Siirry pääsisältöön

Tylsää!

Odottelen parhaillani lääkäriä Taysin naistentautien polilla. Olen istunut täällä jo pari tuntia ja aika meinaa käydä pitkäksi. Hoitajan kanssa olen jo jutellut, mutta muuten täällä ei ole tapahtunut mitään. Kutsussa pyydettiin varaamaan käyntiin aikaa 4 tuntia. Kuvittelin, että se tarkoittaa täällä tapahtuvan paljon asioita. No, onneksi minulla on viihdettä mukana. Mitä itse toimenpiteeseen tulee, minulla on oikein hyvä mieli. Toki vähän jännittää. Kaikkein eniten jännitän kuitenkin seuraavia kuukautisia. Tuntuu uskomattomalta, että ne eivät todennäköisesti ole yhtä kivuliaat kuin edelliset. Lisäksi pelkään liian pitkää sairauslomaa. Minulla on ensi viikolla töissä kova kiire, enkä oikeasti ehtisi olemaan poissa. Toivottavasti siis neljän päivän sairausloma riittää.

Kommentit

Toiveissa sanoi…
Odotellessa saan näköjään ruokaa. Jee sille!
Tuulari sanoi…
Tsemppiä sinne odotushuoneeseen. Itse kökin juuri koko aamupäivän sairaalassa ja labrassa. Odottavan aika on pitkä, mutta toivotaan, että lopussa kiitos seisoo. Mistä näitä sananlaskuja oikein tulee? ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!