Siirry pääsisältöön

Tuomio

No niin, vihdoin aika kertoa lääkärin tuomio. Leikkaukseni tosiaan kesti noin kolme tuntia ja vatsaani ilmestyi yhteensä neljä haavaa. Yksi isompi ja kolme pienempää.

Munatorveni olivat kiinnittyneinä sekä toisiinsa että jonnekin ylös. Lisäksi kipupesäkkeitä löytyi sekä kohdun takaa että vähän edestäkin. Oikeassa munasarjassa ei ollut kystaa, vaan vesirakkula. Kiinnikkeitä siis irroiteltiin, kipupesäkkeitä poltettiin ja rakkula poistettiin. Kiinnikkeiden lisäksi munatorveni olivat myös liian paksut. On siis hyvin epätodennäköistä, että raskaus onnistuisi luonnollisesti.

Tulevaisuus näyttää nyt siltä, että aloitan e-pillereiden syömisen heti seuraavien kuukautisten alkaessa ja syön pillereitä ivf-hoitojen aloittamiseen saakka tauotta. Pillereiden tarkoituksena on siis estää endometrioosin kehittyminen ja hoitaa kipuja. Ivf-hoidot on tällä hetkellä tarkoitus aloittaa maaliskuussa.

Mikäli tulen joskus raskaaksi ja synnytän lapsen, minulle täytyy laittaa heti hormonikierukka. Endometrioosi on krooninen tauti, joka jatkuu vaihdevuosiin saakka.

Tulos on melko lohduton, mutta yritän nyt keskittyä siihen, että asiat etenevät.

Kommentit

Vilkas sanoi…
Huh huh, kovaa tekstiä! Paha olo tulee sun puolesta, mutta onneksi kaikki kuitenkin selvisi. Ehkä se tieto vähän lohduttaa ja tieto tulevistaivf-hoidoista! Pannaan siis kaikki toivo niihin. Paljon voimia ja jaksamista sinne <3
Unelma sanoi…
Ikävä tuomio, mutta hyvä että ainakin saat helpotusta niihin kauheisiin kipuihin. Ja jospa IVF toisi teille sen pienen, kauantoivotun nyytin! Voimia ja paranemisia <3
miraana sanoi…
Tulipa surullinen olo tästä tekstistä. :( Mutta toivottavasti IVF teille sitten heti ensimmäisellä yrityksellä onnen tuo. Jaksamista odotteluun!
Anonyymi sanoi…
http://www.endo-resolved.com/index.html
Junna sanoi…
Mykistävää:( Toivon että IVFstä saatte tuloksia, kaikista esteistä huolimatta.. En oikein tiedä mitä voisin sanoa, rutistus! <3
Kookos sanoi…
<3 voimia teille! toivottavasti tulosta tulee kuitenkin ivf:llä!
Toiveikas sanoi…
Tsemppiä jatkoon, toivon pillereiden poistavan kipusi ja estävän endon kehittymistä ja ennen kaikkea toivon, että IVF vie toisella tiellä eteenpäin. Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi! <3
Toiveissa sanoi…
Kiitos kaikille tsempityksistä! Ja anonyymille iso kiitos linkistä. Täytyy etsiä tietoa sitä mukaa, kun jaksaa ottaa sitä vastaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…