Siirry pääsisältöön

Morfiinijohdannaiset testissä

Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet, mutta kivut alkoivat jo. Aloitin siis jo tänään uuden särkylääkkeen Tramalin. Tramal ei kokonaan poistanut kipua, joten otin sen seuraksi yhden Ketorinin (Tämä on siis ihan sallittua. Kysyin lääkäriltä ja apteekista.) ja nyt olo on täysin kivuton. Näin hyvin särkylääkkeet eivät ole toimineet pitkään aikaan. Tosin voihan olla, että kipu yltyy, kunhan kuukautiset kunnolla alkavat.

Ainoa haittapuoli tässä morfiimijohdannaisessa on se, että koordinaatiokykyni on hieman heikko nyt. Teen parhaillani pientä käännösprojektia, jonka kalmanlinja on huomenna. Hommaa hankaloittaa ihan vähän se, että sormet eksyvät jatkuvasti väärille näppäimille. Toinen haittapuoli on se, että minun piti tänään mennä autolla harrastukseen, mutta en tietenkään voi ajaa autoa lääkkeissä. Niinpä joudun jättäytymään harrastuksesta tällä viikolla pois. Pieni harmi, mutta onneksi suuri ilo on se, että kipuja ei juuri nyt ole.

Jos lääke oikeasti toimii näin hyvin, voin varmasti nauttia ystäväni häistä täysin rinnoin. Pelko saattoi siis kuitenkin olla ennenaikaista.

Kiertopäivä 28 / 27 - 28.

Kommentit

Mimii sanoi…
Hmm, pitäisköhän munkin pyytää tota tramalia, tai kokeilla ketorinia.. Eilen tuli käytyä päivystyksessä makailemassa parin tunnin ajan, tipan kautta laitettiin lääkettä näihin kuukautiskipuihin :/ On tää niin syvältä, mullakin olis juhlimista tiedossa vkl, toivotaan että me molemmat päästään pitämään hauskaa kaikesta huolimatta!
Toiveissa sanoi…
Voi kurjuus! Itsekin viime kerralla mietin, pitäisikö mennä päivystykseen, mutta päädyin sinnittelemään kotona. Tämän päivän perusteella pelkkä Tramal ei riitä, mutta Ketoriinin kanssa toimii. Kannattaa varmaan pyytää sitä kokeiltavaksi.

Temppiä! Toivottavasti tosiaan meille molemmille on hauska viikonloppu tiedossa.
Anonyymi sanoi…
Miranax.
Toiveissa sanoi…
Kokeiltu on. Miranax toimii minulla huonommin kuin Ketorin. Myös Panacod ja Voltaren ovat olleet kokeilussa.

Nyt kivut ovat jo kovenneet sen verran, että Tramalin ja Ketorinin miksaus ei kokonaan poista kipua. Kuukautisia ei tosin vieläkään näy.

Toivottavasti saan yöllä nukuttua!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…