Siirry pääsisältöön

Tuomio

No niin, vihdoin aika kertoa lääkärin tuomio. Leikkaukseni tosiaan kesti noin kolme tuntia ja vatsaani ilmestyi yhteensä neljä haavaa. Yksi isompi ja kolme pienempää.

Munatorveni olivat kiinnittyneinä sekä toisiinsa että jonnekin ylös. Lisäksi kipupesäkkeitä löytyi sekä kohdun takaa että vähän edestäkin. Oikeassa munasarjassa ei ollut kystaa, vaan vesirakkula. Kiinnikkeitä siis irroiteltiin, kipupesäkkeitä poltettiin ja rakkula poistettiin. Kiinnikkeiden lisäksi munatorveni olivat myös liian paksut. On siis hyvin epätodennäköistä, että raskaus onnistuisi luonnollisesti.

Tulevaisuus näyttää nyt siltä, että aloitan e-pillereiden syömisen heti seuraavien kuukautisten alkaessa ja syön pillereitä ivf-hoitojen aloittamiseen saakka tauotta. Pillereiden tarkoituksena on siis estää endometrioosin kehittyminen ja hoitaa kipuja. Ivf-hoidot on tällä hetkellä tarkoitus aloittaa maaliskuussa.

Mikäli tulen joskus raskaaksi ja synnytän lapsen, minulle täytyy laittaa heti hormonikierukka. Endometrioosi on krooninen tauti, joka jatkuu vaihdevuosiin saakka.

Tulos on melko lohduton, mutta yritän nyt keskittyä siihen, että asiat etenevät.

Kommentit

Vilkas sanoi…
Huh huh, kovaa tekstiä! Paha olo tulee sun puolesta, mutta onneksi kaikki kuitenkin selvisi. Ehkä se tieto vähän lohduttaa ja tieto tulevistaivf-hoidoista! Pannaan siis kaikki toivo niihin. Paljon voimia ja jaksamista sinne <3
Unelma sanoi…
Ikävä tuomio, mutta hyvä että ainakin saat helpotusta niihin kauheisiin kipuihin. Ja jospa IVF toisi teille sen pienen, kauantoivotun nyytin! Voimia ja paranemisia <3
miraana sanoi…
Tulipa surullinen olo tästä tekstistä. :( Mutta toivottavasti IVF teille sitten heti ensimmäisellä yrityksellä onnen tuo. Jaksamista odotteluun!
Anonyymi sanoi…
http://www.endo-resolved.com/index.html
Junna sanoi…
Mykistävää:( Toivon että IVFstä saatte tuloksia, kaikista esteistä huolimatta.. En oikein tiedä mitä voisin sanoa, rutistus! <3
Kookos sanoi…
<3 voimia teille! toivottavasti tulosta tulee kuitenkin ivf:llä!
Toiveikas sanoi…
Tsemppiä jatkoon, toivon pillereiden poistavan kipusi ja estävän endon kehittymistä ja ennen kaikkea toivon, että IVF vie toisella tiellä eteenpäin. Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi! <3
Toiveissa sanoi…
Kiitos kaikille tsempityksistä! Ja anonyymille iso kiitos linkistä. Täytyy etsiä tietoa sitä mukaa, kun jaksaa ottaa sitä vastaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Onnen keskelle tuli myös suru

Siitä on nyt tarkalleen viikko. Hain koiran veljeni luota kotiin. Kävin sen kanssa viimeisellä lenkillä. Rapsuttelin sitä takapihalla ja syötin viimeisiä herkkuja. Nostin sen viimeisen kerran autoon, ja mieheni ajoi sen kanssa eläinlääkäriin.

Koiran kuolema sattuu kovasti. Tuntuu syylliseltä. Aina välillä havahdun ajattelemaan, ettei kukaan pidä huolta siitä. Se on nyt aivan yksin. Me hylkäsimme sen.

Olen onnellinen. Sain ihanan koiran, joka kulki mukana niin monessa. Kahdentoista vuoden ajan minä pidin huolta siitä ja se piti huolta minusta. Se vei minut ulos silloinkin, kun olisin mieluummin jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään sänkyyn. Se juoksi minun kanssani silloin, kun oli pakko juosta kovaa, että saisi ahdistuksen salpaamat keuhkot taas toimimaan.

Minulla on aivan älytön ikävä. En saa enää koskaan silittää sen mustaa pehmeää karvaa. Se ei enää koskaan nuku jaloissani. Se ei enää saa hepuleita pelkästä elämän ilosta. Se ei enää ulvo, kun paloauto ajaa ohi. Sen tyhjä panta makaa kä…