Siirry pääsisältöön

Kiitos ystävät!

Järjestin lauantaina muutamalle tärkeälle ystävälleni ystävänpäivälliset. Päivällisten tarkoitus oli kiittää ystäviä hyvin tärkeästä tuesta, jota he ovat minulle tämän kriisin aikana tarjonneet. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on olemassa näin tärkeä tukiverkko. Nämä ystävät kestävät sitä, että käperryn omaa napaani kohti ja se on kullan arvoista! Ilta oli aivan mahtava, ja siitä sain voimaa taas pitkäksi aikaa.

En pystynyt kutsumaan ystävänpäivällisille kaikkia ystäviäni. Monet ystävät ovat olleet hieman etäämmällä joko välimatkan, elämäntilanteen tai jonkin muun syyn vuoksi. Nämäkin ihmiset ovat todella tärkeitä ja olen kiitollinen myös heille. Kaikista ei ole juuri nyt kallioksi minun vierelleni, mutta se ei todellakaan haittaa. Moni kaukana asuva ystävä on tärkeällä tavalla hengessä mukana. Toivottavasti kaikki tietävät, että arvostan sitä todella.

Tänään olen sairaslomalla nuhan vuoksi. Oli ilo suihkutella ensimmäiset Synarelat tukkoiseen nenään. Huomenna aion jo olla terve!

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Voimia hoitoihin. Eksyin vasta vähän aikaa sitten blogiisi, ja jäin seuraamaan. Itsellä pari ICSI-lasta, mutta silti tuo lapsettomuuden aiheuttama kipu on syvällä. Toivon teille oikein paljon onnea hoitoihin!
-MeriS-
Illusia sanoi…
MeriS: Kiitos paljon ja tervetuloa lukijaksi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!