Siirry pääsisältöön

Hiljaa toivotut -elokuva

Tärkeä elokuva. Tämän aion mennä katsomaan. Täytyy vain varata loputtomasti nenäliinoja mukaan, koska aloin pillittää jo trailerin nähtyäni.



Elokuvan kotisivut ja näytökset.

Tässä muuten vielä elokuvan toisen parin radiohaastattelu.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Minulla on tuo elokuva DVD:llä. Jos joku haluaa sen nähdä, muttei pääse näytöksiin sitä katsomaan, niin minulle voi laittaa sähköpostia asian tiimoilta.
Toiveissa sanoi…
Kerro, mitä mieltä olet elokuvasta. Voiko sitä ylipäänsä mennä katsomaan julkiseen paikkaan? Minua pelottaa, että itken kamalasti ja alkaa hävettää.
Vilkas sanoi…
Mä juuri katsoin harmikseni, että meille ei tule sitä ollenkaan tänne elokuviin ja kiinnostaisi kyllä nähdä. Räsynukke sulla on mun sähköposti jo niin saisiko sulta sitä lainaksi? Uskaltaisitko laittaa postissa jos maksan postikulut?
Anonyymi sanoi…
Kyllä sen tohtii mennä katsomaan julkiseenkin paikkaan. Uskoisin, että jos menet julkiseen näytökseen, et ole ainoa joka poistuu sieltä itkuisin silmin. Itseä ainakin vähän itketti, mutta jokainen varmaan reagoi tavallaan. Haluaisin, että moni tuttavani katsoisi tuon, niin he ehkä ymmärtäisivät paremmin mitä meillä käydään läpi.
Vilkas, voin lähettää sen sulle lainalle.
Anonyymi sanoi…
Räsynukke tai muut, tiedättekö saako tuota dvd:ta jostain vielä ostetuksi?
Toiveissa sanoi…
Simpukka ry:n sivuilta saa tilata jälleen ensi vuoden puolella.
Anonyymi sanoi…
Minäkin voin vaikka myydä tuon oman dvd:n.
Jadekivi sanoi…
Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset tuosta elokuvasta. Se käsittelee kyllä tärkeää aihetta, mutta ensimmäisellä kerralla mulle jäi vahvimpana pintaan sellainen pieni ärsytyksen tunne.

Olisin kaivannut jotain vahvempaa kuvausta lapsettoman elämästä, enemmän tunnetta, enemmän tuskaa.

Toisella katselukerralla lensi mullakin jo kyyneleet. Tapahtumat koskettivat jo enemmän omaa elämää, ja ymmärsi paremmin mitä elokuvan parit ovat käyneet läpi. Kyllä mä uskaltaisin tuon käydä katsomassa teatterissakin. Ei se niin vavahduttava ole, että tarvitsisi niiskuttaa loppuilta ja hävetä turvonneita silmiä :D
Anonyymi sanoi…
Jadekivi, oon sun kanssa samaa mieltä. Se on aika lailla sellainen pintaraapaisu. Aika lailla keskityttiin siihen negatestien tekemiseen ja lääkäri-/hoitokäynteihin.
Anonyymi sanoi…
Räsynukke joko olet ehtinyt myydä dvd:si? Vieläkö lainailet sitä tai myytkö sitä?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Onnen keskelle tuli myös suru

Siitä on nyt tarkalleen viikko. Hain koiran veljeni luota kotiin. Kävin sen kanssa viimeisellä lenkillä. Rapsuttelin sitä takapihalla ja syötin viimeisiä herkkuja. Nostin sen viimeisen kerran autoon, ja mieheni ajoi sen kanssa eläinlääkäriin.

Koiran kuolema sattuu kovasti. Tuntuu syylliseltä. Aina välillä havahdun ajattelemaan, ettei kukaan pidä huolta siitä. Se on nyt aivan yksin. Me hylkäsimme sen.

Olen onnellinen. Sain ihanan koiran, joka kulki mukana niin monessa. Kahdentoista vuoden ajan minä pidin huolta siitä ja se piti huolta minusta. Se vei minut ulos silloinkin, kun olisin mieluummin jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään sänkyyn. Se juoksi minun kanssani silloin, kun oli pakko juosta kovaa, että saisi ahdistuksen salpaamat keuhkot taas toimimaan.

Minulla on aivan älytön ikävä. En saa enää koskaan silittää sen mustaa pehmeää karvaa. Se ei enää koskaan nuku jaloissani. Se ei enää saa hepuleita pelkästä elämän ilosta. Se ei enää ulvo, kun paloauto ajaa ohi. Sen tyhjä panta makaa kä…