Siirry pääsisältöön

Hiljaa toivotut -elokuva

Tärkeä elokuva. Tämän aion mennä katsomaan. Täytyy vain varata loputtomasti nenäliinoja mukaan, koska aloin pillittää jo trailerin nähtyäni.



Elokuvan kotisivut ja näytökset.

Tässä muuten vielä elokuvan toisen parin radiohaastattelu.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minulla on tuo elokuva DVD:llä. Jos joku haluaa sen nähdä, muttei pääse näytöksiin sitä katsomaan, niin minulle voi laittaa sähköpostia asian tiimoilta.
Toiveissa sanoi…
Kerro, mitä mieltä olet elokuvasta. Voiko sitä ylipäänsä mennä katsomaan julkiseen paikkaan? Minua pelottaa, että itken kamalasti ja alkaa hävettää.
Vilkas sanoi…
Mä juuri katsoin harmikseni, että meille ei tule sitä ollenkaan tänne elokuviin ja kiinnostaisi kyllä nähdä. Räsynukke sulla on mun sähköposti jo niin saisiko sulta sitä lainaksi? Uskaltaisitko laittaa postissa jos maksan postikulut?
Anonyymi sanoi…
Kyllä sen tohtii mennä katsomaan julkiseenkin paikkaan. Uskoisin, että jos menet julkiseen näytökseen, et ole ainoa joka poistuu sieltä itkuisin silmin. Itseä ainakin vähän itketti, mutta jokainen varmaan reagoi tavallaan. Haluaisin, että moni tuttavani katsoisi tuon, niin he ehkä ymmärtäisivät paremmin mitä meillä käydään läpi.
Vilkas, voin lähettää sen sulle lainalle.
Anonyymi sanoi…
Räsynukke tai muut, tiedättekö saako tuota dvd:ta jostain vielä ostetuksi?
Toiveissa sanoi…
Simpukka ry:n sivuilta saa tilata jälleen ensi vuoden puolella.
Anonyymi sanoi…
Minäkin voin vaikka myydä tuon oman dvd:n.
Jadekivi sanoi…
Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta elokuvasta. Se käsittelee kyllä tärkeää aihetta, mutta ensimmäisellä kerralla mulle jäi vahvimpana pintaan sellainen pieni ärsytyksen tunne.

Olisin kaivannut jotain vahvempaa kuvausta lapsettoman elämästä, enemmän tunnetta, enemmän tuskaa.

Toisella katselukerralla lensi mullakin jo kyyneleet. Tapahtumat koskettivat jo enemmän omaa elämää, ja ymmärsi paremmin mitä elokuvan parit ovat käyneet läpi. Kyllä mä uskaltaisin tuon käydä katsomassa teatterissakin. Ei se niin vavahduttava ole, että tarvitsisi niiskuttaa loppuilta ja hävetä turvonneita silmiä :D
Anonyymi sanoi…
Jadekivi, oon sun kanssa samaa mieltä. Se on aika lailla sellainen pintaraapaisu. Aika lailla keskityttiin siihen negatestien tekemiseen ja lääkäri-/hoitokäynteihin.
Anonyymi sanoi…
Räsynukke joko olet ehtinyt myydä dvd:si? Vieläkö lainailet sitä tai myytkö sitä?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…