Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2012.

Vuoristoradalla

Kaipa se ulospäin siltä vaikuttaakin, että olen ottanut hoitojen epäonnistumisen aika hyvin. Sisällä ei tunnu siltä. Tuntuu kuin olisin vuoristoradassa. Ensin ajattelen, että näin oli varmaankin hyvä. Saan tällä tavalla jotain sellaista, mitä en biologisen lapsen kanssa saisi kokea. Saan kokea uskomattoman lapsen hakumatkan. Saan tavata lapseni ensimmäistä kertaa jossain päin Afrikkaa ja saan opetella tuntemaan hänen lisäksi hänen kulttuurinsakin. Sitten minua alkaa pelottaa. Ehkä tämäkään ei onnistu. Ehkä sairastun tai mieheni sairastuu, ehkä eroamme, ehkä meidät muuten vain katsotaan epäsopiviksi vanhemmiksi. Ehkä joudun odottamaan lastani vielä monta vuotta. Ehkä ehdin täyttää neljäkymmentä, ennen kuin saan lapseni ensimmäistä kertaa syliini. Ehkä adoptiosta ei tulekaan mitään ja sylini jää ikuisiksi ajoiksi tyhjäksi.

Sitten ajattelen, miltä kaikelta säästyn. Minun ei tarvitse pelätä raskauteni menevän kesken tai vauvani kuolevan kohtuuni tai synnytykseen. Minun ei tarvitse kokea r…

Joululahja

Sain maailman rakkaimmalta mieheltäni maailman ihanimman joululahjan. Lahjapaketista paljastui Afrikan tähti -lakanasetti. Lakanat on tarkoitettu meidän omaa Afrikan tähteämme varten. Kun hän nukkuu ensimmäistä yötä kotona, hän nukkuu juuri noissa lakanoissa. Lahjaa antaessaan mies myös sanoi, että Afrikan tähteä ei voi pelata yksin, vaan sitä meidän on pelattava kahdestaan. Paljon enemmän kahdestaan kuin juuri loppunutta hedelmäpeliämme.

Ikinä en ole itkenyt lahjoja avatessani näin kamalasti. Rakastan miestäni niin uskomattoman paljon.

Sekalaisia mietteitä

Ensimmäinen ja samalla kertaa viimeinen laskettamisen arvoinen kiertopäivä. Tänään alan syödä ehkäisypillereitä tauotta. Tammikuussa on vielä polikäynti luvassa ja siellä toivottavasti selviää, millä tavalla endometrioosiani jatkossa hoidetaan.

Olen syönyt Panacodia jo viikon verran. Viime yönä kipu paheni, joten enköhän joudu vielä lääkitsemään itseäni parin päivän ajan. Lääkkeidenkin vuoksi ajatukset ovat puuroa. En oikein saa mistään kiinni.

Yksi suuri pelko minulla on ollut hoitojakson aikana. Pelkäsin, että juuri minä jään vertaistuen joukosta jäljelle, kun kaikki muut pikku hiljaa siirtyvät odottajiksi ja äideiksi. Kuvittelin, että eräänä päivänä huomaan, että vain minä taistelen vielä ongelmani kanssa, jonka kaikki muut ovat saaneet ratkaistua. Siinä ei käynytkään niin. Moni painii vielä ongelmiensa kanssa ja voi hyvinkin siirtyä odottajaksi. Minä en enää poistu joukosta. Minä jäin tänne. Kaikki tapahtui paljon nopeampaa kuin odotinkaan.

Huomenna meidän perheemme lähtee viet…

Elämäni viimeinen raskaustesti

Kello ei ole vielä viittäkään, mutta minun oli pakko nousta. En pystynyt enää nukkumaan. Pöydällä edessäni makaa elämäni viimeinen raskaustesti näyttäen vain yhtä viivaa. Minusta ei vielä tule äitiä. Minä en ikinä tule kokemaan raskautta, synnyttämistä tai imettämistä. En ikinä voi etsiä lapsestani omia tai mieheni piirteitä.

Tunteeni eivät kuitenkaan ole yksiselitteisen selkeät. En itke. En ole vielä itkenyt kyyneltäkään. Olen melkein helpottunut. Tämä on nyt osaltani ohi. Voitan kehoni takaisin itselleni. Saan kipuni taas hallintaani. Minun ei tarvitse jaksaa enää.

Kyllä itku vielä tulee. Tämän kokoluokan asia on surtava loppuun. Maailmani ei kuitenkaan romahtanut. Selviän tästäkin.

Hoitojen lopettaminen nostaa tunteita. Millaisia?

Olen saanut melko paljon erilaisia kommentteja, kun olen kertonut hoitojen lopettamispäätöksestä. Kommentteja on tullut jonkin verran täällä blogissa mutta myös muualla. Monet reagoivat lopettamispäätökseen aika vahvastikin. Ihmetellään, eikö muuta ratkaisua vielä olisi ja onko tilanteemme oikeasti niin lohduton. Voisiko yksityisen puolen hoidoista olla vielä meille apua? Eikö kannattaisi vielä harkita lahjasoluhoitoja? Mitä jos seuraava hoito onnistuisikin? Kannattaako vielä luovuttaa?

Minua ihmisten reaktiot ovat yllättäneet. Miksi lopettamispäätös saa aikaan niin voimakkaita reaktioita? Onko hoitojen lopettaminen luovuttamista? Olemmeko antaneet tällä päätöksellämme lapsettomuudellemme periksi?

Toivoisin kovasti kuulevani teidän mielipiteistänne ja reaktioistanne lopettamispäätöstä kohtaan. Haluaisin kuulla aivan sensuroimattoman version siitä, mitä mieltä olette hoitojen lopettamisesta julkisen puolen hoitojen jälkeen. Minua kiinnostavat sekä ajatuksen minun päätöstäni kohtaan ett…

Kipuja

Eilen tuli polilta epikriisi. Pakkasessa ei ole yhtään mitään. Tämän jälkeen hoitoja ei siis enää jatketa. Meidän hedelmöityshoitopolkumme kesti vain vähän reilun vuoden ja siinä ajassa on jo ehditty todeta, että minusta ei ole biologisen lapsen tekijäksi.

Rintojen aristus on loppunut ja tänään alkoi kipu vasemmassa munasarjassa. Etovaa oloa ja väsymystä minulla on, mutta tuskin ne ovat oireita mistään.

Tänään tajusin, että voisin varmaankin aloittaa ehkäisypillereiden syönnin heti kuukautisten alettua. En vielä saanut ketään polilta kiinni, mutta huomenna soittelen sinne päin ja kysyn, onko pillereiden aloittaminen ok. En haluaisi kestää kipuja yhtään enempää kuin on tarve. Meistä ei kerrota ihmetarinoita. Me emme ole sellainen lapseton pari, joka tulee raskaaksi heti, kun lopettaa yrittämisen. Me taidamme olla se pari, joka mahtuu niihin 20 prosenttiin, joka ei saa hoidoillakaan lasta.

Ylös, alas, ylös, alas

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun piinaviikkojen edetessä kropasta alkaa löytyä raskausoireita. Rinnat ovat arat, vatsassa möyryää ja nyt vähän väsyttääkin. Aivan samanlaisia oireita kuin joka ikinen kerta aikaisemminkin, mutta jospa kuitenkin tällä kertaa ne olisivat niitä oikeita. Ja heti, kun on uskaltanut päästää toivon mieleensä, se täytyy nuijia alas. Ei kannata olla hölmö! Nämä samat oireet minulla on joka ikinen kuukausi ja loputkin on mahdollista laittaa Pregnylin piikkiin. Ei kannata toivoa, koska sitten vaan sattuu enemmän.

Eikä oireista voi puhua kenellekään, koska sitten muidenkin toiveet nousisivat. Eikä sivustakatsoja ikinä tiedä, kuinka kovaa korkealta putoaminen sattuu. Hän on kyllä nähnyt minun putoavan, mutta ei hän ole tuntenut niitä ruhjeita, joita putoaminen aiheuttaa. Hän voi toivoa, koska hänellä ei ole muistoa putoamisen aiheuttamista kivuista. Hän ehkä haluaa jopa nostaa minua, koska korkealla on hetken ajan helpompaa.

Kaiken tämän keskellä tiedän myös, että…

Vointipäivitystä

Olen saanut unenlahjani takaisin ja se on ihanaa! Viime yönä nukuin kymmenen ja puoli tuntia, joten univelkakin alkaa pikkuhiljaa tasaantua. Olo onkin monella tapaa paljon parempi kuin aikaisemmin, vaikka ahdistus edelleenkin tulee toisinaan pintaan.

Fyysisesti olen toipunut punkiosta nopeasti. Punktio oli tällä kertaa kivuliaampi kuin aikaisemmin ja punktion jälkeenkin oli pitkään hankalaa. Nyt on kuitenkin jo normaali olo ja tekisi jo mieli alkaa urheillakin kunnolla. En kuitenkaan ehdi aloittaa mitään ihmeellistä ennen joulua, joten säästelen urheiluhalujani joulun jälkeiseen aikaan ja tyydyn nyt kävelylenkkeihin.

Mitään tuntemuksia kaksosten suhteen ei ole. Piinaa on jäljellä vielä reilu viikko. Aion testata maanantaina 17.12. jolloin siirrosta on kulunut tasan kaksi viikkoa. Haluan nimittäin testata mahdollisimman myöhään. Inhoan raskaustestien tekemistä niin kamalan paljon.

Tälle viikonlopulle on suunnitteilla paljon ihanaa tekemistä miehen ja ystävien kanssa. Nyt keskityn nautt…

Onnea voittajille!

Vihdoin ja viimein olen saanut äärimmäisen virallisen arvonnan suoritettua. Itsekseni täällä sydän pamppaillen nostin arvontalippusia kasasta. Arvontaan osallistui yhteensä 16 kommentoijaa. Tässä tulevat voittajat ja palkinnot. (Anteeksi huono kuvanlaatu. Nämä ovat kännynäpsäisyjä.)

1. palkinto, virkattu kori (korkeus 10 cm). Voittaja on Helma!

2. palkinto, virkattu heijastin. Voittaja on Ellenea!

3. palkinto, virkatut kuusenkoristeet. Voittaja on Miilosa!

Onnittelut voittajille! Lähettäkää yhteystietonne minulle sähköpostilla osoitteeseen toiveissa@gmail.com. Kiitos vielä kerran kaikille blogini lukijoille huikeasta kävijämäärästä. Se lämmittää mieltäni todella paljon.

Hoitorintamalta jotain uutta

Perjantaina suoritettiin todella kivulias punktio, jonka tuloksena saatiin viisi munasolua. Neljä soluista hedelmöittyi ja jatkoi jakaantumista. Eilen kohtuuni siirrettiin kaksi alkiota. Toinen 8-soluinen top-alkio ja toinen 7-soluinen (1,5 pistettä). Kahta muuta alkiota jatkoviljellään, jo…

Ystävät ovat parasta

Avun pyytäminen ja rehellinen kertominen ahdistuksestani on viisainta, mitä olen tehnyt pitkään aikaan. Eilen sain huomata, kuinka mahtava tukiverkko minulla on ystävissäni. Kuinka uskomattomia ihmisiä ympärilläni onkaan. Eivätkä he olleet minun puolellani vain eilen. Sain kuulla, että ystäväni on astunut minua puolustamaan sellaisessakin tilanteessa, jossa itse en ole ollut paikalla. Se lämmitti mieltäni todella paljon. He ovat olleet minun joukkueessani koko ajan, enkä ole ongelmani kanssa onnistunut heitä karkottamaankaan.

Eilen minun oli hetken ajan kevyt olla. Alkuahdistuksen sain purkaa puhelimitse ystävälle ja pikkujouluissakin sain avautua ongelmistani pelkäämättä, että ystäväni kyllästyvät minuun. Sain lomaa arjestani, ja minulla oli todella hyvä olo. Viime yönä sain myös nukuttua hyvin.

Tänään ahdistus on palannut. Eihän se millään pikaratkaisulla poistukaan. On kuitenkin tärkeää, että se oli hetken poissa. Yksinäisyyteni vähenee onneksi huomenna, kun mieheni palaa takaisin …

Huono fiilis

Tuntuu niin kamalan pahalta. Ahdistus on ollut jo monta viikkoa normaali olotila. Se palaa rintaan vähän ennen heräämistä eikä se katoa. Aluksi sain siitä rauhan töissä, mutta nyt en enää pääse siitä eroon sielläkään.

Ahdistuksen kumppanina tulee suuri yksinäisyyden tunne. Eristäydyn töissä, koska en enää oikein kykene ottamaan osaa kepeään keskusteluun. Eristäydyn ystävistäni, koska pelkään, että romahdan heidän läsnäollessaan. En halua enää kuormittaa heitä tällä asiallani. Olen itsekin kyllästynyt tähän kaikkeen. Miksi muut eivät jo olisi? Tiedän kyllä, että ystäväni eivät ajattele näin, mutta se ei muuta tilannetta. En halua kuormittaa ihmisiä, joilla on itselläänkin tahoillaan ongelmia.

Pariin otteeseen olen tämän ahdistuksen aikana nähnyt ystäviä ja se oli ihanaa. Kiitos tuhannesti K:lle ja TT:lle siitä. Nämä tapaamiset ovat tuoneet hyvää mieltä, mutta eivät ne tietenkään ole olleet mitään ihmelääkettä koko ahdistukseen.

Huomenna tapaan kaksi rakasta ystävääni pikkujoulujen …

Parasta terapiaa

Elän taas kerran hyvin rankkaa aikaa. Ensimmäistä kertaa ikinä hoitostressi on mennyt myös uniin. Valvon usein myöhään saamatta unta ja aamuisin joudun kuitenkin heräämään töihin hyvin aikaisin. Rinnassa on jatkuva möykky, joka vetää minut aivan fyysisestikin kumaraan. Pienetkin huolet kasvavat suuriksi etenkin öisin ja murehdin sellaisiakin asioitta, joiden murehtiminen ei ole tällä hetkellä ollenkaan ajankohtaista. Olen menettänyt aloitekykyni, en kykene hoitamaan kotiani enkä itseänikään enempää kuin on aivan pakko.

On kuitenkin yksi paikka, jossa rintaa puristava ahdistus kaikkoaa. Se on vertaisten seura. Olen osallistunut Simpukka ry:n vertaistukitoimintaan viime keväästä saakka. Vertaistuen kautta olen saanut monia uusia ystäviä, jotka ymmärtävät minua täydellisesti. Eilen olin vertaisteni seurassa eikä ahdistus iskenyt minuun koko päivänä. Illallakin tunsin vain suloista väsymystä. Sain levätä.

Vyöhyketerapiassa

Kävin perjantaina  vyöhyketerapiassa. Tarkoituksenani oli saada helpotusta sekä tuleviin kuukautiskipuihin että stressiini. Kipeitä pisteitä löytyi todella paljon. Aivan vielä en osaa sanoa, oliko vyöhyketerapiasta apua. Perjantai-iltana tunsin vihlontaa kohdun suunnasta ja lauantaina olo oli kuukautiskipuinen ja aamulla tuli vähän tuhruvuotoa. Toisaalta lauantaina oli 28-päiväisen kiertoni 28. päivä, mutta Primolutien ansiosta kuukautiset eivät kuitenkaan alkaneet. On siis hankala sanoa tässä vaiheessa, millaista apua vyöhyketerapiasta oli tai oli olematta. Kokemus oli kaikesta huolimatta mukava.

Olen kerran aikaisemminkin kokeillut luontaishoitoa lapsettomuuteeni. Silloin kokeilu tosin tapahtui täysin huumorimielessä. Äitini oli nimittäin sattunut väriterapiakurssille, josta hän osti oranssia värihomeopaattista lääkettä. Oranssin värin pitäisi nimittäin auttaa hedelmättömyyteen. Naurusta ulvoen äitini soitti minulle, että lähettää minulle pienen paketin. Myöskin nauraen kokeilimme l…

Melkein 100 000 kävijää!

Hyvänen aika! Sadantuhannen kävijän raja menee blogissani rikki aivan pian. Tällä menolla niin käy jo ennen joulukuuta.

Olen superiloinen siitä, että blogissani käy lukijoita. On mukava tietää, että tekstini saattavat auttaa jotakin toista lapsettomuudesta kärsivää vertaistuen muodossa. Mikäli kirjoittaisin ajatuksia ylös vain itselleni, valitsisin jonkun muun tekstilajin kuin blogin. Kirjoittaisin päiväkirjaa tai pöytälaatikkoon. Haluan kuitenkin jakaa ajatukseni toisten kanssa ja saada sillä tavalla myös itselleni uusia ajatuksia.

Sadantuhannen kävijän raja on niin suuri juttu, että se ansaitsee huomiota. Niinpä julistankin marraskuun iloksi pienen arvonnan alkaneeksi! Arvontaan voivat osallistua kaikki, jotka kommentoivat blogiini tästä hetkestä alkaen ennen sadantuhannen rajan rikkoutumista. Arvonnasta kolme onnekasta voi voittaa pieniä tekemiäni käsitöitä. Tällä tavalla voin jakaa konkreettistakin iloa ja lämpöä blogini kautta.

Kenenkään ei tietysti tarvitse osallistua arvontaan.…

Lapsiperheen elämä on raskasta

Lapsiperheen elämä on raskasta. Tämänhän me kaikki lapsettomat saamme kuulla usein. Kannattaisi nauttia nyt, kun on aikaa itselle ja parisuhteelle. Kannattaisi ottaa ilo irti siitä, että on vapaa tulemaan ja menemään.

Lapsiperheen arki on raskasta. Koko ajan on joku huollettavana. Täytyy tehdä kotitöitä. Pestä pyykkiä, siivota, valmistaa ruokaa ja huolehtia vielä kaiken lisäksi parisuhteestakin.

Ruuhkavuosilla tarkoitetaan sitä aikaa aikuisen elämässä, kun lapset ovat pieniä ja vaatimuksia asettavat niin asuntolainat kuin työelämäkin. Ruuhkavuosien aikana ihminen ei paljon muuta ehdi tekemäänkään kuin käymään töissä ja tekemään kotitöitä. Ruuhkavuodet ovat raskaita ja koettelevat jaksamista monella tapaa.

Monissa lapsiperheissä lapset saadaan opiskelujen ja työelämän taitteissa. Siinähän on näppärä paikka perustaa perhettä. Niinpä lapset itseasiassa ovat se asia, joihin ruuhkavuosien alkaminen kilpistyy. Saimme lapsia, ja elämästä tuli heti rankempaa. Lapset siis tekevät elämästä …

Surumarssi

Viime viikon lopulla olin ehkä jopa koominen kaikessa traagisuudessani. Stressi tuntui ja tuntuu edelleenkin todella raskaalta ja aamuisella työmatkalla oli pimeää, kylmää ja ankeaa. Alkoi marraskuu. Törmäsin Spotifyta kuunnellessani Synkkien laulujen maa -nimiseen albumiin. Täydellistä musiikkia synkistelyyn!

Kaikkein eniten synkistelyyni iski tämä Suomen synkimmäksi lauluksikin tituleerattu Tapio Rautavaaran Peltoniemen Hintriikan surumarssi(, jonka tällä videolla esittää Samuli Edelmann).


Jatkoin synkistelyäni muidenkin Tapio Rautavaaran laulujen avulla. Kyynelehdin bussissa esimerkiksi Chisun versiolle laulusta Kulkuriveljeni Jan.

Sekä Juha Tapion versiolle laulusta Kulkurin iltatähti.

Synkistely ei kuitenkaan ollut pelkästään masentavaa. Kuunnellessani näitä surullisia lauluja sain nimittäin tärkeän oivalluksen: Nykyaikaisessa kulttuurissamme tunnutaan usein vakuuttelevan sitä, kuinka vaikeaa ja hankalaa nykyaikainen elämä on. Juoksemme oravanpyörässä, meillä ei ole enää yhteisö…

Tilanteen päivitys

Kamala migreeni iski minuun edellisen päivityksen jälkeen ja veikin sitten kolmisen päivää mukanaan. Migreenin jälkeen kivut ovat pikkuhiljaa alkaneet helpottaa, mutta vielä tänäänkin, kiertopäivänä 16 tunnen vihlontaa vasemman munasarjan ympäristössä.

Henkinen kipuilu on tällä hetkellä jo kovasti luopumista raskausajatuksista ja biologisen lapsen saamisesta. Tuntuu raskaalta ajatella, että hoidot ovat jo edenneet näin pitkälle. Kyllähän hoitoja tämänkin jälkeen voi jatkaa, mutta emme enää halua emmekä jaksa juosta hoidoissa. On kuitenkin rankkaa ajatella, että mahdollisuus raskauden kokemiseen on tällä hetkellä hyvin pienen langan varassa.

Hoitoa ei tarvitse siirtää. Sen sijaan siirretään kuukautisia eteenpäin noin viikolla. Mies on siis tällä metodilla paikalla punktion aikaan.

Maassa

Mikäli ensimmäinen ivf olisi tuottanut tulosta, laskettu aika olisi osunut marraskuun loppuun. Maaliskuussa, ensimmäisen ivf:n tienoilla mieheni päätti, että lähtisi ulkomaille reissuun marraskuun lopussa, mikäli plussaa ei tulisi. Kun yritys sitten meni pieleen, mieheni alkoi suunnitella reissuaan ja viime viikolla hän viimein osti lentoliput ja varasi hotellinkin. Kyseessä ei ole hurjan pitkä matka. Hän on poissa viikonlopun lisäksi vain kaksi arkipäivää. Matka on tärkeä. Raskaan syksyn keskellä on oikeasti joskus pakko päästä hetkeksi pois. Hänellä on siihen mahdollisuus ja tietysti hän haluaa sen mahdollisuuden käyttää.

Elämämme on kuitenkin tässä vaiheessa sellainen, että kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Kuinka ollakaan nuo kaksi vaivaista arkipäivää ovat hyvin suurella todennäköisyydellä juuri ne päivät, kun seuraava punktio täytyisi tehdä. Meille suunnitellaan nimittäin nyt lyhyttä kaavaa seuraavaan kiertoon ja nyt elän 28 päiväisen kiertoni viidettä kiertopäivää.

Nopeita käänteitä

Ja julkista puolta vielä kritisoidaan hitaudestaan ja jähmeydestään. Sain tänään puhelun polilta. Viimeinen ivf on alustavasti merkitty viikolle 46 ja suunnittelukäynti oli syytä sopia kiireesti. Kiireesti se sovittiinkin. Aika polille on nimittäin huomenna.

Viimeinen ivf tuntuu yhtä aikaa pelottavalta ja helpottavalta ajatukselta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se saakin olla viimeinen. Voihan olla, että ajatus vielä muuttuu, mutta tällä hetkellä ajatus yksityiselle siirtymisestä ei houkuttele. Haluan saada kehoni takaisin ja kipuni aisoihin. En jaksa enää yrittää.


Kerään nyt kuitenkin voimani tähän viimeiseen kertaan. Enköhän minä vielä tämän kerran jaksa.

Kiertopäivissä jälleen

Kiertopäivä 1. Edellisestä onkin jo aikaa lähes neljä kuukautta. Kipu on kova aivan kuten aiemminkin. Mitäköhän hyötyä Procrenista lopulta oli?

Tämän päivän käytin sohvalla makaamiseen. Tramalin avulla olo on ollut siedettävä. Huomenna menen töihin ja tyydyn korkeintaan Panacodiin. Tramal vetää pään liian sekaisin.

Kipu voimistaa pettymystä. Se alleviivaa sen, kuinka kehostani on tullut viholliseni. Ilman kipuja on ollut kepeää. Nyt tuntuu taas raskaalta. Olen väsynyt ja haluaisin jo luovuttaa. Luovuttamalla saisin kivut taas hallintaan. Mutta vielä on yritettävä kerran. Viimeinen julkinen hoito täytyy vielä jaksaa. Sen jälkeen saan luovuttaa ja aloittaa uuden elämänvaiheen adoptio-odottajana.

Pakko toipua

Kamala viikko takana. Näin korkealta en ole vielä aikaisemmin pudonnutkaan. Näin paljon tämä ei ole vielä sattunut. Näin väsynyt en vielä ole tähän kaikkeen ollut.

Keskiviikkona menin töihin normaalisti ja soitin kesken työpäivän polille kertoakseni testituloksesta. Onnistuin keskittymään työasioihin unettomasta yöstäni huolimatta ja lopetin töidenteon vasta seitsemän aikaan illalla. Kamalinta oli, kun lähdin koirani kanssa lenkille. Silloin ehdin tai jouduin ensimmäisen kerran päivän aikana ajattelemaan tilannettani. Itkin lenkillä niin kovasti, että jouduin kamppailemaan, etten itkisi aivan ääneen. Onneksi sain pimeydeltä ja vesisateelta suojaa vastaantulijoiden katseilta.

Tostain työpäivä oli hankala. Olen äitiysloman sijainen ja tietysti juuri nyt viranhaltija päätti tulla vauvansa kanssa tervehtimään työporukkaa ruokatauolla. Istuin nurkassa syömässä, kun äiti tuli vauvansa kanssa paikalle. Heti alkoi tietysti suuri meteli ja ihatselu vauvan ympärillä. Tuijotin tiiviisti lautasta…

Voi itketystä!

Jännitys säilyköön huomiseen teilläkin. Tässä Carlin ja Ellien tarina elokuvasta Up.

Hautajaiset

Läheinen ihminen haudattiin viikonloppuna. Olo on viikonlopun jäljiltä todella väsynyt, mutta toisaalta myös tyytyväinen. Läheinen sai juuri sellaiset hautajaiset kuin toivoikin. Kuolema vetää omaiset tiiviimmin yhteen kokemaan ja jakamaan yhdessä tunteita sydäntä riipaisevasta itkusta hilpeään nauruun.

Oma vointi ja tuntemukset eivät ole olleet nyt keskiössä. Kivut hellittivät perjantaina, eikä muitakaan tuntemuksia juuri ole. Huomenna saisin testata, mutta saatan jättää testaamisen vasta keskiviikkoon. Minulla on nimittäin huomenna paljon menoja, enkä jaksa nyt kohdata vielä uutta suurta tunnemyrskyä.

Kipu

Pienistä toivoakin herättävistä vihlaisuista kasvoi kokonainen kipu. Siinä se nyt on, vasemman munasarjani ympärillä ja muistuttaa itsestään. Vanha tuttu kipu. Emme olekaan pitkään aikaan tavanneet.

Enkä halua kertoa siitä kenellekään, koska kaikki vain sanoisivat, että toivoa ei pidä vielä heittää. Niinpä kokoan itseni ihmisten seurassa ja esitän hyväntuulista ja hyvävointista rooliani.

Pääsenkö kyytiin koskaan?

Rautatieasemalla seisoo joukko ihmisiä. Tällä asemalla junat eivät pysähdy. Niiden kyytiin täytyy yrittää hypätä vauhdissa. Junan tulon osaa hyvin aavistaa. Se noudattaa omaa aikatauluaan melko täsmällisesti. Rautatieasemaa kohti kävellessäni olin luottavainen siihen, että pääsen junan kyytiin melko helposti. Uskoin kyllä, että minun tarvitsee harjoitella pari kertaa, mutta jo toisella tai kolmannella yrittämällä onnistuisin varmasti hyppäämään oikeaan aikaan ja tarpeeksi pitkälle.

Junan tullessa ihmiset yrittävät hypätä kyytiin. Toiset onnistuvat siinä vaivattomasti, kun taas toisten hyppy epäonnistuu jo alkuunsa. Toiset hyppäävät kyllä korkealle, mutta paiskautuvat sitten päin junan seinää tai suoraan raiteelle. Joku pääsee junaan jo kyytiinkin, mutta ei pysty pitämään tarpeeksi hyvin kiinni ja tippuu maahan hieman aseman ulkopuolella tai vähän kauempanakin.

Kun huomaa muiden onnistuvan hypyissään, saa uskoa siihen, että itsekin jollakin kerralla onnistuu. Täytyy vain sinnikkäästi y…

Draama koulutuspäivästä

Koulutuksessa. Paikalla on työkavereita sekä vanhasta että uudesta työpaikasta. Työkavereiden joukossa myös kaksi entisen työpaikan esimiestä, joille nainen on hoidoistaan viime keväänä kertonut. Naisen vatsa on pyöristynyt kesän aikana. Ei siksi, että hän olisi onnistunut tulemaan raskaaksi, vaan siksi, että hoitojen vaikutukset näkyvät vielä vatsassa.

1. esimies: Hei! Mukava nähdä. Mitä kuuluu?
Nainen: Oikein hyvää kuuluu.
1. esimies: Aivanko oikein hyvää?
Nainen: Voi, ei aivan niin hyvää. Sillä rintamalla ollaan vielä samassa pisteessä. Toivoa on taas, mutta ei muuta.

2. esimies (katsoen merkitsevästi vatsan suunnalle): No, joko sinua saa onnitella?
Nainen: Voi, ei valitettavasti vielä. Samassa pisteessä ollaan edelleen. Toivoa on taas, mutta ei vielä muuta. Katsellaan nyt tässä vielä.

Koulutuksesta nainen lähtee surullisin mielin. Toisaalta hän tietää, että mukana elävät ihmiset toivovat aidosti hänen onnistuvan. Toisaalta häntä harmittaa, että hän on kertonut asiastaan niin monel…

Alkio siirretty

Alkio siirrettiin pari tuntia sitten. Se oli sulatettu eilen, ja sulatuksessa siitä katosi pari solua, mutta se oli jatkanut jakaantumista ja voitiin siis siirtää. Toimenpide oli tällä kertaa vähän inhottava, koska en ollut ehtinyt saada rakkoani tarpeeksi täyteen veden tankkaamisesta huolimatta. Nyt parin viikon ajan käytän Lugesteronia ja Estradotia rinnakkain ja piinailen parhaani mukaan.

Mies ei tällä kertaa ollut mukana siirrossa. Se oli hieman kurjaa, mutta ei tietenkään maata kaatavaa. Olemme tavallisesti käyneet yhdessä siirtokahveilla, mutta nyt jouduin kahvittelemaan yksikseni.

Olo on toiveikas ja pelokas.

Pakastesiirtoa kohti

Kävin perjantaina polilla. Limakalvo oli 8 mm paksuinen ja muutenkin kaikki näytti hyvältä. Aloitin eilen Lugesteronit ja tiistaina tehdään PAS. Estradot-laastareita käytetään Lugesteronien rinnalla raskaustestiin saakka, ja jos testi sattuisi olemaan positiivinen, aina raskausviikolle 12 saakka.

Huomaan olevani aikaisempaa toiveikkaampi. Tekisi mieli haaveilla, mutta en uskalla rakentaa pilvilinnoja. Tipahtaminen pelottaa ja sen vuoksi maan pinnalla pysyminen on turvallisempaa.

Psst. Tsekatkaa linkki Hesarin uutiseen tuolta Mediakatsauksen puolelta. Jos jotain hyvää täytyy endometrioosista löytyä, olkoon se sitten tämä!

Palelua

Onpas outo olo. Palelen nimittäin. Moneen kuukauteen en ole oikeastaan palellut. Jos on tullut kylmä olo, olen pukenut vähän lisää vaatetta, ja tuttu kuumuus on taas vallannut kroppani. Tänään kuitenkin palelen vaatteiden lisäämisestä huolimatta.

Onkohan kyse alkavasta flunssasta vai kuumien aaltojen loppumisesta? Toivottavasti jälkimmäisestä. En nyt millään jaksaisi sairastaa.

Voidaankohan muuten pakastealkion siirtoa tehdä flunssan aikana?

Kuulumisia

Viime viikko oli kamala. Voin lähes koko viikon ajan huonosti. Minulla oli migreeni, lihassärkyä ja voimattomuutta, väsymystä, huimausta, pahoinvointia ja tolkuttoman monta kuumaa aaltoa. Syytin taas minulle ominaiseen tapaani itseäni huonosta voinnista. En ole nukkunut enkä urheillut tarpeeksi. Siitä tämä kaikki johtuu. Lopulta kuitenkin tajusin, että oireethan ovat Procrenin ansiota. Lopetin nimittäin Cliovellen käytön polipäivänä runsas viikko sitten ja niinpä jouduin kestämään vaihdevuosioireita oikein olan takaa. Olossa ei vieläkään ole hurraamista, mutta voin kyllä vähän paremmin. Olen vain aivan älyttömän väsynyt tällä hetkellä.

Lykkäsin heti aamulla kaksi Estradot-laastaria mahaani. En halunnut odottaa iltaan, koska uskon, että estrogeeni vie vaihdevuosioireet pois. Halusin siis toimia mahdollisimman nopeasti. Puoleen päivään mennessä toinen laastari oli jo irronnut ja minun täytyi vaihtaa se uuteen. Laastarin pitäisi pysyä paikallaan kolme päivää, mutta vatsamakkarani ja hou…

Polikäynti

Kävin tänään polilla. Siellä ultrattiin Procrenin jäljiltä ja kaikki oli ihan ok kunnossa. Limakalvo oli ohut. Aivan kuten kuuluukin olla. Vasemman munasarjan endometriooma ei ole pienentynyt mutta eu kasvanutkaan. Ihan hyvältä siis näyttää tällä hetkellä.

Lopetan Cliovellen käytön tänään lähinnä sen vuoksi, että se on aiheuttanut minulle viime aikoina lihomisen lisäksi vatsan turvotusta. Pakastealkion siirtoon lähdetäänkin jo aika pian. Procrenin vaikutus on neljä viikkoa eli 9.9. saakka. 10.9. aloitan Estradot-nimisten estrogeenilaastareiden käytön. Minulle ei määrätty Zumenoneja, koska tuosta Cliovellestäkin on tullut sen verran paljon sivuoireita. Laastareiden käyttäjille sivuoireita ei samalla tapaa kuulemma tule, mutta laastari on tehokkuudeltaan vähintään yhtä hyvä kuin tabletitkin. Laastari vaihdetaan kolmen päivän välein ja sitä käytetään parin viikon ajan. Siirto tehdään sitten todennäköisesti syyskuun viimeisellä viikolla. Ennen sitä toki ultrataan vielä.

Mikäli alkio ei se…

Procren ja sivuoireet

Procren on vaikuttanut minuun monella tapaa. Kyseessä ei siis ole ollenkaan mukava lääke.

Lääkkeen pistäminen sinänsä on helppoa. Esitäytetyn ruiskun ainekset on helppo sekoittaa, lääkettä on melko pieni määrä, eikä lääkeaine kirvele ollenkaan. Inhottavaa on ruiskun suuri koko. Ruisku on siis hieman kömpelömpi käytössä kuin Gonal-kynä tai Pregnylin ruisku.

Pistin Procrenia kolme kertaa neljän viikon välein. Ensimmäisen pistoksen jälkeen en vielä käyttänyt mitään muuta lääkettä, mutta aloitin Cliovellen käytön pari päivää toisen pistoksen jälkeen. Cliovelle alkoi vaikuttaa noin viikon päästä sen aloittamisesta ja se vaikutti oikein hyvin etenkin kuumiin aaltoihin.

Inhottavia sivuoireita on ollut paljon, mutta kaikeksi onneksi mielialaan Procren ei ole vaikuttanut. Olen voinut henkisesti melko hyvin enkä ole ollut oikeastaan ollenkaan pahalla tuulella. Ehkä kesä ja lomailukin vaikuttivat tähän asiaan.

Tässä huomaamiani sivuoireita:
Kuumat aallot. Tämä oli ehdottomasti huomattavin Procre…

Pakko palata

Nyt alkaa olla pakko palata takaisin lapsettomuusmaailmaan. Maailma on ehtinyt olla kiinni muutaman kuukauden ajan eivätkä ajatuksetkaan ole aivan kamalasti aiheessa viipyilleet. Nyt täytyy kuitenkin tulla takaisin.

Ensi viikolle on varattuna aika polille. Siellä katsotaan, millaisia vaikutuksia Procrenilla on ollut ja suunnitellaan tulevan siirron aikatauluja. Siitä se sitten taas lähtee. Toivon ja epätoivon vuoristorata.

Läheisen sairastuminen on hyvin vakavaa. Elinaikaa on annettu korkeintaan viikkoja. Elämme nyt todella surullista ja stressaavaa aikaa. Sen vuoksi aion antaa siirron mennä tällä kertaa vain sivussa. En anna sille pääroolia elämässäni. Enkä aio rasittaa miestäni ollenkaan lapsettomuuteen liittyvillä asioilla. Hän saakoon rauhassa elää suruaikaa. Siirrossa häntä ei onneksi tarvitakaan. Toivottavasti onnistun pysymään päätöksessäni myös silloin, kun hormonit taas hyrräävät ja piina on käynnissä.

Monella tapaa oloni on kuitenkin tällä hetkellä hyvä ja toiveikas. Elän ny…

Paluu arkeen alkaa

Lomailu oli ihanaa. Ulkomaanmatka onnistui yli odotusten ja rentous jatkui sen ylikin niin, että en ole jaksanut käydä blogimaailmassa ollenkaan. Eilen palasin kotiin leiriviikolta ja loppuviikosta alkavat työt.

Arki koittaa myös lapsettomuuden osalta. Viimeisen Procrenin aika on tulevana sunnuntaina. Aloitin Cliovellet kolme viikkoa sitten ja noin viikon niitä syötyäni alkoivat kuumat aallot helpottaa ja nyt niitä tulee enää satunnaisesti. Aluksi minulla oli pieniä kuukautiskipuoireita, mutta nyt nekin ovat hävinneet ja olo on pitkästä aikaa täysin normaali. Hoitojen lähestyminen on alkanut tuoda lapsettomuuden takaisin mieleen.

Eniten surua nostaa kuitenkin läheisen sukulaisen vakava sairastuminen. On hyvin todennäköistä, että tämä läheinen ei ikinä saa lastamme tavata, vaikka on sitä kovasti toivonut jo monta vuotta. Se surettaa minua kovasti. Juuri minun kehoni on vienyt häneltä kokemuksen sukupolvien jatkumisesta. (Meidät oikeassa elämässä tuntevilta toivoisin asian suhteen hieno…

Lomamatkan kynnyksellä

Perjantaina alkaa matka kohti ulkomaita ja luultavasti myös aurinkoa. Tämä kotimaan kesä on ollut toistaiseksi aika surkea, joten ulkomaan aurinko tekee varmasti hyvää. Olen edelleen stressaantunut ja uupunut, mutta olen onneksi saanut myös levättyä. Unta on riittänyt vähän aiempaa paremmin.

Kuumat aallot haittaavat kyllä elämää. Sunnuntaina pistän uuden Procrenin. Luultavasti oireet pahenevat sen myötä. En ole vielä aloittanut Procrenin sivuoireisiin tarkoitettua lääkettä. Lääkäri kirjoitti minulle Activelle-nimistä lääkettä, mutta apteekista ostin kuitenkin lääkettä nimeltä Cliovelle. Luulen, että jos oireet äityvät lomamatkalla ikäviksi, aloitan heti myös tuon Cliovellen syömisen. En ole oikein halunnut syödä sitä pelkästään näihin kuumiin aaltoihin. Haluan pitää lääkkeiden määrän mahdollisimman pienenä. Pitäisi varmaan tutkia asiaa, mutta nyt olen vain luottanut tunteeseen. Mielessä on kuitenkin paljon kysymyksiä: Onko Cliovellen / Activellen syömisestä haittaa Procrenin vaikutuks…

Uupunut

Olen huolissani itsestäni. Olen hyvin uupunut ja voin taas kerran huonommin kuin aiemmin. Uupumus ja stressi johtuvat hyvin paljon siitä, että sekä opiskelut että raha-asiat huolettavat minua kovasti. Olen kesän ajan työttömänä, mutta koska olen opintotukeni jo kauan sitten käyttänyt opiskelija, kesän ajalta tulot ovat nolla euroa. Niinpä minun on pakko saada opiskeluni päätökseen, jotta en viettäisi enää yhtään kesää tulottomana. Nyt olen myös saanut käsiteltyä lapsettomuuteen liittyviä tunteita. Olen ehtinyt itkeä ja pohtia asioita hyvin paljon. Toisaalta se tekee hyvää, mutta toisaalta se on myös raskasta.

Henkiseen vointiini on tullut uusi piirre. Olen yleensä perusiloinen ja hyväntuulinen ihminen. Jos teen jotain iloa tuottavaa, esimerkiksi tapaan ystäviäni, saan yleensä hyvää mieltää ja iloa pitkäksi aikaa. Nyt iloinen mieli ei ole pysyvää. Kun olen ystävien seurassa, tunnen oloni hyväksi ja iloiseksi juuri sillä hetkellä, kun ystävät ovat ympärilläni, mutta alakulo ja suru saav…

Uskonnosta

Katsoin Hartain toive: lapsi -sarjan ensimmäiset jaksot juuri. Ensimmäisestä jaksosta löytyykin jo enemmän tekstiä tuolla sivublogin puolella. Yksi sarjan henkilöistä on uskovainen nainen, joka käy hoidoissa yksin. Hän on kuitenkin selvästi joutunut pohtimaan uskoaan lapsettomuuden myötä. Hän samaan aikaan turvaa jumalaansa ja rukoilee tältä ratkaisua sekä pohtii sitä, millaiseen jumalaan hän voi uskoa. Lisäksi uskovat ystävät ja tuttavat ovat kyseenalaistaneet yksinäisen naisen hedelmöityshoidot uskontoon vedoten.

Minä olen uskonnoton. En sano itseäni ateistiksi, mutta minulla ei oikeastaan ole jumalaa. Niinpä uskovaisen maailma on minulle hyvin vieras. Uskon pohtiminen on kuitenkin välttämätön osa minunkin kriisiäni.

Vartuin hyvin uskonnollisessa yhteisössä, vaikkakin uskonnottoman perheen jäsenenä. Olen saanut lapsena kuulla paljon siitä, kuinka kastamattomana pakanana olen lähtökohtaisesti huonompi ja pahempi kuin muut. Lapsuuden yhteisöni asenteiden vuoksi en halua missään nimess…

Kuumia aaltoja

Ne ovat täällä nyt. Kuumat aallot. Varsinkin öisin hikoilen kovasti. Hikoilun takia pyörin sängyssä kamalasti ja olen lopulta aivan kietoutunut peittooni ja hiuksiini. Ensi yöksi letitän hiukset jonnekin pään yläpuolelle ja ota pussilakanastani peiton pois. Jospa se auttaisi vähän.

Juhannusaattona oli kiertopäivä viisi ja minulla oli päänsärkyä oikeastaan koko päivän. En ole varma, oliko päänsärky oire kuukautisista (Yleensä kuukautisia on nimittäin seurannut migreeni kiertopäivänä kuusi.) vai oliko kyseessä Procren-oire. Joka tapauksessa päätä särki. Särky kuitenkin helpottui viikonlopun aikana eikä päätäni nyt oikeastaan särje ollenkaan. Ennemminkin särkee lihaksia. Hartiat ja alaselkä ovat puutuneet ja huutavat venyttelyä ja liikuntaa. Muuten Procrenista ei ole kummempia merkkejä näkynyt. Pistokohdassa tuntuu vielä viikko pistoksen jälkeenkin pieni patti.

Procrenin sivuoireet ovat saaneet minut miettimään sitä, milloin alan käyttää Activelle-lääkettä. Lääkärin ohje on, että lääket…