Siirry pääsisältöön

25 asiaa


Sain Vilkkaalta haasteen. Tarkoitus on kirjoittaa itsestä 25 asiaa ja haastaa lisäksi viisi muuta kirjoittajaa. Tässä tulee:
  1. Inhoan top-listojen tekemistä. Minusta on mahdotonta nimetä parasta mitään.
  2. Vaikutan ulospäin itsevarmalta, mutta ajattelen paljon sitä, mitä muut minusta ajattelevat.
  3. Suomen kieli on minulle sekä intohimo että ammatti.
  4. Luen paljon. Minulla on aina vähintään yksi kirja kesken.
  5. Haluaisin kovasti muuttaa ulkomaille työskentelemään.
  6. Olen aloittanut vastikään uudelleen teatterinkatsomisharrastukseni ja se on ihanaa!
  7. Olen ollut mukana teatteritouhuissa lapsesta saakka, mutta en pidä näyttelemisestä.
  8. Tykkään herätä aamulla aikaisin. Herätyskello soi työpäivinä kello 5.40.
  9. Olen mukana monen järjestön toiminnassa.
  10. Pidän esteettisistä asioista.
  11. Tavarani ovat lähes aina hujan hajan, mutta tiedän silti lähes kaikkien tavaroideni sijainnin. En siis yleensä hukkaa mitään.
  12. Oikeassa elämässä minulla menee ihan hyvin lapsettomuudesta huolimatta. Pidän työstäni ja kodistani, olen onnellinen parisuhteessani sekä ystävyyssuhteissani eikä minulla ole kamalan suuria huolia.
  13. Saan paljon henkistä ja fyysistä hyvinvointia liikunnasta. Viimeaikoina olen ihastunut tanssimiseen.
  14. En nauti adrenaliiniryöpyistä. En siis missään tapauksessa halua hakeutua pelottaviin tilanteisiin. Minua ei saisi ikinä benji- tai laskuvarjohyppäämään.
  15. Inhoan rasismia, suvaitsemattomuutta, mustavalkoisuutta ja omaan napaan tuijottelua. Haluan elää monikulttuurisessa yhteisössä.
  16. Rakastan uusiin kieliin ja kulttuureihin tutustumista.
  17. Seuraavaksi haluaisin opiskella arabiaa.
  18. Valittaminen on mielestäni ärsyttävää ja sorrun siihen itsekin liian usein. Haluaisin olla positiivisempi.
  19.  Minulla ei ole uskontoa.
  20. En haluaisi milloinkaan muuttaa Helsinkiin, koska se on mielestäni liian syrjässä kaikesta. Onneksi Suomessa on keskeisempiäkin paikkoja!
  21. Minusta on hauskaa ihmetyttää ja ärsyttää helsinkiläisiä ylläolevan tyyppisillä lausunnoilla.
  22. Tykkään teineistä.
  23. Minulla ei ole koskaan ollut ikäkriisiä. Rakastan kolmikymppisenä olemista! On ihanaa olla aikuinen ja nautin siitä, että olen päässyt eroon nuoruuden epävarmuudesta (ja olen korvannut ne aikuisuuden vastaavilla).
  24.  Tätä tekstiä kirjoittaessani olen juonut päivän viidennen teekupposen (haudutettua vihreää teetä ja kuppi = n. ½ litraa) sekä pienen lasillisen sherryä.
  25. Vihaan keltaisia Lipton-pusseja!
Haluan haastaa Liian, Anskun, Miamin, Feeniksin ja Green Turtlen. Älkää ottako haasteesta paineita. Jokainen meistä kai tasapainoilee sen suhteen, kuinka tunnistettavaksi haluaa itsensä tehdä.

Kommentit

Toiveissa sanoi…
Joku on minun kanssani eri mieltä, mutta olisi kamalan kiinnostavaa tietää, mistä aiheesta. Tuskin kaikesta sentään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Onnen keskelle tuli myös suru

Siitä on nyt tarkalleen viikko. Hain koiran veljeni luota kotiin. Kävin sen kanssa viimeisellä lenkillä. Rapsuttelin sitä takapihalla ja syötin viimeisiä herkkuja. Nostin sen viimeisen kerran autoon, ja mieheni ajoi sen kanssa eläinlääkäriin.

Koiran kuolema sattuu kovasti. Tuntuu syylliseltä. Aina välillä havahdun ajattelemaan, ettei kukaan pidä huolta siitä. Se on nyt aivan yksin. Me hylkäsimme sen.

Olen onnellinen. Sain ihanan koiran, joka kulki mukana niin monessa. Kahdentoista vuoden ajan minä pidin huolta siitä ja se piti huolta minusta. Se vei minut ulos silloinkin, kun olisin mieluummin jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään sänkyyn. Se juoksi minun kanssani silloin, kun oli pakko juosta kovaa, että saisi ahdistuksen salpaamat keuhkot taas toimimaan.

Minulla on aivan älytön ikävä. En saa enää koskaan silittää sen mustaa pehmeää karvaa. Se ei enää koskaan nuku jaloissani. Se ei enää saa hepuleita pelkästä elämän ilosta. Se ei enää ulvo, kun paloauto ajaa ohi. Sen tyhjä panta makaa kä…