Siirry pääsisältöön

Uupumusta

Olen uupunut. Haluaisin oikeasti vain käpertyä kokoon ja keskittyä itseeni. Olen nukkunut todella vähän koko viikon ajan. Perjantaina alkaneet kuukautiset ovat olleet kamalat, vaikka ne kestivätkin vain noin vuorokauden ajan. Olen herännyt melkein jokaisena yönä kahden tai kolmen aikoihin kipuun. Olen todennut, että särkylääkkeen vaikutuksen odottaminen sujuu kaikkein helpoimmin telkkaria katsellen, koska jos yrittää vain nukkua, joutuu keskittymään kipuun. Niinpä olen viettänyt lohduttomia aamuyön tunteja television ääressä. Onneksi boksissa on paljon nauhotettua hömppää.

Lähipiirissäni tarvitaan tällä hetkellä paljon niin henkistä kuin konkreettistakin apua. Painin koko ajan oman uupumiseni ja velvollisuudentuntoni kanssa. Kieltäytymällä pyydetystä avusta päädyn toisinaan myös pahoittamaan avun tarvitsijan mielen. Se tuntuu raskaalta. Haluaisin samaan aikaan pitää huolta omasta jaksamisestani ja läheisteni huolista. Joskus vain pienetkin pyynnöt tuntuvat kamalan raskailta. Kunpa kukaan ei tämän vuoksi luulisi, että minä välitän vähemmän.

Sain tänään puhelimen päähän lapsettomuuspolin lääkärin. Kerroin hänelle kivuistani, ja hän oli oikein ymmärtäväinen. Lääkäri sanoi, ettei hän tiedä endometrioosin lisäksi mitään muuta tämäntapaisiin kuukautiskipuihin liittyvää sairautta, joka haittaisi hedelmällisyyttä. Oireeni eivät kuitenkaan viittaisi endometrioosiin. Sovimme kuitenkin, että minulta otetaan verikokeissa jonkinlainen kasvainarvo, jonka kohollaolo voi viitata endometrioosiin. Lisäksi hän kirjoitti vielä yhden särkylääkereseptin minulle. Seuraavaksi siis jälleen verikokeisiin.

Tässä kierrossa en usko raskauteen.

Kommentit

eve sanoi…
ootko varma ettet ole raskaana jos kuukautisesi kesti noin vähän aikaa? Ja kivuthan voi liittyä siihenkin. Blogissani on haaste sinulle :)
Unelma sanoi…
Ikävää että sulla on noin paljon kipuja. Varmaan todella rankkaa kun joudut vielä tukemaan ja auttamaan muitakin. Toivottavasti pian helpottaa ja saat kunnolla nukuttua. Ihan hävettää oma vali-vali postaus. Tsemppiä ja jaksuja.
Toiveissa sanoi…
Olen. Maanantaisesta verikokeesta se olisi kai selvinnytkin, koska hormonit niistä tsekattiin. En löytänyt mitään haastetta! Nyt jännittää!
Toiveissa sanoi…
Kiitos Unelma! Älä turhaan ajattele, että et saisi valittaa. Tämän paskan suuruutta ei kannata alkaa vertailemaan. Kivuista huolimatta kolme viikkoa neljästä minun elämänlaatuni on oikein hyvä.
eve sanoi…
Se olikin jotenkin kummallisessa muodossa niin muokkailin sitä uudestaan ja ei sitten ollut viellä näkyvissä kun katsoit :) Nyt on
Toiveissa sanoi…
Siellähän se olikin! Kiitos haasteesta.
Kisu sanoi…
Toiveissa, olen vasta löytänyt blogisi ja välillä samaistun tunteisiisi kovasti. Esimerkiksi juuri tämä postaus kertoo liiankin osuvasti siitä ahdistuksesta, kun menkat alkaa...

Olemme yrittäneet ensimmäistä lastamme kesästä 2009 lähtien. Tulinkin ensimmäistä kertaa suhtä helposti raskaaksi (vain 5 kk yrityksen jälkeen), mutta se raskaus keskeytyi rv 22 (toukukuussa 2010). Tämän vuoksi kroppani meni niin sekaisin, että se ei toimi vieläkään.

Olen alkanut ajattelemaan, että ei lasten saaminen ole asia, joka milläänlailla koskettaisi meitä. Se on auttanut minua jaksamaan, vaikka paljon luopumista haaveista se on vaatinut.

Kovasti tsemppiä sinulle ja toivon, että hoitonne toimivat pian!
Toiveissa sanoi…
Kisu: Tervetuloa lukemaan blogiani!

Kokemuksesi kuulostavat rankoilta. Olen kovin pahoillani puolestasi! Paljon hyvää vointia ja tsemppiä myös sinulle!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…