Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosikatsaus

Juuri loppumaisillaan oleva vuosi on ollut tähänastisen elämäni raskain. On järisyttävää muistella, millainen määrä surua ja ikävää tähän vuoteen on mahtunut. Vuosi on ollut toiveiden ja pettymysten täyttämää ja varsinkin viimeiset kolme viikkoa ovat olleet vaikeita. Joulun aika antoi mahdollisuuden lepoo, ja rentoutuminen tuntuu jatkuvasti tuovan pintaan uusia tunteita. Monta kertaa suru on täytynyt haudata piiloon, ja rentoutuminen kai tuo suremattoman surun takaisin mieleen. Tätä vuotta määrittelee parhaiten pidätetty itku. Minusta on tullut siinä jo melko hyvä!

Toisaalta kulunut vuosi on ollut antoisa. Parisuhteemme on voinut hyvin, ja olemme lähentyneet toisiamme entisestään. Vaikeiden asioiden kanssa painiminen on mahdollistanut suoran keskusteluyhteyden. Lisäksi olen huomannut, kuinka suuri voimavara todellisissa ystävissä piilee. Vuosi on näyttänyt sen, että minulla on todella ihania ja kultaisia ystäviä, jotka osaavat olla tämän asian kanssa juuri niinkuin pitääkin. Kuuntelevia korvia ja nojattavia olkapäitä on ollut saatavilla.

Kiitos kuuluu siis teille, rakkaat ystäväni! Teidän ansiostanne olen jaksanut. Te olette antaneet minulle monta syytä iloon ja nauruun. Tiedän, että moni teistä tuntee riittämättömyyttä suruni kanssa. Muistakaa kuitenkin, että te riitätte. Jo lämpimät ajatuksenne ja olemassaolonne ovat paljon.

Tänään kävin sytyttämässä kynttilän Tyhjän sylin muistopaikalle. Kynttilän mukana haluan haudata tämän vuoden surut taakseni ja samalla jättää toivon liekin palamaan. Se tuntui hyvältä.

Tulevalle vuodelle minulla on vain yksi toive.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Hyvää joulua!

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille. Toivottavasti kaikki pystyvät jouluna rentoutumaan ja iloitsemaan. Nauttikaa olostanne ja toisistanne!


torstai 22. joulukuuta 2011

Reippahasti käypi askeleet

Niin se aika jälleen kerran riensi. Nyt elän jo kiertopäivää kahdeksan. Kuukautiset olivat niin ihanat kuin kuukautiset voivat olla. Pärjäsin Litalginin ja Ketorinin avulla koko kuukautisten ajan. Poissa olivat sietämättömät kivut, kuukautisten jälkeinen juilinta sekä migreeni. Ihanaa!

Viikko on ollut kuitenkin hyvin raskas. Töissä on ollut kiirettä ja jouluvalmistelutkin ovat vieneet oman osansa voimista. Lisäksi olen jatkuvasti hieman alakuloinen tämänhetkisen tilanteen vuoksi. Onneksi tänään alkoi loma. Huomenna täytyy vielä jaksaa valmistella joulua, mutta ylihuomenna alkaa täysi lepo ja laatuaika miehen kanssa. Vietämme joulun kahdestaan kotona, ja olen siitä todella onnellinen. Onneksi olemme jo aikaisemmin luoneet itsellemme sopivat jouluperinteet. Niinpä meidän ei tarvitse surra jouluna sitä, että olemme kahden. Meillä on täydellinen joulu myös kahdestaan.

Toipuminen leikkauksesta sujui hyvin tiettyyn pisteeseen saakka. Aluksi toipuminen oli hurjan nopeaa, mutta pikkuhiljaa se hidastui. Vielä alkuviikosta eli noin puolentoista viikon päästä leikkauksesta kävelyvauhtini oli tavallista hitaampi. Onneksi lenkkeily koiran kanssa alkoi jo sujua. Salille tai jumppaan en ole vielä uskaltanut tai ehtinyt mennä, mutta tänään kävin viimein agilitytreeneissä juoksemassa. Juokseminen onnistuu jo ihan hyvin, mutta vauhti ei todellakaan ole entisensä ja väsyin kamalan nopeasti. Joulun jälkeen täytyy kyllä aloittaa todella kova lihashuolto- ja kuntokuuri, jotta pääsen palautumaan kunnolla ennen ivf-hoitojen alkua.

torstai 15. joulukuuta 2011

Ensimmäinen kiertopäivä

Ensimmäinen kiertopäivä ja tasan viikko laparoskopiasta. Voiko tämä tosiaan olla näin helppoa? En todellakaan ole kivuton, mutta kestämättömät tuskat ovat poissa. Kipu on vain inhottavaa, mutta se ei valtaa ajatuksia. Olen ottanut kipuun päivän aikana kahteen kertaan yhden Litalginin ja yhden Ketorinin. Särkylääkkeiden määrä on siis todella vähäinen aiempaan verrattuna.

Aloitin tänään e-pillerit. Syön niitä ivf-hoitojen aloittamiseen saakka. Se tekee minut surulliseksi. Meidänhän piti päästä hyödyntämään laparoskopian jälkeiset kuukaudet. Nyt luonnolliselle raskautumiselle ei edes anneta mahdollisuutta. Sitä mukaa, kun fyysinen toipuminen on edistynyt, psyykkinen puoli voi huonommin. Koko kauheus uppoaa mieleen pikkuhiljaa. Nyt on selvästi syytä hakeutua myös psykologin juttusille. Olen äärettömän väsynyt tähän kaikkeen. Pelko siitä, että emme milloinkaan saa lasta, kasvaa koko ajan ja tekee oloni kovin raskaaksi. Psykologille pitäisi päästä kuukauden sisällä. Nyt täytyy siis vain ilmoittautua jonoon.

Huomenna pääsen onneksi viimein töihin ja saan muuta ajateltavaa. Kohta on joulu ja aikaa levätä kunnolla.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Toipuminen laparoskopiasta ja vinkkejä kohtalotovereille

Toipumiseni laparoskopiasta on ollut yllättävän nopeaa. Perjantaina sairaalasta kotiuduttuani vatsani oli kuin jalkapallo. Uskomatonta, kuinka suureksi se voikaan venyä. Takki ei mahtunut ollenkaan kiinni ja päällekin meni vain hyvin väljä tunika. Inhottavin jälkivaiva minulla oli hartia- ja palleapistos. Maha oli kovin täynnä ilmaa, ja se selvästi painoi palleaa ja aiheutti epämukavaa oloa myös hartioissa. Jouduimme tekemään myös nukkumisjärjestelyitä, koska pystyin olemaan vain vasemmalla kyljelläni tai selälläni. Niinpä minun täytyi mennä nukkumaan miehen puolelle sängyssä, koska muuten en olisi päässyt kumolleni.

Lauantaiaamuna oloni oli kohentunut jo kummasti. Sain aamulla mennä suihkuun ja ottaa haavoja peittävät siteet pois. Haavoja minulla on neljä. Yksi isompi navassa ja kolme pienempää sen ympärillä. Haavoja täytyy suihkutella kaksi kertaa päivässä. Lauantaina syöminenkin alkoi jo luistaa, vaikka isoja annoksia mahaani ei yksikertaisesti mahtunut. Syöminen teki myös olon epämukavaksi, koska vatsassa olevat kaasutkin lähtivät liikkeelle. Kaasut eivät myöskään millään tuntuneet poistuvat kehostani mitään kautta. (Näin korrektisti ilmaistuna!)

Lauantaina kävin myös ulkona kävelyllä saattajan kanssa. Takki ei edelleenkään mahtunut päälle, mutta en ehtinyt kyllä sadan metrin lenkillänikään kovasti paleltua. Vauhti oli edelleen kovin hidas. Sunnuntaina ja maanantaina lenkkeilinkin jo puolen kilometrin lenkit. Maanantaina takkikin jo mahtui kiinni!

Endometrioosiyhdistyksen vinkit ovat mainioita. Tässä kuitenkin oma vinkkilistani, jossa myös varmasti toistan linkin listaa:
  • Vaatteet: Kannattaa varata ennen leikkausta puhtaaksi mahdollisimman monta väljää mekkoa ja matalia pikkuhousuja. Haavojen suihkuttelun jälkeen on mukava vaihtaa päälle puhtaita vaatteita ja väljään mekkoon iso maha mahtuu mainiosti. Hyvin matalallekin käännetyt housut tuntuvat ahdistavilta.
  • Ruoka: Mahaan ei mahdu kerralla paljon ruokaa ja juomaa, joten kannattaa varata ulottuville sellaista ruokaa, jota on helppo syödä pieniä annoksia kerrallaan.
  • Tyynyt: Tyynyt ovat todella hyviä apuvälineitä. Yskiminen, nauraminen ja aivastelu sujuvat paljon paremmin, jos painaa samalla tyynyllä vatsaa. Tyynyillä voi myös muotoilla makuualustansa juuri oikeanlaiseksi.
  • Kaasut: Ne poistuvat kaikkia mahdollisia reittejä. Hyvät tavat kannattaa heittä hetkeksi romukoppaan. Kaasujen päästely ylä- ja alakautta oikeastu helpottaa oloa ja PALJON! Ällöttävää. Cuplaton on muuten oiva varuste lääkekaappiin.
  • Hartiapistos: Lämpöpussi ja hieronta helpottavat vähän oireita. Myös syvään hengittäminen toimii.
  • Viihde: Toipuminen on tylsää! Kaikenlaista viihdettä saataville. Ystävät ovat ihanaa viihdettä, mutta heistä nauttiminen on todella uuvuttavaa. Ystäviä siis sopivassa suhteessa.
  • Lenkkeily: Kävely helpottaa oloa. Epämukavan olon iskiessä parasta on nousta ylös. Kannattaa myös mennä ulos mahdollisimman nopeasti. Ulos ei kuitenkaan kannata mennä aluksi yksin. Saattaja voi talutella portaissa ja auttaa muutenkin, jos väsymys iskee. Kävelyvauhti muistuttaa tietysti rasvattua salamaa. Väistäminen on hankalaa, joten ei kannata mennä lenkille jouluruuhkaan.
  • Huumori: Nauraminen sattuu, joten kannattaa ottaa kaikki vakavasti. Tyhmintä on keksiä itse hyviä juttuja. Kummallista, että juuri silloin, kun nauraminen on kiellettyä, ympärillä tapahtuu kamalasti kaikkea hauskaa! Viihdettä ei muuten kannata etsiä esimerkiksi netin hauskuutuspalstoilta tai komedioista. Mitä synkempää sitä mukavampaa!
  • Sairausloma: Minulle sitä määrättiin operaatiopäivän lisäksi seitsemän päivää.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Tuomio

No niin, vihdoin aika kertoa lääkärin tuomio. Leikkaukseni tosiaan kesti noin kolme tuntia ja vatsaani ilmestyi yhteensä neljä haavaa. Yksi isompi ja kolme pienempää.

Munatorveni olivat kiinnittyneinä sekä toisiinsa että jonnekin ylös. Lisäksi kipupesäkkeitä löytyi sekä kohdun takaa että vähän edestäkin. Oikeassa munasarjassa ei ollut kystaa, vaan vesirakkula. Kiinnikkeitä siis irroiteltiin, kipupesäkkeitä poltettiin ja rakkula poistettiin. Kiinnikkeiden lisäksi munatorveni olivat myös liian paksut. On siis hyvin epätodennäköistä, että raskaus onnistuisi luonnollisesti.

Tulevaisuus näyttää nyt siltä, että aloitan e-pillereiden syömisen heti seuraavien kuukautisten alkaessa ja syön pillereitä ivf-hoitojen aloittamiseen saakka tauotta. Pillereiden tarkoituksena on siis estää endometrioosin kehittyminen ja hoitaa kipuja. Ivf-hoidot on tällä hetkellä tarkoitus aloittaa maaliskuussa.

Mikäli tulen joskus raskaaksi ja synnytän lapsen, minulle täytyy laittaa heti hormonikierukka. Endometrioosi on krooninen tauti, joka jatkuu vaihdevuosiin saakka.

Tulos on melko lohduton, mutta yritän nyt keskittyä siihen, että asiat etenevät.

Laparoskopia ja kuinka tästä eteenpäin mennään

Vihdoinkin jaksoin kaivaa läppärini esiin, jotta saan päivitettyä laparoskopiakertomukseni. Olo paranee koko ajan, vaikka aika huonossa kunnossa olen vielä siinä mielessä, että väsyn kamalan nopeasti. Kävin juuri noin puolen kilometrin lenkillä ja nyt väsyttää hurjasti. Maha alkaa kuitenkin jo olla oikean kokoinen. Tänään mahtui ensimmäistä kertaa takkikin päälle!

Mitä viimeisen viiden päivän aikana sitten on tapahtunut? Torstaina menin polille noin puoli yhdentoista aikoihin. Odottelin noin tunnin ajan ihan omissa vaatteissani, kunnes sain vaihtaa sairaalavaatteet päälleni. Päätin harkinnan jälkeen ottaa esilääkityksen, vaikka oloni olikin ihan rauhallinen. Niinpä odottelin sängyssä maaten esilääkityksen tehoamista ja kahdentoista aikoihin minut vihdoin kärrättiin leikkaussaliin.

Omat muistikuvat jatkuvat vasta iltakuudelta, mutta muiden kertomusten mukaan leikkaus kesti noin kolme tuntia ja heräämöstä minut vietiin osastolle noin viiden aikoihin. Minulla oli paha olo, ja sain pahoinvointilääkettä tippaani. Kuuden aikoihin mieheni soitti minulle ja olin vielä aivan pihalla. Kahdeksan maissa olin vihdoin oikeasti hereillä ja hetken aikaa katselinkin sairaalahuoneen maisemia, kunnes nukahdin uudestaan. Jossain välissä sain juotavakseni vettä, mutta ruokaa minulle ei torstain puolella annettu.

Perjantaina heräilin neljän aikaan aamuyöstä jo ihan pirteänä ja vähän tuskaisena. Pyysin hoitajalta särkylääkettä ja lueskelin ja torkuin aamupalaan saakka. En siis todellakaan nukkunut puoltatoista vuorokautta, kuten teille perjantaina valehtelin, vaan vain noin 16 tuntia. Ilmeisesti olin vielä perjantaiaamunakin pihalla.

Perjantaina söin aamupalaksi elämäni parasta mautonta mannapuuroa! Aamupalan jälkeen hoitaja viimein irrotti minut virtsakatetrista ja auttoi minut ylös sängystä. Sain pestä hampaani ja hoitaja pesi selkäni, joten olo koheni kovasti saman tien. Peseytymisen jälkeen lääkäri tuli käymään kertomassa tuomionsa ja sen jälkeen lähdin ravaamaan osaston käytävää päästä päähän. Liikuin kuin salama, kuten voitte arvata!

Söin vielä lounaan sairaalassa ja sen ja vessakäynnin jälkeen sain vihdoin lähteä kotiin. Kotona olenkin sitten keskittynyt sohvalla makoiluun ja television katseluun. Oloni kohenee koko ajan. Joka aamu on paljon parempi olo kuin illalla nukkumaan mennessä. Nopea toipuminen on mukavaa, koska en ole ehtinyt kamalasti turhautua.

Olkoon tämä nyt tässä. Minua väsyttää jo todella paljon. Kerron pian tarkemmin toipumisesta sekä lääkärin tuomiosta.

perjantai 9. joulukuuta 2011

Vihdoinkin hereillä!

Ehdinkin nukkua lähes puolitoista vuorokautta. Ensin nukutuksen ja sitten väsymyksen vuoksi. Nyt olen käynyt jo kävelemässä ja tällä hetkellä istun sairaalasängyn reunalla ihan hyvissä fiiliksissä. Paljon tuli tietoa, mutta siitä lisää myöhemmin. Ivf on kuitenkin seuraava askel. Muutaman tunnin kuluttua pääsen kotiin. Kiitos peukutuksista!

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Onnitteluni ja pahoitteluni!

Aluksi haluan esittää vilpittömät onnitteluni kaikille niille, jotka ovat juuri saaneet kaivatut kaksi viivaa raskaustesteihinsä.

Toiseksi haluan esittää pahoitteluni samoille henkilöille. En laita teidän blogejanne esiin blogiini. Raskausblogit ovat sellaisia, joiden lukemiseen minun voimavarani eivät nyt riitä. Omaa itseäni säästäen käyn siis teidän blogeissanne vain silloin, kun minusta siltä tuntuu.

Nauttikaa raskaudestanne! Raskaaksi tuleminen on uskomaton ihme. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Huominen mielessä

Vihdoinkin ehdin koneen ääreen! Yllättävän kiireistä tämä sairauslomalle jääminen. Joulunalusaika on minun ammatissani hyvin hektistä, ja sairausloma laittoi asioihin vielä lisää kiirettä. Yritin siis tänään tehdä lähes kahden viikon työt. Vaikka minulle tuleekin töihin sijainen, jouduin kirjoittamaan hänelle tarkat ohjeet tulevasta kiireviikosta. Sairauslomalle jää sitten todistusarvosanojen miettiminen.

Kohta ehdin lepäilemään, mutta olen niin väsynyt, että pelkään nukahtavani heti. Se on huono juttu kahdesta syystä. En saa syödä enää puolenyön jälkeen, joten haluan valvoa vielä muutaman tunnin, jotta ehdin syödä iltapalan enkä ole heti aamuvarhaisesta nälkäinen. Lisäksi haluan olla huomenna väsynyt, koska minun täytyy todennäköisesti jäädä sairaalaan yöksi ja haluan kyetä viettämään tylsää odotteluaikaa nukkumalla.

Palataan nyt siis vielä ajassa taakse päin. Maanantaina kävin Taysissa operaation esikäynnillä. Suurin osa esikäynnistä koostui odottelusta, ja minulle ehti ehdottomasti tulla hyvin tylsää. Lopulta kuitenkin pääsin myös lääkärin jututettavaksi ja perinpohjaiseen ultaäänitutkimukseen. Oikeassa munasarjassa lääkäri näki pari kystaa. Muuten ultran ja oireideni perusteella minulla ei ole ainakaan tyypillistä endometrioosia. Kaikki kuitenkin selviää huomisessa laparoskopiassa.

Huomenna aamulla minä suuntaan siis kohti sairaalaa. Menen sairaalaan vasta puoli kymmeneksi ja minun leikkausvuoroni on päivän viimeinen. Lääkäri ei osannut tarkasti sanoa, kuinka kauan leikkaukseni kestää. Se johtuu siitä, että asia selviää oikeastaan vasta sitten, kun tähystyslaite viedään vatsaontelooni. Voi olla, että muuta ei tarvitsekaan tehdä. Siis että pelkkä tarkastus riittää toteamaan, ettei vatsaontelon suunnalla ole mitään tehtävää. Todennäköisempää kuitenkin on, että tekemistä riittää. Ainakin kystat todennäköisesti poistetaan.

Mikäli mitään varsinaisia toimenpiteitä ei tehdä, saatan päästä kotiin jo samana iltana. Todennäköisempää kuitenkin on, että joudun jäämään yöksi sairaalaan. Tämä johtuu siitä, että lääkäri ei enää ehdi minua saman illan aikana kotiuttamaan. Toisaalta sairaalaan jääminen tuntuu turvalliselta, vaikka tietysti toivoisin pääseväni kotiin. Ajankuluksi hankin kirjastosta useammankin kirjan, joten enköhän saa aikani sairaalassakin kulumaan.

Lääkäri muuten kirjoitti minulle saman tien viikon verran sairauslomaa. Palaan takaisin töihin vasta 16.12. Niinpä minulla on ennen joululomaa jäljellä enää viikon verran töitä. Ajattelin käyttää sairauslomani lepäämiseen, jotta olen joululomalla jo täydessä terässä ja voin käyttää loman muuhun kuin univelkojen kuittailuun. Joulun jälkeen aloitankin sitten uudessa työpaikassa.

Jännittääkö minua? Eipä juurikaan. Ainakaan vielä. Minut on nukutettu aikaisemminkin onnistuneesti, joten se ei pelota kamalasti. Lisäksi olen pystynyt keskittymään lähinnä olemaan onnellinen siitä, että pääsin leikkaukseen näin pian. Kaikkein eniten minua pelottaa se, että laparoskopiassa ei löydykään mitään korjattavaa ja että kuukautiskivut ovat edessä aivan entisenlaisina. Toivon siis kovasti, että minulle huomenna tehdään jotain.

Nyt täytyy vielä ehtiä tälle päivälle lenkittää koira, käydä perusteellisella pesulla ja syödä ja juoda hyvä iltapala. Sitten olenkin valmiina koitokseen.

Pitäkää minulle peukkuja!


maanantai 5. joulukuuta 2011

Tylsää!

Odottelen parhaillani lääkäriä Taysin naistentautien polilla. Olen istunut täällä jo pari tuntia ja aika meinaa käydä pitkäksi. Hoitajan kanssa olen jo jutellut, mutta muuten täällä ei ole tapahtunut mitään. Kutsussa pyydettiin varaamaan käyntiin aikaa 4 tuntia. Kuvittelin, että se tarkoittaa täällä tapahtuvan paljon asioita. No, onneksi minulla on viihdettä mukana. Mitä itse toimenpiteeseen tulee, minulla on oikein hyvä mieli. Toki vähän jännittää. Kaikkein eniten jännitän kuitenkin seuraavia kuukautisia. Tuntuu uskomattomalta, että ne eivät todennäköisesti ole yhtä kivuliaat kuin edelliset. Lisäksi pelkään liian pitkää sairauslomaa. Minulla on ensi viikolla töissä kova kiire, enkä oikeasti ehtisi olemaan poissa. Toivottavasti siis neljän päivän sairausloma riittää.