi…
Kiitos kaikille kommenteista ja tsempistä! Kuukautiset kestivät lopulta yhden vuorokauden ajan. Tämä on edelleen hyvin kummallista. Olen kipeä edelleen, mutta tänään olen parjännyt yhdellä Panadolilla. Yritin soittaa lapsettomuuspolille, mutta siellä oli koko ajan varattua. Täytyy yrittää huomenna uudelleen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Onnen keskelle tuli myös suru

Siitä on nyt tarkalleen viikko. Hain koiran veljeni luota kotiin. Kävin sen kanssa viimeisellä lenkillä. Rapsuttelin sitä takapihalla ja syötin viimeisiä herkkuja. Nostin sen viimeisen kerran autoon, ja mieheni ajoi sen kanssa eläinlääkäriin.

Koiran kuolema sattuu kovasti. Tuntuu syylliseltä. Aina välillä havahdun ajattelemaan, ettei kukaan pidä huolta siitä. Se on nyt aivan yksin. Me hylkäsimme sen.

Olen onnellinen. Sain ihanan koiran, joka kulki mukana niin monessa. Kahdentoista vuoden ajan minä pidin huolta siitä ja se piti huolta minusta. Se vei minut ulos silloinkin, kun olisin mieluummin jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään sänkyyn. Se juoksi minun kanssani silloin, kun oli pakko juosta kovaa, että saisi ahdistuksen salpaamat keuhkot taas toimimaan.

Minulla on aivan älytön ikävä. En saa enää koskaan silittää sen mustaa pehmeää karvaa. Se ei enää koskaan nuku jaloissani. Se ei enää saa hepuleita pelkästä elämän ilosta. Se ei enää ulvo, kun paloauto ajaa ohi. Sen tyhjä panta makaa kä…