Siirry pääsisältöön

Väsymystä ja huonoa oloa

Olen ollut koko kuluneen viikon äärimmäisen väsynyt. Olen nukkunut tiistain jälkeen jokaisena yönä yli kahdeksan tuntia ja viikonloppuna jopa kymmentuntisia yöunia. Väsymys ei kuitenkaan katoa mihinkään. Nytkin tekisi mieli mennä päiväunille! Lisäksi minua on vaivannut perjantaista saakka huono olo. Olo on hutera ja etova. Kummallista.

Samalla en voi estää toivoa heräämästä. Mitä jos oireet viittaavatkin raskauteen? Googlen mukaan pahoinvointia voi hyvinkin esiintyä jo ennen plussaa. Samalla, kun toivo herää, yritän juntata sitä takaisin kuriin järjellä. En halua romahtaa jälleen korkealta. Tasaisuus on helpompi kestää kuin nousut ja laskut. Samalla olen salaa onnellinen huonovointisuudestani. Mutta eikö ole traagista olla onnellinen huonosta voinnista, joka voi lopulta paljastua vain huonoksi voinniksi!

Tällaista piinaviikkoa en ole aikaisemmin joutunut kokemaan. Kunpa aika kuluisi nopeammin. Testatauksen kalmanlinjaksi määrittelen keskiviikon. Ennen sitä on turha testata.

Kiertopäivä 25 / 27 - 28.

Kommentit

Junna sanoi…
Sulla onkin sama kierronpäivä menossa kuin minulla, kp 25. Missä vaiheessa kiertoa ovis oli sinulla? Tylsää kun tietää että itse joutuu pettymään, minusta sinun oireesi kuulostavat lupaavilta!
Toiveissa sanoi…
Minulla on ovulaatio yleensä kiertopäivänä 13. En ole pitkään aikaan tikuttanut ovulaatiota, koska kiertoni on kovin säännöllinen. Tällä kertaa pyrimme hedelmöittymiseen (Paras tapa, jolla pystyin neutraalisti ilmaisemaan, että "pupuilimme"!) kiertopäivinä 11, 13 ja 15.
Unelma sanoi…
Kyllähän noi aika paljon raskausoireilta kuullostaa, täällä on peukut pystyssä. Tämä piinailuvaihe on kyllä niin uskomattoman piiiiitkä ja vaikea aika!
luna sanoi…
Toivotaan, että oireet olisi oireita raskaudesta! Itsellä sattuu rintoihin tällä hetkellä pelkkä kosketuskin, ja oi, vaikka se on kivuliasta niin olen salaa onnellinen :) josko vaikka? Tässä sekoaa pää...
miraana sanoi…
Kovin raskausoireiltahan nuo kuulostaisi. :) Toivotaan, että keskiviikkona tulisi iloisia uutisia.
verski sanoi…
mulla alkoi närästys ja outo olo jo ennen plussan tekemistä ;)

Mä niiin toivon, että teillä olisi jo tärpännyt! :)
Toiveissa sanoi…
Älkää nyt ruokkiko minun kuvitelmaani! Kaikkien kuuluu nyt sanoa, että "Ei kuulosta raskausoireilta ollenkaan. Tiistaina alkaa menkat. Tyydy siihen, senkin hupakko!"
Junna sanoi…
Nyt testaamaan siitä niin ei tarvitse piinailla;)
Anonyymi sanoi…
Kyl sielt plussa lävähtää, usko pois! :)
Anonyymi sanoi…
Mulla oli aivan täysin samat oireet jo ennen kuukautisten alkamispäivää ja raskaana olin! :)
Tuulari sanoi…
Hui, miten jännää. Huonovointisuuden voi kyllä kuvitellakin, itse psyykkasin itselleni huonovointisuutta ensimmäisillä yrityskerroilla. Väsymys tietenkin saattaa johtua muistakin syistä, mutta jos se on sellaista erilaista totaaliväsymystä, niin eikös se aika varma oire ole? :)
..yritin alkuun olla realisti, mutta eihän tässä voi muuta ku toivoa kaikki sormet ja varpaat pystyssä. TSemppiä piinapäiviin, ylihuomenna saat kuitenkin testata. Siihen asti...
Milla sanoi…
Jännää! Tulehan sitten kertomaan miten kävi :)
Toiveissa sanoi…
Kiitos, Tuulari! Olen itse aivan varma, että olen lietsonut huonovointisuuttani itse. Tänään ei muuten ole ollut huono olo. Mistä se sitten kertoo?

En kyllä testaa ennen keskiviikkoa. Negatiivinen raskaustesti on kamala, eikä se edes onnistu lopettamaan spekulointia. Testaan vasta sitten, kun testiin on oikeasti mahdollista saada plussa.

Ihanaa, että jännitätte kanssani!
Toiveissa sanoi…
Ai niin, se väsymys on ollut sellaista kokonaisvaltaista väsymystä. Sellaista, että tekisi mieli vain nukkua. Aamulla olen ollut pirteä pari tuntia ja sen jälkeen alan jo miettiä, milloin voin mennä nukkumaan. Tänään olen kuitenkin ollut myös hieman pirteämpi. Onhan noita nukuttuja tunteja nyt toki aika paljon taustalla.

Äh, en ole kuitenkaan raskaana. Kaikki on kuviteltua ja huomenna kohtaan jälleen aallonpohjan. Näen tämän lasin puolityhjänä.
Heinä sanoi…
Kuulostaa kyllä lupaavalta. Itselläni ei ollut huonovointisuutta, ei tissikiua, ei mitään. Yhtenä päivänä (ke) tuli juuri tuollainen totaaliväsymys, jonka aikana meinasin ihan oikeasti nukahtaa istualleni, eikä se helpottanut edes päikkäreiden jälkeen. Väsymys katosi kuitenkin tuon päivän jälkeen ja la-aamulla tein kuitenkin positiivisen testin. Pidän sulle peukkuja!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…