Siirry pääsisältöön

Kiilaaminen jonossa

Kun aloitimme raskauden yrittämisen, serkkuni vaimoineen oli yrittänyt raskautta jo yli kahden vuoden ajan. Yrityksen alussa minua pelotti, että tulisimme raskaaksi ennen heitä. En halunnut kiilata jonossa ja siten myös asettaa ystävyyssuhdettamme vaaraan. En halunnut tuottaa heille pahaa mieltä. Monella tapaa on mahtava asia, että he tulivat raskaaksi ennen meitä ja saivat pitkän yrittämisen jälkeen ihana pienen ihmisenalun perheensä täydennykseksi.

Olemme keskustelleet erään ystäväni kanssa aiheesta. Hänellä yrittäminen ei ole aivan vielä ajankohtaista, mutta ei kulu enää kauaakaan, kun hänen elämäntilanteensa olisi sopiva vauvalle. Ystäväni toivoo kovasti, että me ehtisimme tulla raskaaksi, ennen kuin yrittäminen tulee heillä edes ajankohtaiseksi. Hänestä tuntuu, että olisi epäreilua aloittaa yrittäminen, ennen kuin me olemme saaneet oman projektimme päätökseen. Hänkään ei halua kiilata jonossa.

Ymmärrän ystävääni täydellisesti, mutta samalla tuntuu kamalalta, että hän kokee jo nyt, ettei hänellä ole oikeutta alkaa lapsen yrittämiseen, koska meidän tiemme on kivikkoinen. En tietenkään halua, että hän viivästyttää yrittämisen aloittamista meidän takiamme. Kukaanhan ei voi tietää, kuinka kivikkoinen tie heillä on edessään. On kuitenkin aina parempi olla ajoissa liikkeellä, jos lapsen saaminen osoittautuukin odotettua hankalammaksi. Ihanaa on, että olemme ystäväni kanssa puhuneet asiasta suoraan. Se on minulle äärettömän tärkeää.

On hyvin paljon mahdollista, että minulla on muitakin ystäviä, jotka pohtivat juuri samaa asiaa tällä hetkellä. Toivon kovasti, että he eivät tuntisi huonoa omatuntoa vauvahaaveistaan meidän tilanteemme takia. Toivon kovasti, että he eivät ajattelisi kiilaavansa jonossa. Toivon myös, että he pystyisivät puhumaan asiasta kanssani avoimesti ja mikäli heille raskaaksituleminen olisi helpompaa, he ottaisivat minut avoimesti mukaan odotukseen.

Kommentit

Lila sanoi…
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Yksi ystävä aloitti nyt syksyllä yrittämsien (en tiedä onko onnistunut), ja kertoi, että hänestä tuntuisi pahalta, jos tulisi raskaaksi ennen minua. En ihan täysin ymmärrä hänen ajatteluaan. Kuvitteleeko hän, että minä jotenkin suuttuisin tai jotain.
Toiveissa sanoi…
Kai tämä liittyy juuri siihen kateuteen, jostä tässäkin blogissa on pohdittu. Minä en ainakaan halunnut itse tuottaa yhtään enempää pahaa mieltä ystävilleni.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!