Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Polikäynnin saldoa

Kävin siis perjantaina lapsettomuuspolilla ultrassa. Olin syönyt Clomifeneja ja tarkoituksena oli suorittaa alkuviikosta toinen inseminaatio. Ultrassa lääkäri huomasi, että minulla on munasarjoissani useampia erikokoisia rakkuloita. Vasemmalla rakkuloita oli neljä kappaletta ja oikealla kaksi. Sitä lääkäri ei ultran perusteella osannut sanoa, mikä rakkuloista olisi munarakkula ja mitkä kystia. Ultrassa näkyi myös se, että munanjohdin on kiinnittyneenä kohtuun. Lisäksi limakalvo oli aivan liian ohut, 3,7 mm. Ultran perusteella ei siis näyttänyt kovinkaan hyvältä. Niinpä lääkäri laittoi meidät jo IVF-jonoon. Koeputkihedelmöitys tehdään meille maaliskuun alussa.

Pyysin lääkäriltä uutta Tramal-reseptiä ja hän huolestui siitä, kuinka paljon Tramalia minulla on kulunut. Kaksien kuukautisten aikana ehdin jo syödä melkein kokonaisen paketin eli parikymmentä Tramalia. Niinpä lääkäri päätti soittaa laparoskopiajonon hoiotajalle ja kiirehtiä aikaani laparoskopiaan. Hoitaja lupasi ottaa minuun yhteyttä heti, kun on jonoasian saanut selville.

Sovimme, että mikäli laparoskopia-aika on vasta seuraavien kuukautisten jälkeen, inseminaatio tehtäisiin aivan kuten oli suunniteltu. Minun pitäisi sitä varten pistää kolmena päivänä Menopur-nimistä lääkettä, joka kasvattaisi ohutta limakalvoani ja lisäksi kerran Pregnyliä, jonka tehtävänä on irrottaa munasolu oikealla hetkellä. Lääkäri lähetti minut seuraavaksi hoitajan luokse harjoittelemaan pistoslääkkeiden sekoittamista ja pistämistä. Kamalaa! Ne neulat olivat pitkiä ja käteni tärisivät kauheasti jo pelkästä harjoittelusta. Ajatus pistämisestä tuntuu edelleen kammottavalta.

Matkalla lääkäristä työpaikalle sain puhelun laparoskopiahoitajalta. Minun on mentävä maanantaina 5.12. alkukäynnille ja laparoskopia tehdään torstaina 8.12. Niinpä inseminaatiota ei tähän kiertoon tehdäkään. Minä menen parin viikon päästä laparoskopiaan, ja siellä selviää paljon jatkosta. Laparoskopiassa nähdään munatorvieni tila ja mikäli ne näyttävät olevan viturallaan, inseminaatioita ei ole mitään syytä jatkaa. Siinä tapauksessa edetään suoraan koeputkihedelmöitykseen ja mahdollisesti aikataulua tällöin voidaan kiristää.

Lääkäri muuten antoi minulle luvan käyttää Ketorinia migreeniin silloin, kun se iskee ennen ovulaatiota. Hänen mukaansa ainoastaan jokapäiväisellä suurien määrien käytöllä on todettu olevan näyttöä hedelmöittymisongelmien aiheuttajana.

Asioiden eteneminen on vaikuttanut mielialaani todella paljon. Uskomaton rentous on vallannut mieleni ja olen ollut todella hyvällä tuulella. Nyt vasta huomaan, kuinka stressaantunut olen ollut. Lupaus kivuttomasta tai ainakin kivuttomammasta tulevaisuudesta tekee ihmeitä!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kyllästynyt kipuun

Kirjoitin tämän kirjoituksen torstaina. Nyt tiedän pääseväni pian laparoskopiaan ja mahdollisesti myös eroon kivuista ainakin hetkeksi. Tämä kirjoitus on kuitenkin tärkeä, joten laitettakoon näkyviin sellaisenaan.

Tänään teen joulusiivousta ihan sen kunniaksi, että pystyn siihen. Kivuista muistuttavat enää väsyneet lihakset. Mieli on nyt paljon parempi. Jospa ehtisin huomenna kerrata eilisen polikäynnin tapahtumat-


Torstai 24.11.2011

Minulla on ollut elämässäni paljon kipuja. Sairastin 11-vuotiaana kummallista niveltautia, johon lääkärit eivät löytäneet selitystä. Jouduin toisinaan käyttämään kyynersauvoja, koska kävely oli kipujen takia niin vaikeaa. Lisäksi vietin useita jaksoja sairaalassa tutkimuksissa. Vasta 14-vuotiaana olin päässyt eroon kivuistani. En muista tuota aikaa enää kamalan hyvin, mutta sen muistan, kuinka lääkärini jossakin vaiheessa tutkimuksia totesi (minun läsnäollessani) kipujen olevan todennäköisesti psykosomaattisia. Lapsena tulkitsin asian niin, että on minun omaa syytäni, että olen kipeä.

Toisinaan kipu antoi minulle myös mahdollisuuden luistaa kotitöistä tai esimerkiksi liikuntatunnin suorituksista. Joskus käytin sitä raa'asti hyväkseni (Kukapa teini-ikäinen ei niin tekisi?) ja joskus olin oikeasti niin kipeä, etten kyennyt tekemään pyydettyjä hommia.

Parikymppisenä sairastuin jälleen outoon tautiin. Tuolloin oireena olivat kovat yhdyntäkivut ja verenvuoto. Lääkärit etsivät syytä pitkään, mutta mitään ei löytynyt. Lääkäri myös kehoitti tuolloin minua olemaan ajattelematta kipua, koska "silloin sattuu, kun kipuja ajattelee". Lopulta minulta löytyi kondylooma, joka saatiin kuntoon laserhoidolla. En ollut tuohon mennessä harrastanut suojaamatonta seksiä kanssa, mutta minun sanaani tietysti epäiltiin sekä lääkäreiden että poikaystävän taholta.

Noin kymmenen vuoden välein minulle siis ilmaantuu kipua tuottava sairaus. Vaikka olen toipunut aikaisemmista sairauksistani oikein hyvin, uusi kipusairaus nostaa esiin vanhoja tunteita. Minun on äärimmäisen vaikeaa antaa itselleni oikeus luistaa mistään tekemisistä kivun takia. Lapsena ja nuorena oikea kipukokemus ja valheellinen kipukokemus sekoittuivat keskenään ja aiheuttivat sen, että tunnen syyllisyyttä myös oikeasta kivusta. Lääkäreiden ajattelemattomat letkautukset ovat aiheuttaneet sen, että epäilen jatkuvasti kipukokemukseni aitoutta ja syytän kivusta itseäni.

Migreeniin olen mielestäni aina syyllinen. Olen harrastanut liian vähän tai liian paljon liikuntaa. En ole muistanut varata aikaa hierojalle. Olen unohtanut venytellä, juoda vettä, syödä oikeaan aikaan yms. Myös kuukautiskivuista olen onnistunut syyttämään itseäni. Kipu alkaa yleensä selästä, joten syytin itseäni tässäkin tapauksessa lihashuollon laiminlyömisestä. Nykyään tiedän, etten voi kuukautiskivuille mitään. Kuinka saisin itseni vielä ymmärtämään, että en pysty myöskään estämään migreenin tuloa?

Syyllistymistäni edistää valitettavasti myös se, että aina lähipiiri ei osaa suhtautua kipuun oikealla tavalla. En taatusti valita kivuistani vain omaksi huvikseni. Jos kipukokemukseni kuunteleminen ottaa voimille parin päivän jälkeen, on varmasti mahdollista kuvitella, kuinka paljon se ottaa minun voimilleni. Minä en pysty unohtamaan kipuani, vaikka pitäisinkin suuni siitä kiinni. On myöskin tavattoman ärsyttävää kuulla kesken kipujakson, kuinka kaverilla kolottaa niskaa ja olisi kiva, jos joku sitä hieroisi.

Olen niin äärettömän väsynyt tähän!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Ei pistellä vieläkään!

Ohhoh! Olipas tapahtumarikas käynti. Opettelin hoitajan avustuksella sekoittelemaan Menopureja ja Pregnyleitä kädet täristen ja pistämistä peläten. En kuitenkaan joudu pistämään vieläkään mitään. Minulla on aika laparoskopiaan jo torstaille 8.12. Laparoskopian ja tämän hetken välillä ei siis ole yksiäkään kuukautisia! Ihanaa!
Nyt palaan töihin. Kerron myöhemmin tarkemmin.

torstai 24. marraskuuta 2011

Ärsyttää

Sain tietysti migreeninkin kuukautisten jatkeeksi, aivan kuten asiaan kuuluu. Migreeni on viimeaikoina osunut kiertopäivälle kuusi eli suurinpiirtein samoihin aikoihin, kun kipu muuten loppuu.

Migreeni alkoi hiipiä päälle jo eilen aamulla, ja illalla olinkin aivan sänkypotilaana. Panacodia kokeilin särkyyn ottaa, mutta siitä ei kyllä tuntunut olevan huomattavaa apua. Tänään aamulla oli ihan hyvä olo, mutta töistä palatessani huomasin tykytystä vasemmassa ohimossa ja tykytys on siitä iltaa kohti vain yltynyt. Aivan täyttä migreenikohtausta minulle ei tänään ole (vielä) tullut. En ole samalla tavalla pahoinvoiva kuin migreenissä, mutta ohimossa tykyttää jatkuvasti.

Migreeni ärsyttää nyt etenkin siksi, että sen vuoksi olen joutunut jättäytymään pois harrastuksestani, johon olisin viimein päässyt kuukauden tauon jälkeen.

Huomenna polille. Joudunkohan nyt pistämään?

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Jo helpottaa

Tänään kivut ovat jo laantuneet siedettävälle tasolle. Siedettävä tarkoittaa minun tapauksessani sitä, että voin jättää tavalliset särkylääkeannokseni syömättä, ja kivut häipyvät lähes kokonaan, jos otan kaksi Panadolia kerralla. Panadolia olen ottanut tänään vain kerran. Siedettäviä kipuja voi nimittäin sietää siihen saakka, että ehtii apteekkiin.

Kivuissani on yksi hyvä puoli: Parin kolmen ensimmäisen kiertopäivän aikana kaikki energiani menee selviämiseen. Vasta kipujen laannuttua iskee pettymys hoitojen epäonnistumisesta ja uuden kierron alkamisesta. Parissa päivässä pettymyksen pahin terä on kuitenkin kulunut pois. Tällä kertaa selvisin lähes ilman kyyneliä.

Huomenna on aika alkaa kuntouttaa kuukautisten kipeyttämiä selkälihaksiani. Kunnon lantionpyöritysjumppa on nyt paikallaan. Olen laajentanut tänä syksynä tanssiharrastustani aloittamalla uudessa tanssikoulussa salsan ja jam bailan. Lantionpyöritystunnit ovat minulle parasta henkistä ja fyysistä terapiaa. On taas aika nostaa katse kohti tulevaa. Kuukautisia on ennen laparoskopiaa jäljellä enää korkeintaan viisi kappaletta. Inseminaatioita on vielä jäljellä kaksi ja hyvällä tuurilla ne saadaan tehdyksi ennen joulua. Kun inseminaatioista päästään, vuorossa ovat jo järeämmät hoidot. Kaipa tämä tästä joskus joksikin muuttuu.

Hassua. Kirjoittamisen aloittaessani oloni oli lähes toivoton, mutta tästähän tulikin yllättävän positiivinen teksti.

torstai 17. marraskuuta 2011

Aallonpohjia

Lääkehuuruinen tervehdys! Huomenna taitaa olla ensimmäinen kiertopäivä päätellen siitä, että kivut saapuivat tänään. Otin kesken työpäivän Tramalia ja Litalginia. Se oli kamalaa. Kivut poistuvat, mutta olin järkyttävän sekaisin. Matkalla kotiin jouduin hyppäämään bussista kesken matkaa, koska luulin pyörtyväni. Kävelin hetken ja hyppäsin seuraavaan bussiin itkua nieleskellen. Olin lähes paniikissa, koska lääkkeiden vaikutus tuntui niin kamalan voimakkaalta. Olen huomiseen saakka yksin kotona, ja minua pelotti, selviäisinkö siitä. Halusin soittaa jollekin ja pyytää apua, mutta en oikein tiennyt, mihin apua tarvitsin. Tulin siis kotiin ja laitoin makaamaan sohvalle.

Nyt muutaman tunnin makoilun ja päiväunien jälkeen tuntuu jo paljon paremmalta. Paniikki on laantunut ja ajatus kulkee selkeämmin. Paniikin ja kipupelkojen keskellä en ole kovinkaan paljon edes ajatellut sitä, että hoidot epäonnistuivat. Ehkä se johtuu siitä, että vuoto ei vielä ole alkanut. Ehkä elättelen vieläkin pientä toivoa.

En halunnut jakaa piinapäiviäni täällä. Se johtui siitä, että en kestänyt ajatusta tsemppiviesteistä, jotka olisivat nostaneet toivoani. En halunnut toiveideni nousevan piiruakaan, jotten tippuisi yhtään korkeammalta kuin olisi pakko. Tsemppiviestit ja toivon nostaminen ovat tärkeitä asioita ja arvostan todella sitä, että pidätte minulle niin kovasti peukkuja. Tällä kertaa toivo tuntui kuitenkin niin pelottavalta, että päätin kestää piinani yksin. Surkeaa, vai mitä?

Huominenkin jo kammottaa. Työpäivän lisäksi tarjolla olisivat myös pikkujoulut. En millään haluaisi viettää koko päivää yksin kotona lääkehuuruissani. Menen töihin, jos vain mitenkään siihen kykenen. Varoitin asiasta pomoani tänään ja hän oli sitä mieltä, että jollen töihin pääsisikään, olen erittäin tervetullut kuitenkin pikkujouluihin, jos olo illalla on parempi kuin päivällä. Se oli mukava kuulla.

Psst: Tämänpäiväisessä Hesarissa oli pieni ennakko Yerma-näytelmästä. Helsinkiläiset ja muut kynnelle kykenevät, menkää katsomaan näytelmää!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kipua odotellessa

Hiljaisuuteni täällä kertoo vain siitä, että ajatukseni ovat olleet viimeisen parin viikon aikana muualla. Niin kutsutut piinaviikot eivät koskaan ole olleet minulle vaikeita. Kaikkein vaikeimpia ovat kierron kaksi ensimmäistä viikkoa. Ensimmäisellä viikolla on kipuja ja toinen viikko menee ovulaation ajankohtaa säätäessä ja yrityksiä tehdessä. Ovulaation jälkeen alkaa ihana kaksiviikkonen, jolloin tätä aihetta ei tarvitse paljon ajatella. Parin päivän sisällä mieleeni on kuitenkin jälleen kerran hiipinyt pelko kivusta. Odotan tulevaa viikkoa kauhulla. Kuukautiset ovat jo tänään antaneet pientä merkkiä tulevasta. Tuttu selkäkipu alkoi tuntua himmeänä taustalla tänä aamuna. Voi kunpa huominen ei vielä toisi muassaan kovaa kipua! Olen nimittäin menossa töiden jälkeen Helsinkiin katsomaan aiemmin mainitsemani Yerma-näytelmän ennakkoesitystä. Huomenna tulee kuluneeksi tasan kaksi viikkoa inseminaatiosta.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Toimintaa

Lapsettomuudessa kaikkein ärsyttävintä on odottelu. Olen viime aikoina vaihtanut odottelua toimintaan. Ensinnäkin liityin Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:hyn. Järjestöissä toimiminen on minulle luontaista, joten saattaapa olla, että löydän itseni pian sieltä touhuamasta jotakin.

Toiseksi olen osallistunut todella mielenkiintoiseen teatteriprojektiin asiantuntijan roolissa. Kyseessä on Helsingissä marraskuussa Baltic Circle -festivaaleilla ensi-iltansa saavasta esityksestä nimeltään Draama Reloaded: Yerma. Asiantuntijana minua on haastateltu projektiin ja olen lisäksi osallistunut pariin työpajaan. Tässä projektissa on ollut todella mielenkiintoista olla mukana. Esityksessä yhdistetään 1930-luvulla kirjoitetun Yerma-näytelmän kohtauksia todelliseen tämän päivän arkeen. Tässä projektissa oikea elävä elämä onnistuu muuttamaan draamaa ja draama puolestaan muuttaa elävää elämää.

Odotan innolla, että pääsen viimein katsomaan esitystä marraskuun puolivälissä. Suosittelen lämpimästi tätä esitystä kaikille!