Siirry pääsisältöön

Ei pistellä vielä!

Ultra takana. Päivän saldo oli oikein positiivinen. Minä olen nyt laparoskopiajonossa ja siinä odotellessa jatkamme inseminaatiolla ja mahdollisesti myöhemmin myös IVF:llä. Laparoskopia on kivunhoitoa, muut toimenpiteet ovat lapsettomuudenhoitoa. Lääkärin mukaan laparoskopia ei varsinaisesti auta lapsettomuusongelmaan sen kummemmin. Lääkäri oli ihanan ymmärtäväinen kipujen suhteen.

Toinen positiivinen uutinen on se, että minun ei tarvitse pistää itseeni mitään. Munasarjasta löytyi kaksi munarakkulaa, joista toinen oli kiertopäivään nähden hieman liian suuri ja toinen taas sopivan kokoinen. Tämä hieman liian suuri saattaa olla jäännösrakkula taikka sitten ei. Koska suurempi munarakkula saattaisi irrota liian aikaisin (eli ennen Pregnylin pistämistä), parempi vaihtoehto on tikuttaa ovulaatiota. Niinpä inseminaatio tapahtuu ensi viikolla todennäköisesti maanantaina, tiistaina tai keskiviikkona. Samalla säästyi Pregnylin verran rahaa, mikä on oikein mukava juttu.

Lääkäri muuten sanoi netistä tilattavien ovulaatiotestien olevan kamalan huonoja ja usein täysiä susia. Hän oli sitä mieltä, että meidän on ehdottomasti käytettävä apteekin testejä. Nettitesteissä on ollut kuulemma kamalan paljon ongelmia siis sekä raskaus- että ovulaatiotestien kanssa.

Särkylääkearsenaali kasvoi hitusen lisää. Sain Tramalin rinnalle reseptin toiseenkin lääkkeeseen(, jonka nimeä en nyt muista.) Toivottavasti siitä on hieman lisää apua. Ajattelin etsiä apua kipuihin myös akupunktiosta. Vielä kun saisin soitettua sinne aikaa.

Kommentit

_pupuliini_ sanoi…
Hienoa, että kipuihin löytyy apua! Saattaahan se raskautumiseenkin vaikuttaa, ettei tarvitse tuskassa olla. Henkisesti, jos ei fyysisesti..

Tosi kiva uutinen noista ovulaatiotesteistä! Minulle lääkäri kyllä sanoi, että ne ovat ihan käyttökelpoista kamaa, outoa. Mutta toisaalta ei ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun lääkärit on vähän eri mieltä!
miraana sanoi…
Jotenkin kyseenalaistaisin tuon testeihin liittyvän väitteen... Ettei vain lääkäri olisi ollut jonkun apteekin testien markkinoijan maksamalla matkalla. ;)

Itsehän tilaan suoraan Kiinasta testejä ja siellähän ne ~kaikki valmistetaan. Toki on monia valmistajia ja ehkä jollakin on huonoja, mutta oman kokemukseni mukaan n. 0,01e/kpl-hintaiset Wondfo-liuskatestit, joita sieltä olen tilannut, ovat toimineet erittäin hyvin. (Ja näitä samoja testejä myydään monissa suomalaisissa verkkokaupoissa, mutta toki paljon kalliimmalla hinnalla.)

Esimerkiksi Apteekin ovulaatiotestin valmistaja on "Wondfo Biotech Co. Ltd" (!), ja sama yritys valmistaa siis juuri näitä Wondfo-merkkisiä testejä (liuskoja sekä puikkoja), joita netissä paljon myydään. Jotenkin epäilisin kyseessä olevan ihan sama tuote. :)

Clearbluen digitesti on toki oma juttunsa sitten, mutta toki niitäkin voi netistä edullisemmin tilata ja samoja ne on kuin apteekin hyllyllä. :D
Anonyymi sanoi…
Heippa!

Pakko kanssa tulla sanomaan, että lääkärisi taisi olla hieman turhan apteekki-myonteinen ;) Kokemukseni mukaan netistö tilatut ovat yhtä luotettavia kuin apteekista ostetut, tietty maanantaikappaleita voi olla aina joukossa kummassa tahansa.
Mulla on aina kaikki ovis- ja raskaustestit olleet ok, yhtä apteekin viallista raskaustestiä lukuunottamatta :)


MUTTA oikea asia miksi tahton kommentoina, on tuo laparoskopia. Nimittäin olen kuullut monelta lääkäriltä, että kaikkista TAVALLISINTA on tulla raskaaksi 1-3 kk:n kuluttua laparoskopiasta. Niin kävi myös itselleni, minulta poltettiin paljon endopesäkkeitä ja varmistettiin munanjohtimien olevan auki. 36 päivää laparoskopian jälkeen olin raskaana :)
1,5 vuoden tuloksettoman tahkomisen jälkeen, juuri ennen hoitoihin lähtemistä.
Joten minun neuvoni on, vaikka laparoskopia onkin tavallaan kivunlievitystä, niin käyttäkää hyvät ihmiset sen jälkeinen mahdollinen hedelmällinen aika "hyväksi" :)

Plussatuulia ja tsemppiä laparoskopiaan!

-Ninni
Toiveissa sanoi…
En osaa olla oikein mitään mieltä tuosta apteekkitestiväitteestä. Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä minun tämänhetkiseen tilanteeseeni. Testaus täytyi aloittaa jo tänään, joten netistä ei olisi mitään ehtinytkään tilaamaan. Itselläni on kyllä ollut ongelmia nettiovulaatiotestien kanssa. Testiviiva ei koskaan ole tullut niillä kontrolliviivaa tummemmaksi, joten niiden tulkitseminen on ollut hankalaa. Lisäksi tarvitsin sellaisen testin, jonka voi ottaa aamulla. Niitä nettitesteijä, joita minulla on ollut käytössäni, ei saanut tehdä aamuvirtsasta. Nyt aamulla testaaminen on tärkeää, jotta saadaan aika inseminaatioon varattua.


Ninni: Lääkäri siis minun mielestäni tarkoitti sitä, että uusimmissa tutkimuksissa on todettu, että laparoskopia ei ole ensisijainen hoito endometrioosipotilaan lapsettomuuteen, vaan lapsettomuutta on parempi hoitaa IVF:llä. Toki kuitenkin hyödynnetään laparoskopian jälkeinen aika, jos nyt sinne asti joudutaan odottamaan. Siihen on nyt kuitenkin noin puoli vuotta aikaa, joten ennen sitä ehtii tapahtua paljon myös lapsettomuushoitojen saralla. Saattaa jopa olla, että ehdimme IVF-hoitoihin saakka ennen laparoskopiaa.

Puoli vuotta kipuja kuulostaa minusta tällä hetkellä todella raskaalta. Se tarkoittaa kuusia kuukautisia eli kuutta kipuviikkoa. Positiivista on tietysti se, että joku dead line on olemassa.

Kaikkein pelottavin ajatus on se, että emme ikinä tulekaan raskaaksi ja joudun elämään näiden kipujen kanssa (enemmän tai vähemmän) vaihdevuosiin saakka.
Anonyymi sanoi…
Niin hän (lääkärisi) varmaankin tarkoitti, ja tottahan se (nykyään) onkin :)
Oli vain pakko mainita, että sen jälkeinen aika kannattaa käyttää hyödyksi.
Mutta tosiaan sinne sinulla on vielä se 6kk aikaa, joten toivon, että sitä ennen ehdit raskautua ! :)
En ihan täysin pysty samaistumaan kipuihisi, minulla ne ei ehtineet läheskään noin pahoiksi! Nyt lapsen syntymän jälkeen (1v) endokivut ovat vasta hiljalleen palaamassa, muttei mitään verrattuna leikkausta edeltäviin aikoihin, joten en ole vielä huolissani.
Sulla taitaa olla niitä pesäkkeitä todella pahoissa kun noin kipeetä tekee :( Oma diagnoosini leikkauksen jälkeen oli lantion vatsakalvon endometrioosi.
Voimia tuleviin aikoihin, sen tiedän että on ahdistavaa ajatella ettei lasta tulisikaan ja kivut jatkuisivat sinne "vanhuuteen" asti! :( Toivotaan ettei niin käy! :)

-Ninni
Toiveissa sanoi…
Ninni: Kiitos sanoistasi! Olisi kyllä uskomattoman hienoa, jos laparoskopiaan ei edes tarvitsisi mennä!

Kipu on siitä kummallinen asia, että sen mittaaminen on kamalan vaikeaa. Olen itse vasta vahvojen lääkkeiden myötä tajunnut, kuinka kipeä oikeasti olen. Jos lääkkeetkään eivät auta, kipujen täytyy olla kovat. Ainakin vasemmassa munasarjassani on ultrassa näkyvä juttu, joka on todennäköisesti endometriooma. Kivut ovat paljon kovemmat vasemmalla puolella. Voisikohan tuo kiinnike muuten vaikuttaa siihen, että kivut ovat kovat nyös kuukautisten jälkeen eli silloin, kun munarakkula kasvaa?
Pihla sanoi…
Ihanaa, että apua on tulossa ja asiat etenevät! Omalla painollaa, hissukseen, mutta kuitenkin. Toivottavasti laparoskopiasta löytyy apu kipuihin!

Sinulle on muuten tunnustus Weigh me up!-blogissani.
Anonyymi sanoi…
Uskon että tuo ultrassa näkyvä endometriooma vaikuttaa paljon sun kipuihin. Mulla on ollut muutamia kystia ennen laparoskopiaa, ja nekin vaikutti kipuihin paljon. Niitä tosin tuli ja meni, ei niitä koskaan ehditty leikata/imeä tyhjiksi kun olivat niin liikkuvaa sorttia.
-Ninni

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…