Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 31. lokakuuta 2011

Inseminaatio numero yksi

Eilinen ovulaatiotesti osoittautui positiiviseksi eli suurempi munasoluista oli oikea. Kiertopäivä on nyt vasta 11, mikä on vähän kummallista. Soitin polille yhdeksän aikaan ja sain ajan inseminaatioon vain parin tunnin päähän. Se tietysti aiheutti töissä nopean kiirejärjestelyn ja sen vuoksi olinkin ihan hermoheikkona polille päästyäni. Onneksi mieheni oli niin ihana, että hän kuljetti minut töistä polille ja takaisin autolla. Bussilla tuohon touhuun olisi nimittäin tuhrautunut kamalan paljon aikaa.

Inseminaatio oli näppärä toimenpide. Lääkäri ultrasi kohdun ja munasarjat. Munasarja ei ollut vielä puhjennut, eli se on todennäköisesti puhjennut myöhemmin tänään. Sitten laitettiin satsi sisään ja sain makoilla paikoillani pari minuuttia. Sitten kiireellä takaisin töihin.

Nyt odotellaan pari viikkoa. Yritän pitää toivon aisoissa, koska en jaksaisi pudota korkealta.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Ei pistellä vielä!

Ultra takana. Päivän saldo oli oikein positiivinen. Minä olen nyt laparoskopiajonossa ja siinä odotellessa jatkamme inseminaatiolla ja mahdollisesti myöhemmin myös IVF:llä. Laparoskopia on kivunhoitoa, muut toimenpiteet ovat lapsettomuudenhoitoa. Lääkärin mukaan laparoskopia ei varsinaisesti auta lapsettomuusongelmaan sen kummemmin. Lääkäri oli ihanan ymmärtäväinen kipujen suhteen.

Toinen positiivinen uutinen on se, että minun ei tarvitse pistää itseeni mitään. Munasarjasta löytyi kaksi munarakkulaa, joista toinen oli kiertopäivään nähden hieman liian suuri ja toinen taas sopivan kokoinen. Tämä hieman liian suuri saattaa olla jäännösrakkula taikka sitten ei. Koska suurempi munarakkula saattaisi irrota liian aikaisin (eli ennen Pregnylin pistämistä), parempi vaihtoehto on tikuttaa ovulaatiota. Niinpä inseminaatio tapahtuu ensi viikolla todennäköisesti maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona. Samalla säästyi Pregnylin verran rahaa, mikä on oikein mukava juttu.

Lääkäri muuten sanoi netistä tilattavien ovulaatiotestien olevan kamalan huonoja ja usein täysiä susia. Hän oli sitä mieltä, että meidän on ehdottomasti käytettävä apteekin testejä. Nettitesteissä on ollut kuulemma kamalan paljon ongelmia siis sekä raskaus- että ovulaatiotestien kanssa.

Särkylääkearsenaali kasvoi hitusen lisää. Sain Tramalin rinnalle reseptin toiseenkin lääkkeeseen(, jonka nimeä en nyt muista.) Toivottavasti siitä on hieman lisää apua. Ajattelin etsiä apua kipuihin myös akupunktiosta. Vielä kun saisin soitettua sinne aikaa.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Kuukautiskivuista migreeniin - elämänihän on kuin yhtä juhlaa!

Hitto soikoon! Migreenihän sieltä paukahti päälle. Tänään olisikin muuten ollut ensimmäinen kivuton päivä. Raivostuttavaa! Olisin niin kovasti kaivannut tänään salille.

Tässä kuitenkin hieman päivitystä viimeaikaisista tapahtumista. Lyöntivirheistä ja sekavuudesta on syytä syyttää migreeniä eikä sen uhria. Ystävän häät menivät minun osaltani melko heikosti. Otin viimeisen Tramalin lauantaiaamuna ja ajattelin, että iltaan mennessä pääkin ehtii selvitä. Päivällä söin vielä pari kertaa Ketoriinia, joten kipuja ei enää kamalasti ollut. Huomasin kuitenkin vasta ihmisten ilmoille jouduttuani, kuinka sekaisin olin. Minun oli kamalan vaikea seurata tapahtumia. Liikenteessä kävely oli pelottavaa, koska minusta tuntui, etten osaa havainnoida autoja tarpeeksi hyvin. Juhlissa en oikein kyennyt osallistumaan tai seuraamaan keskusteluja. Tuntui todella kummalliselta. Miehenikin huolestui minusta kovasti, kun olin niin kummallinen. (Kotioloissa kummallisuuteni oli jäänyt häneltä huomaamatta.) Juhlat loppuivat siis meidän osaltamme lyhyeen. Harmittaa, koska olisin kovasti halunnut olla mukana juhlimassa ystäväni kanssa.

Kuukautisten jälkeen en ole joutunut heräämään öisin. Se on ollut oikein hyvä juttu. Nyt kuitenkin sain seurakseni viheliäisen migreenin ja tietysti juuri sellaisena päivänä, kun joudun tavallisen työpäivän lisäksi tekemään koko illan töitä koneella. En halunnut ottaa migreeniini ketoriinia, joten otin Panacodin, jonka vaikutus oli yhtä tyhjän kanssa. Olen pinnistellyt päänsärkyisenä tähän saakka. Vielä pitäisi jaksaa kauppaan, jotta huomenna olisi syötävää.

Perjantaina menen jälleen Taysiin. Vuorossa on ultra ja ensi viikolla tehdään ensimmäinen inseminaatio. Perjantaina puhutaan myös kivusta ja sen hoitomahdollisuuksista. Minua jännittää! Etenkin se, että hoitaja kertoi minulle vasta nyt puhelimessa, että joudun pistämään itseeni lääkettä ja sitäkin katsotaan perjantaina. Minulla on kamala piikkikammo! Kuinka ikinä voin pistää itseeni mitään?

perjantai 21. lokakuuta 2011

Tilannepäivitystä lääkehuuruissa

Ensimmäinen kiertopäivä. Kivut ovat kovemmat kuin eilen. Otin aamulla kaksi Tramalia kerralla (eli maksimiannoksen) ja sen lisäksi vielä kaksi Ketorinia noin kaksi tuntia myöhemmin. Parin tunnin ajan olin lähes kivuton, mutta nyt kivut ovat taas alkaneet palata. Otin juuri lisää Ketorinia, mutta Tramalia en voi ottaa lisää ennen iltaa. Toivottavasti Ketorin nyt riittää.

Olo on ollut melko sekava. Puhuminen on työlästä ja minua väsyttää kovasti, vaikka unta onneksi riitti kuuteen saakka. Töiden tekeminen tuntuu todella raskaalta, mutta onneksi olen melkein valmis.

Sunnuntaina aloitan Clomifenin ja ensi viikon perjantaina on ultran vuoro. Kohti inseminaatiota siis mennään.

torstai 20. lokakuuta 2011

Morfiinijohdannaiset testissä

Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet, mutta kivut alkoivat jo. Aloitin siis jo tänään uuden särkylääkkeen Tramalin. Tramal ei kokonaan poistanut kipua, joten otin sen seuraksi yhden Ketorinin (Tämä on siis ihan sallittua. Kysyin lääkäriltä ja apteekista.) ja nyt olo on täysin kivuton. Näin hyvin särkylääkkeet eivät ole toimineet pitkään aikaan. Tosin voihan olla, että kipu yltyy, kunhan kuukautiset kunnolla alkavat.

Ainoa haittapuoli tässä morfiimijohdannaisessa on se, että koordinaatiokykyni on hieman heikko nyt. Teen parhaillani pientä käännösprojektia, jonka kalmanlinja on huomenna. Hommaa hankaloittaa ihan vähän se, että sormet eksyvät jatkuvasti väärille näppäimille. Toinen haittapuoli on se, että minun piti tänään mennä autolla harrastukseen, mutta en tietenkään voi ajaa autoa lääkkeissä. Niinpä joudun jättäytymään harrastuksesta tällä viikolla pois. Pieni harmi, mutta onneksi suuri ilo on se, että kipuja ei juuri nyt ole.

Jos lääke oikeasti toimii näin hyvin, voin varmasti nauttia ystäväni häistä täysin rinnoin. Pelko saattoi siis kuitenkin olla ennenaikaista.

Kiertopäivä 28 / 27 - 28.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Synkkiä ajatuksia

Tällä viikolla olen alkanut pikkuhiljaa vaipua kohti synkkyyttä. Olen lomalla, joten ehdin ajatella vähän liikaakin itseäni. Keskityn koko ajan odottamaan, milloin kipu alkaa. Sain tähän kiertoon uuden särkylääkkeen (Tramal). Se on kolmiolääke, joten odotettavissa on todennäköisesti vähintäänkin sekavaa oloa.

Ystäväni häät ovat tulevana viikonloppuna ja todennäköisesti olen silloin särkylääkepöhnässä. Harmittaa jo nyt, etten pääse nauttimaan ystäväni juhlista täysin rinnoin.

Kävin eilen myös ostamassa apteekista Clomifenit. Jostain syystä oletin,että ne eivät olisi olleet kalaman kalliita, mutta kyllä reilu 60 € jo kukkarossa tuntui. Kalliimpia lääkkeitä odotellessa siis. Ärsyttää, koska en oikeasti usko, että inseminaatiosta on meille mitään apua.

Kaiken lisäksi minua pelottavat tulevat lääkepöhnät. Kohta olen jatkuvasti joko särkylääke- tai hormonipöhnässä.

No nytpä ne pelot on kirjoitettu sanoiksi, jospa se vähentäisi niiden vatvomista pääkopassa.

Kiertopäivä 26 / 27 - 28.

Hiljaa toivotut -elokuva

Tärkeä elokuva. Tämän aion mennä katsomaan. Täytyy vain varata loputtomasti nenäliinoja mukaan, koska aloin pillittää jo trailerin nähtyäni.



Elokuvan kotisivut ja näytökset.

Tässä muuten vielä elokuvan toisen parin radiohaastattelu.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Kiilaaminen jonossa

Kun aloitimme raskauden yrittämisen, serkkuni vaimoineen oli yrittänyt raskautta jo yli kahden vuoden ajan. Yrityksen alussa minua pelotti, että tulisimme raskaaksi ennen heitä. En halunnut kiilata jonossa ja siten myös asettaa ystävyyssuhdettamme vaaraan. En halunnut tuottaa heille pahaa mieltä. Monella tapaa on mahtava asia, että he tulivat raskaaksi ennen meitä ja saivat pitkän yrittämisen jälkeen ihana pienen ihmisenalun perheensä täydennykseksi.

Olemme keskustelleet erään ystäväni kanssa aiheesta. Hänellä yrittäminen ei ole aivan vielä ajankohtaista, mutta ei kulu enää kauaakaan, kun hänen elämäntilanteensa olisi sopiva vauvalle. Ystäväni toivoo kovasti, että me ehtisimme tulla raskaaksi, ennen kuin yrittäminen tulee heillä edes ajankohtaiseksi. Hänestä tuntuu, että olisi epäreilua aloittaa yrittäminen, ennen kuin me olemme saaneet oman projektimme päätökseen. Hänkään ei halua kiilata jonossa.

Ymmärrän ystävääni täydellisesti, mutta samalla tuntuu kamalalta, että hän kokee jo nyt, ettei hänellä ole oikeutta alkaa lapsen yrittämiseen, koska meidän tiemme on kivikkoinen. En tietenkään halua, että hän viivästyttää yrittämisen aloittamista meidän takiamme. Kukaanhan ei voi tietää, kuinka kivikkoinen tie heillä on edessään. On kuitenkin aina parempi olla ajoissa liikkeellä, jos lapsen saaminen osoittautuukin odotettua hankalammaksi. Ihanaa on, että olemme ystäväni kanssa puhuneet asiasta suoraan. Se on minulle äärettömän tärkeää.

On hyvin paljon mahdollista, että minulla on muitakin ystäviä, jotka pohtivat juuri samaa asiaa tällä hetkellä. Toivon kovasti, että he eivät tuntisi huonoa omatuntoa vauvahaaveistaan meidän tilanteemme takia. Toivon kovasti, että he eivät ajattelisi kiilaavansa jonossa. Toivon myös, että he pystyisivät puhumaan asiasta kanssani avoimesti ja mikäli heille raskaaksituleminen olisi helpompaa, he ottaisivat minut avoimesti mukaan odotukseen.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kasvainarvot koholla

Sain perjantaina postia lääkäriltäni. Verikokeesta otetut kasvainarvot olivat hieman koholla. Tämä siis viittaisi endometrioosiin. Lääkärin kirjeessä luki, että asiasta keskustellaan seuraavalla käynnillä. Nyt aloitetaan kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan clomifen sekä inseminaatio.

Vaikka on kurjaa kuulla olevansa viallinen, on myös helpottavaa kuulla, että lapsettomuudelle on ilmeisesti olemassa jokin sellainen syy, jonka voi mahdollisesti korjata. Ensimmäistä kertaa elämässäni lääkäri on uskonut minua ja kipukokemustani, asiaa on alettu selvittää ja jotain on oikeasti myös löytynyt. Aina aikaisemmin olen kohdannut kipukokemusta vähätteleviä lääkäreitä ja diagnooseja tyyliin "psykosomaattista". Tuntuu oikeasti hyvältä, että kohdalleni on vihdoin sattunut lääkäri, joka ottaa minut vakavasti.

Olen itseasiassa ollut hyvin ihmeissäni siitä, kuinka hyvin asiamme on julkisella puolella edennyt. Täydet plussat siis Taysin toiminnalle!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Kateelliset lapsettomat

Usein etenkin keskustelupalstoilla törmää erilaisiin keskusteluihin lapsettomien kateellisuudesta. Lapsen saaneiden on selvästi kovin vaikea ymmärtää lapsettomien kokemaa kateutta. Tässä esimerkiksi keskustelu Kaksplus-palstalta.

Mielestäni lapsettoman kateus ymmärretään yleensä väärin. Lapsettomia tunnutaan keskustelupalstoilla myös kovasti syyllistävän kateudestaan. Toki kateus tarkoittaa pahimmillaan sitä, että haluaa toisen ihmisen hyvän häneltä pois. Lapseton kuitenkin kai harvoin oikeasti haluaisi lapset pois kadehtimiltaan lapsettomilta.Toisinaan tuntuu vain niin äärettömän epäreilulta, kun toiset saavat lapsia niin kamalan helposti ja jopa vahingossa. Itse olen kovin kateellinen kaikille vanhemmille niistä ihanista kokemuksista, joita lapsensa kanssa saa kokea. Olen kadehtinut jopa omaa äitiäni, kun hän kertoi meidän lastensa toilailuista. Kadehdin sitä, että hänellä on tuollaisia suloisia tarinoita kerrottavanaan. Minulle sellaisia tarinoita ei välttämättä milloinkaan tule. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että haluaisin äidiltäni lapset kokonaan pois. Sehän olisi absurdia!

Olen antanut itselleni luvan olla kateellinen. En ole kuitenkaan antanut itselleni lupaa loukata ketään oman kateellisuuteni vuoksi. Olen sitä mieltä, että kärsin tällä hetkellä akuutista kriisistä. Niin kauan kuin kriisini on akuutti, minun on hyvällä omatunnolla annettava itseni tuntea ne tunteet, joita satun tuntemaan. Jossakin vaiheessa minun on kuitenkin laitettava piste tälle kaikelle ja opittava elämään asian kanssa. Jossakin vaiheessa minun on päätettävä, että en katkeroidu.

Noissa keskusteluissa tuodaan usein esiin se, että eivät sairaatkaan kerro olevansa kateellisia terveille. Eivät halvaantuneetkaan ole kateellisia jalallisille. Ihan taatusti ovat! Aivan varmasti juuri halvaantunut, akuuttia kriisivaihetta elävä ihminen tuntee kateutta niitä kohtaan, joilla on toimivat jalat. Ihan taatusti hän tuntee pahaa mieltä, jos joku tulee hänelle jalkojansa hehkuttamaan! Kyse ei ole sen kummallisemmasta asiasta.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Missä mennään?

Tänään kävin verikokeissa, joista tarkistetaan jonkinlainen kasvainarvo, jonka kohollaolo voi kertoa endometrioosista. Mikäli minuun ei oteta yhteyttä, kaikki on tuon arvon puolesta kunnossa.

Jätimme ovulaation tässä kuussa hyödyntämättä. Se tuntuu helpottavalta. Nyt voin rauhassa odotella kuukautisten alkua ilman turhaa spekulointia. Uudessa kierrossa aloitankin sitten Clomifenin ja kiertopäivänä kymmenen tehdään ensimmäinen inseminaatio.

Monia ajatuksia on pyörinyt mielessä viime aikoina. Pitäisi vain löytää aikaa niiden kirjoittamiseen. Ehkä se tapahtuu pian.

torstai 6. lokakuuta 2011

25 asiaa


Sain Vilkkaalta haasteen. Tarkoitus on kirjoittaa itsestä 25 asiaa ja haastaa lisäksi viisi muuta kirjoittajaa. Tässä tulee:
  1. Inhoan top-listojen tekemistä. Minusta on mahdotonta nimetä parasta mitään.
  2. Vaikutan ulospäin itsevarmalta, mutta ajattelen paljon sitä, mitä muut minusta ajattelevat.
  3. Suomen kieli on minulle sekä intohimo että ammatti.
  4. Luen paljon. Minulla on aina vähintään yksi kirja kesken.
  5. Haluaisin kovasti muuttaa ulkomaille työskentelemään.
  6. Olen aloittanut vastikään uudelleen teatterinkatsomisharrastukseni ja se on ihanaa!
  7. Olen ollut mukana teatteritouhuissa lapsesta saakka, mutta en pidä näyttelemisestä.
  8. Tykkään herätä aamulla aikaisin. Herätyskello soi työpäivinä kello 5.40.
  9. Olen mukana monen järjestön toiminnassa.
  10. Pidän esteettisistä asioista.
  11. Tavarani ovat lähes aina hujan hajan, mutta tiedän silti lähes kaikkien tavaroideni sijainnin. En siis yleensä hukkaa mitään.
  12. Oikeassa elämässä minulla menee ihan hyvin lapsettomuudesta huolimatta. Pidän työstäni ja kodistani, olen onnellinen parisuhteessani sekä ystävyyssuhteissani eikä minulla ole kamalan suuria huolia.
  13. Saan paljon henkistä ja fyysistä hyvinvointia liikunnasta. Viimeaikoina olen ihastunut tanssimiseen.
  14. En nauti adrenaliiniryöpyistä. En siis missään tapauksessa halua hakeutua pelottaviin tilanteisiin. Minua ei saisi ikinä benji- tai laskuvarjohyppäämään.
  15. Inhoan rasismia, suvaitsemattomuutta, mustavalkoisuutta ja omaan napaan tuijottelua. Haluan elää monikulttuurisessa yhteisössä.
  16. Rakastan uusiin kieliin ja kulttuureihin tutustumista.
  17. Seuraavaksi haluaisin opiskella arabiaa.
  18. Valittaminen on mielestäni ärsyttävää ja sorrun siihen itsekin liian usein. Haluaisin olla positiivisempi.
  19.  Minulla ei ole uskontoa.
  20. En haluaisi milloinkaan muuttaa Helsinkiin, koska se on mielestäni liian syrjässä kaikesta. Onneksi Suomessa on keskeisempiäkin paikkoja!
  21. Minusta on hauskaa ihmetyttää ja ärsyttää helsinkiläisiä ylläolevan tyyppisillä lausunnoilla.
  22. Tykkään teineistä.
  23. Minulla ei ole koskaan ollut ikäkriisiä. Rakastan kolmikymppisenä olemista! On ihanaa olla aikuinen ja nautin siitä, että olen päässyt eroon nuoruuden epävarmuudesta (ja olen korvannut ne aikuisuuden vastaavilla).
  24.  Tätä tekstiä kirjoittaessani olen juonut päivän viidennen teekupposen (haudutettua vihreää teetä ja kuppi = n. ½ litraa) sekä pienen lasillisen sherryä.
  25. Vihaan keltaisia Lipton-pusseja!
Haluan haastaa Liian, Anskun, Miamin, Feeniksin ja Green Turtlen. Älkää ottako haasteesta paineita. Jokainen meistä kai tasapainoilee sen suhteen, kuinka tunnistettavaksi haluaa itsensä tehdä.