Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 30. tammikuuta 2012

Kiertopäivät laskuissa jälleen

Elän jo kiertopäivää numero kuusi. Söin viimeiset pillerit viikko sitten lauantaina ja keskiviikkona alkoivat kuukautiset, jotka olivat selkeästi kipeämmät kuin edellisellä kerralla (Eivät tosin lainkaan niin kipeät kuin ennen laparoskopiaa.), mutta uskomattoman niukat. Soittelin niukkuudesta polillekin, mutta siellä oltiin sitä mieltä, että ne voi kuitenkin laskea kuukautisiksi, jolleivät ne ala runsaampina pian. Eivät alkaneet, joten lasketaan siis niistä. 21. kiertopäivä ajoittuu ystävänpäivälle, ja silloin alkaa Synarelan nuuskuttelu.

Kuukautisten jälkeen endometrioosioireet ovat selvästi jälleen ottaneet askeleen uuteen suuntaan. Kuvioon on tullut mukaan pieni epämukavuus pissatessa sekä selkään saakka jomottava alavatsakipu. Toivottavasti nämä kivut taas vähenevät kierron edetessä. Särkylääkkeitä olen kuitenkin joutunut nappailemaan lähes päivittäin.

Viikonloppuna huomasin jälleen, kuinka riemu ja suru ovat paljon lähempänä toisiaan kuin turtumus ja suru. Olin hyvän ystäväni syntymäpäiväjuhlilla, ja iloinen ja riemukas tunnelma toi ikävästi mukanaan surun ja alakuloisuuden. Onneksi onnistuin kuitenkin painamaan surun piiloon ja nauttimaan olostani. Turtana olisi niin paljon helpompaa olla, vaikka ilo onkin niin ihanan rentouttavaa.

Huomenna menen psykologille. Saa nähdä, miltä sen jälkeen taas tuntuu.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Uusi nimi

Toiveissa on osoittautunut käytössä hankalaksi nimeksi. Niinpä vaihdoin itselleni uuden nimen. Uusi nimeni on Illusia.

Nimi on peräisin Pessi ja Illusia -sadusta, joka oikeastaan tuntuu kuvaavan tilannettani hyvin. Illusia karkaa katsomaan kaunista maailmaa ja kohtaa matkallaan Pessin. Illusia ihastelee maailman kauneutta, mutta metsän eläimet kertovat hänelle myös elämän kurjista puolista, pelosta, surusta ja nälästä. Lopulta ristilukki katkaisee Illusian siivet. Edessä on kylmä talvi, jonka voittamiseen Pessi ja Illusia saavat apua metsän eläimiltä. Keväällä Pessille ja Illusialle syntyy pieni tytär.

Minun siipeni on katkaistu ja elän juuri kylmän talven keskellä. Myös me saamme apua. Emme metsän eläimiltä, mutta sairaalan henkilökunnalta. Ehkäpä joskus koittaa meillekin kevät.

Pessin ja Illusian majaankin, kääpäsienen alle, hiili kylmä. Pessi ei siitä kärsinyt, sillä hänellä oli vielä jäljellä tiheä talviturkkinsa. Illusiaa sen sijaan alkoi paleltaa. Pessi peitti Illusian niittyvillan untuvilla, mutta sekään ei auttanut. Viimein hiipi Illusia Pessin viereen ja siinä oli lämmintä.
- Sinun vieressäsi on niin lämmintä ja turvallista, sanoi Illusia.

(Yrjö Kokko 1944: Pessi ja Illusia)

Kahden viikon sykleistä kuukausien odotteluun

Aluksi lapsettomuus oli jatkuvaa kahden viikon sykleissä elämistä. Jatkuva kiertopäivien laskeminen, ovulaation tai kuukautisten odottaminen ja piinaavat viikot tuntuivat älyttömän raskailta. Mukana oli kuitenkin koko ajan myös toivo, joka kuukausittain romahti ja joka taas parin ensimmäisen viikon aikana kursittiin kasaan.

Sitten yhtäkkiä koko asetelma muuttui. Yli vuoden yrittämisen jälkeen marraskuussa en enää saanutkaan tulla raskaaksi. Laparoskopiassa ei missään nimessä saa olla raskaana. Laparoskopian jälkeen aloitin e-pillerit ja tänään lopetin ne. Nyt en kuitenkaan saa tulla raskaaksi, koska aloitan Synarela-hoidon kiertopäivänä 21.

Yhtäkkiä stressaaminen, toivominen ja pettyminen on vaihdettu pelkkään odottamiseen. Voisi kuvitella, että se tekisi hyvää. Että olisi helpottavaa olla stressaamatta, toivomatta ja pettymättä. Olo on kuitenkin muuttunut ahdistuneeksi ja turraksi. Vain puolentoista kuukauden päässä odottaa erittäin suuri toivo, jota voi hyvinkin seurata erittäin suuri pettymys.

Minua pelottaa.

PS: Sain eilen ajan psykologille. Aika on lähetteen lähtemisestä kolmen viikon päässä, joten todella nopeaa toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi viikolla alkaa olla aika jutella pomon kanssa aiheesta.

maanantai 16. tammikuuta 2012

Työt ja lapsettomuus

Minua ärsyttää suunnattomasti se, kuinka lapsettomuutemme onnistuu vaikuttamaan töihini jatkuvasti. Olen nyt kolmannessa työpaikassa lapsettoman taipaleemme aikana. Ensimmäisessä näistä työpaikoista olin, kun menimme naimisiin. Työkaverit alkoivat selvästi odottaa heti naimisiinmenon jälkeen minun raskausuutistani. Minulta kysyttiin sitä suoraan ja juhlissa alkoholinkäyttöäni seurattiin. Tuossa työpaikassa osa työkavereistani tiesi yrityksestämme.

Seuraavassa työpaikassa olin asian kanssa lopulta melko avoin. Kerroin pomolleni ja parille työkaverille jo heti syksyllä ja suurin osa lopuistakin sai asiasta tietää viimeistään laparoskopiani aikana. Avoimuutta helpotti paljon se, että työyhteisössä oli pari muutakin avoimesti lapsettomuudesta kärsivää tai kärsinyttä.

Vuodenvaihteessa aloitin uudessa työpaikassa. Tässä työpaikassa on jo reilussa viikossa ehditty käydä läpi nuorena tehdyt lapsikatraat, työkaverin vauvan syntymä ja muut mahdolliset puheenaiheet. Minulta kukaan ei sentään ole vielä udellut mitään. Toisaalta minua ahdistaa se, että tilanteeni ei ole kenenkään tiedossa. Pelkään nimittäin kuulevani törppöjä kysymyksiä. Toisaalta on tietysti mukavaakin, että tuossa työyhteisössä lapsettomuuteni ei millään tavalla määritä minua. Minua kuitenkin ahdistaa myös se, että taas on uusi esimies, jolle asiasta täytyy kertoa. Ivf-hoitojen myötä odotettavissa on ainakin noin viikon mittainen sairausloma sekä tietysti mahdollisia työaikana tapahtuvia poli- ja psykologikäyntejä. Päätin odottaa kertomisen kanssa muutaman viikon ajan, jotta olen ehtinyt osoittaa olevani kelpo työntekijä, ennen kuin läväytän sairauslomauhkani esiin.

Ja kaiken tämän lisäksi lapsettomuus yksinkertaisesti syö energiaa ja olen töissä usein väsynyt. Työni on sellaista, että väsymys ja huonotuulisuus on hyvin helppo levittää ympärilleen, ja siitä seuraa lisää väsymystä ja huonotuulisuutta. Onneksi olen onnistunut töissä vielä säilyttämään hyvän mielen.

Kaikeksi onneksi pidän työstäni todella paljon ja se myös auttaa minua ajattelemaan muutakin kuin lapsettomuutta.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Suuntana ivf

Kävimme keskiviikkona ivf-hoitojen suunnittelussa. Asiat alkavat olla jo hyvin konkreettisia. Lopetan e-pillereiden syönnin jo tulevan viikon lauantaina ja ensimmäiset kuukautiset ovat siis odotettavissa viikolle 4. Kiertopäivänä 21 eli noin viikolla 7 aloitan Synarela-nenäsumutteen käytön. Seuraavien kuukautisten jälkeen aloitetaan pistoshoidot, ja munasolujen punktio sekä alkion siirto ajoittuvat viikolle 10.

Samalla käynnillä pyysin lääkäriä laittamaan myös lähetteen psykologille. Jono on tällä hetkellä kuulemma hieman yli kuukauden mittainen, joten helmikuun puolella minun pitäisi päästä jo psykologillekin juttelemaan.

Tunteeni ovat tällä hetkellä hyvin sekalaiset. Toisaalta olen lähes turta monille sellaisille asioille, jotka ovat aikaisemmin aiheuttaneet surua ja ahdistusta. Toisaalta minua vaivaa määrittelemätön ahdistus ja alakulo. Hoitojen eteneminen antaa toivoa, mutta huomaan ajattelevani hoitoja hyvin pessimistisesti. Lääkärillekin esitin lähinnä kysymyksiä siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, jos hoidot menevät pieleen.

Pieni suuri harmi ivf-hoitojen sijoittumisessa on hiihtoloma, joka meillä on viikolla 9. Olimme suunnitelleet matkaavamme mieheni kotiseudulle edes muutamaksi päiväksi, mutta se ei sittenkään onnistu. Joudun nimittäin juoksemaan viikolla 9 ultrassa useampaan otteeseen. Asia harmittaa, koska emme ole päässeet käymään mieheni vanhempien luona kesän jälkeen emmekä tiedä, milloin sinne ehdimme. Miestänihän tämä rajoitus ei toki koske, mutta yhteinen loma kodin ulkopuolella olisi tehnyt hyvää. Loman suhteen ajatukset on siis suunnattava pääsiäiseen.