Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Tyhjät sylit toiveita täynnä

Hienoa, että vertaistukiblogi on saanut kannatusta! Moni kysymys on tietysti vielä auki, mutta raameja on jo hieman saatu kasaan.

Keskustelua on herättänyt etenkin se, ketkä blogiin voivat osallistua. Voidaanko blogiin ottaa mukaan anonyymeja, blogittomia osallistujia? Ymmärrän hyvin sen, että kaikille blogin kirjoittaminen ei ole luontainen tapa purkaa lapsettomuutta, mutta blogien seuraaminen voi olla sitäkin luontaisempaa. Olen siis todella onnellinen siitä, että blogissani käy paljon lukijoita, vaikka monesta ei laskurin numeroa kummempaa jälkeä jääkään. On hienoa tietää, että kirjoitukseni antavat lukijoille edes jotain. Blogittomat seuraajat toki tuntevat meidät kirjoittajat niin kuin nyt netissä voi tuntea. Me kirjoittajat emme kuitenkaan tunne blogittomia seuraajiamme paitsi siinä tapauksessa, että he ovat aktiivisia kommentoijia ja jättävät itsestään tietoa ja jälkiä. Tämän vuoksi blogittomien ottaminen mukaan salaiseen blogiin arveluttaa. Vaikka suurin osa varmasti olisi tulossa mukaan vilpittömin mielin ja vertaistuen tarpeessa, joukossa voi olla myös niitä, joiden tarkoituksena on aiheuttaa lisää pahaa mieltä.

Keskustelun perusteella tuntuisi siltä, että blogiin voidaan myöhemminkin ottaa uusia osallistujia. Blogin ei siis tarvitse olla suljettu samojen ihmisten joukko, vaan vaihtuvuutta voi toki olla. Toivoisinkin sellaisten blogittomien, jotka haluavat kovasti mukaan aktivoitumaan kommentoijina tai perustamaan sen omab blogin. Minusta on vain reilua, että kaikilta vaaditaan samanlaista tiedon jakamista.

Blogin osallistujien yritysajasta ollaan myös montaa mieltä. Tällä hetkellä kyselyyn osallistujista viisi on vuoden yrityshistorian kannalla, yhdelle riittäisi puoli vuotta yritystä ja kolmen mielestä osallistujan tulee olla lapsettomuushoidoissa. Tästä aiheesta täytyy siis vielä keskustella.

Kyselyn perusteella kiinnostuneita osallistujia olisi kymmenen, joista neljä olisi valmis mukaan tietyin varauksin.

Jadekiven ehdottamat sivut jokaisesta käyttäjästä kuulostaa hyvältä. Sivuilla voisi siis jakaa sen tiedon itsestään, jonka haluaa jakaa. Mielestäni nimi ja asuinpaikka eivät ole välttämättömiä tietoja. Asuinpaikkojemme perusteella voimme tietysti pohtia mahdollisia tapaamisia, mutta muuten sillä ei ole kamalasti väliä.

Plussaajien suhteen kannatan rankkaa linjaa. Kaikilla on kuitenkin oma blogi, jossa kirjoittaminen voi jatkua myös plussaamisen jälkeen. Kaikki meistä tietävät, kuinka vähän voimaa toisten onnistumisista itselle saa. Niin karua kuin se onkin, tämä vertaistuki ei yksinkertaisesti riitä plussailon vilpittömään jakamiseen.

perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kidutusmenetelmiä

Saadaanhan sitä vahvempikin ihminen murtumaan, kun kivut vievät yöunet viikon ajaksi. Viime yönä nukuin kolmisen tuntia. Hyvä ja energinen mieli on siis saatu nujerrettua.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Vertaistukiblogi

En tiedä, onko tämä aivan hassu idea, mutta kokeillaan silti, saako se kannatusta.

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni salaisen, vain kirjoittajille näkyvät vertaistukiblogin perustamista. Muutamassa salasanalla suojatussa blogissa vieraillessani minusta on ollut mukavaa esimerkiksi nähdä blogin kirjoittajan kuva ja kuulla muutenkin hänestä enemmän. Tällä tavalla blogin kirjoittajat tulevat vieläkin todellisimmiksi ja läheisemmiksi. Lisäksi jossakin blogissa väläyteltiin joskus myös halua tavata toisia bloggaajia. Salainen blogi voisi siis toimia tällaisissa tapauksissa hyvin.

Blogissa mukana olevien välillä täytyisi toimia luottamus. Mielestäni tämä toimisi parhaiten niin, että kaikki olisivat velvoitettuja jakamaan saman määrän informaatiota. Sillä tavalla kukaan ei onnistuisi olemaan vain vastaanottavalla puolella. Lisäksi blogiin täytyisi olla jonkinlainen pääsyvaatimus. Mitä mielipiteitä seuraavanlaiset pääsyvaatimusasiat herättävät?
1. Olemassaoleva blogi - blogin kirjoittaja olisi siis jollakin tavalla tuttu. Pitäisikö olla tietty aikaraja siinä, kuinka kauan blogia on pidetty?
2. Kuinka pitkään on yritetty lasta? Onko tämä tärkeää?
3. Mitä tietoja blogiin osallistujien pitäisi aluksi jakaa? Oikea nimi? Kuva? Asuinpaikka?

Perustin jo kokeilumielessä blogin nimeltä Tyhjät sylit toiveita täynnä. Blogi on siis toistaiseksi vain minun luettavissani, mutta jos ajatus saa jonkinasteista kannatusta, voisin lisätä blogiin kirjoittajia ja voisimme siirtää keskustelun sinne.

Keskustellaan siis! Kertokaa myös, jos ette missään nimessä haluaisi liittyä tällaiseen blogiin ja miksi. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja ajatuksia myös blogin riskeistä ja negatiivisista puolista.

Mikäli ajatus on kaikkien mielestä tuhoon tuomittu, voimme haudata sen vähin äänin!

Blogin nimeen sain inspiraation tästä runosta:

Hänelle, jota ei vielä ole

Tulisit jo meille,
et tiedä kuinka odotetaan.
Tuulien teille,
toiveeni kuiskata saan.

Sanattomin sanoin,
me sua kaivataan.
Ovemme on avoin,
kai joskus tavataan?

Tyhjä on syli,
mutta toiveita täynnä.
Emme pääse sun yli,
me sua jo rakastetaan.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kiukulla eteenpäin

Negatiivinen raskaustesti ei tuonutkaan mukanaan täydellistä romahtamista ja itkua. Jostain nousi kiukku, jonka avulla olen mennyt nyt eteenpäin. Tekisin mieleni huutaa ja kiroilla. Ei vain ole ketään, joka olisi tästä asiasta vastuussa. Sen sijaan olen kostanut universumille esimerkiksi syömällä itseni ähkyyn irtokarkeilla ja käymällä syömässä oikeasti hyvässä ravintolassa.

Aloin noin vuosi sitten virkata pitsejä tulevalle vauvalleni. Pitseihin oli tarkoitus tulla niin monta ruusua kuin odotukseen on mennyt kuukausia, ja niistä piti tulla vauvalle peitto ja pinnasängyn pehmuste. Tänään purin nuo pitsit ja aloin virkata itselleni korutaulua. Ruusuja olisi tullut liian paljon. Nyt nuo ruusut eivät enää muistuta minua epäonnistumisesta.

Kivut ovat olleet edelleen kovia. Olen syönyt Tramalia perjantaista lähtien ja ollut siis myös lääkepöllyissä siitä saakka. Se on todella inhottavaa, mutta lääkkeistä huolimatta olen käynyt joka päivä kaupungilla vähän aikaa. Huomenna aion mennä töihin vaikka pää kainalossa. Otan vain panacodia, josta pää ei mene niin sekaisin. En nimittäin kestä kotisohvaa enää hetkeäkään. Viihdyn hyvin töissä ja siellä ei ehdi ajattelemaan niin paljon tätä kaikkea.

Kuukautiset eivät kuitenkaan ole vielä alkaneet. Pientä tuhruvuotoa on vasta tullut. Keskustelupalstojen perusteella monella menee kolmisen päivää lääkkeiden lopettamisen ja kuukautisten alkamisen välillä. Eivätköhän kuukautiset siis viimeistään huomenna ala. Kuinka nopeasti muilla ivf:n kokeineilla ovat kuukautiset alkaneet Lugesteronin lopettamisen jälkeen?

Huomenna soitan polille ja saan varmaankin tietoa jatkosta. Ennen seuraavia kuukautisia kai kuitenkin täytyy polilla käydä, jotta endometrioosia päästään hoitamaan.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Ei pakkasukkoja

Posti toi tänään lääkärin sanelun. Jatkoviljellyistä soluista ei ollut pakkaseen, joten tämä ivf taisi siis olla tässä. Kuukautistunne jatkuu ja varmaankin kroppa vain odottelee lääkkeiden loppumista.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Tappiomieliala

Tänään alkoi tuntua tuttua menkkoja enteileviä kipuja selässä ja mahassa. Joo, voihan niitä tulla joka tapauksessa, mutta aikamoinen tappiomieliala jo vallitsee. Älkää, rakkaat, yrittäkö valaa toivoa. Turhan toivon kasaamisen saa vain kaiken tuntumaan niin paljon pahemmalta.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Siellä se nyt lepää

Junnan sanoja lainatakseni olen raskaana, kunnes toisin todistetaan. Mukana on jo noin viiden tunnin ajan ollut pieni alkio.

Munasoluja oli lopulta löytynyt kuusi, joista viisi oli kypsiä. Kaikki viisi olivat hedelmöittyneet. Siirrettävä alkio oli jakautunut viisisoluiseksi eikä se ollut laadultaan priimaa, mutta ei ihan susikaan. Laatupisteitä se sai 2,0 (maksimi on 3,5). Solun nopea jakautuminen ei ole pelkästään hyvä asia, vaan sekin voi olla endometrioosin aiheuttamaa. Tässä vaiheessa alkion olisi pitänyt olla nelisoluinen. Pakastimessa ei vielä ole ainuttakaan alkiota, mutta kahta alkiota vielä jatkoviljellään, ja saamme tietää ensi viikolla, oliko niistä pakastimeen saakka.

Mikäli nyt ei tärppää, hoidetaan kesän yli endometrioosia lääkehoidoilla ja uusi ivf tehdään syksyllä. Toivotaan nyt kuitenkin, että sinne asti ei tarvitse mennä.

Sain lääkäriltä tiukan määräyksen olla stressaamatta, joten sitä kai on nyt toteltava. Olo on tällä hetkellä kovin hämmentynyt. Hyvä uutinen on se, että hedelmöittyminen onnistuu ja jakautumistakin tapahtuu. Huono uutinen on se, että endometrioosi jatkaa vahingontekojaan joka ikisessä vaiheessa.

Kävimme miehen kanssa juomassa juhlakahvit raskaana olemisen kunniaksi. Se oli oikein mukavaa.

Rakas, pienenpieneni, tarraa nyt kovasti kiinni! Äiti ja isä odottavat näkevänsä sinut marraskuussa. Siihen saakka sinun tehtäväsi on pysyä siellä missä olet ja jatkaa kasvamista.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Viisi

Munasolujen keräys oli eilen. Minulle keräys ei todellakaan ollut helppo. Kerron nyt tarkasti keräyksen vaiheista ja ongelmista. Haluan painottaa, että en tahdo pelotella ketään. Suurimmalle osalle ihmisistä keräys on tietääkseni paljon helpompi toimenpide. Näin ymmärsin ainakin muiden samaan aikaan keräyksessä olleiden puheista.

Aamulla menimme polille, jossa minut johdatettiin toipumishuoneeseen. Huoneessa oli viisi tai kuusi sänkyä, jotka oli eristetty vain verhoilla, joten varsinaiseen yksityisyyteen ei ollut tilaa. Kaikissa sängyissä valmistauduttiin samaan tapahtumaan, ja kaikki olivat hoitajan puheen mukaan ensikertalaisia. Itse olin toisena potilaana, joten en joutunut odottamaan kamalan kauan. Aluksi sain esilääkkeenä parasetamolia, ja minulle laitettiin tipalla antibioottia. Sen valumista odotellessa annoin perustietoja itsestäni ja mieheni kävi suorittamassa oman osuutensa. Hieman ennen toimenpidettä minun piti käydä vielä vessassa.

Toimenpidehuoneessa sain vahvaa suonensisäistä kipulääkettä Rapifenia. Sen lisäksi kohdun suunnalle laitettiin puudutuspiikkejä. Niiden laittaminen ei ollut kamalaa. Se vain nipisti hieman. Rapifen myös kohahti päähän nopeasti, ja oloni olikin siinä vaiheessa hyvin välinpitämätön.

Ensiksi tyhjennettiin oikea munasarja. Se ei tuntunut juuri miltään. Pieni pistos ja sen jälkeen pientä vihlontaa. Ei siis kovinkaan kummoista. Vasen puoli olikin sitten aivan eri juttu. Kipu oli kamalaa. Urheasti pidin itseni paikallani, mutta kipu sai kyyneleet valumaan silmistäni ja lopulta itkin aivan kunnolla. Samalla puristin mieheni kättä murskaksi. Lääkäri sanoikin näkevänsä vasemmalla puolella endometrioomaa, joka kivun siis todennäköisemmin aiheutti. Hänen mukaansa endometrioomakudos on tiiviimpää ja sen vuoksi myös kivuliaampaa.

Toipumishuoneeseen päästyäni sain lisää kipulääkettä suoneen ja sain pikkuhiljaa itkunkin rauhoittumaan. Toivottavasti minun jälkeeni tulleet potilaat eivät kamalasti säikähtäneet! Hetken lepäiltyäni nousin vihdoin istumaan, kävin vessassa uudelleen ja sain ohjeet saatuani lähteä kotiin. Yhteensä olimme polilla hieman reilut kaksi tuntia. Saldona oli viisi munasolua ja siirto on perjantaina.

Perjantaina saamme myös kuulla, kuinka moni munasoluista oli kypsiä, hedelmöittyi ja lähti jakautumaan. Jos yksikään munasolu ei selviä alkioksi saakka, meille ilmoitetaan siitä puhelimella ennen siirtoa. Toivon niin kamalan kovasti, että puhelin ei soi tänään eikä huomenna!

Kotiin päästyäni olin aivan hyvävointinen. Söin ruokaa ja menin päiväunille, kunnes pari tuntia kotiintulon jälkeen aloin tuntea oloni huonovointiseksi. Noin kahdelta eli neljä tuntia punktion jälkeen oksensin ensimmäisen kerran ja sen jälkeen huonovointisuutta ja oksentelua jatkui noin puoli seitsemään saakka. Osan ajasta makasin vessan lattialla, koska en uskaltanut lähteä kauas pöntöstä. Oksentelun alkuvaiheessa soitin polille ja lääkäri kertoi pahoinvoinnin johtuvan todennäköisesti Rapifenista. Se helpotti vähän, koska ehdin jo kuvitella, että se olisi vakavampaa.

Koko keräyspäivä oli kohdallani siis aivan kamala. Toivon niin kovasti, että en joudu sitä enää ikinä käymään läpi. Kuinka uskaltaisin lähteä tähän enää uudelleen?

Toipuminen taitaa kuitenkin olla suhteellisen nopeaa. Vasenta munasarjaa ei oikeastaan ole kivistänyt ollenkaan, vaikka se olikin punktiossa kipeämpi. Oikeaa munasarjaa puolestaan kivistää vähän, mutta ei sen enempää kuin ennen keräystäkään. Olen myös täysin kyvykäs toimimaan normaalisti. Ajattelin lähteä tänään jopa koirani kanssa treeneihin. En tosin itse juoksemaan. Siihen hommaan olen hankkinut sijaisen, mutta ajamaan autolla joka tapauksessa.

PS. Minut löytää tätä nykyä myös Twitteristä. Twitteriin liittyminen on kokeilu siitä, kuinka sosiaalista mediaa ja bloggausta voisi yhdistää. Tviittaamalla voin lähettää nopeasti tietoa voinnistani silloin, kun tietokoneelle pääsy on hankalaa. Tviittaus kun onnistuu puhelimellakin ainakin helpommin kuin bloggaaminen. Twitter-tilini löytyy tuosta oikealla olevasta linkistä.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Aikataulut tarkentuvat

Inhoan sitä, että tunnen paikallisen keskussairaalan jo niin hyvin, että tiedän nopeimman oikoreitin polille. Se kertoo siitä, että olen vieraillut tuossa rakennuksessa jo liian monta kertaa.

Tällä vierailulle selvisi seuraavaa: Munasoluja (tai -rakkuloita) vaikuttaisi olevan alle kymmenen. Punktio tehdään tulevana keskiviikkona ja siirto perjantaina.

Olo on ihan hyvä. Vihlonnat ovat loppuneet, ne olivat kai kystan aiheuttamia. Henkisesti olo vaihtelee. Onneksi olen tällä hetkellä melko kiireinen.