Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kivuttomat kuukautiset - mitä ihmettä!

Täällä mennään kiertopäivässä 4. Kivut alkoivat enteillä kuukautisia jo viime viikon maanantaina. Kivut voimistuivat pikkuhiljaa, ja söin niihin tiistaista alkaen Panadolia.

Sunnuntaina kuukautiset vihdoin alkoivat, mutta kivut olivat lähes kadonneet. Otin varmuuden vuoksi Panacodia ja Ketorinia, mutta kivut eivät missään vaiheessa yltyneet sellaisiksi kuin tavallisesti. Vielä maanantaina aamulla otin varmuuden vuoksi lääkettä, mutta yöksi en enää lääkettä ottanut, ja tiistaina sekä vuoto että kivut olivat loppuneet täysin.

Sen sijaan, että olisin pelkästään helpottunut kivuttomista kuukautisistani, olenkin huolissani. Mistä tämä nyt sitten kertoo? Mihin kivut ovat yhtäkkiä kaikonneet? Tarkoittaako tämä hyvää vai huonoa ivf:n kannalta?

Kävin tänään 0-ultrassa. Huomenna alkaa pistely Gonalilla. Annosta nostettiin nyt 225 IU:sta 300 IU:iin. Muuten tässä ivf:ssä edetään samaan tapaan kuin aikaisemmassakin. Lääkäri ei sen kummemmin ihmetellyt kivuttomuuttani. Sitä kai sitten toisinaan tapahtuu.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Alakuloa ja väsymystä

Henkinen vointini kummastuttaa minua. Tunnen jopa vähän syyllisyyttä siitä, millaisia tunteita minulla on. Kun ensimmäinen ivf ei mennyt putkeen, minä aloin voida paremmin kuin pitkään aikaan. Olin energisempi ja hyväntuulisempi. Suunnittelin ja toteutin monenlaisia asioita, jotka olivat jääneet roikkumaan.

Nyt, hoitojen taas kerran alettua, voin huonommin kuin koskaan. Olen surumielinen, stressaantunut ja ensimmäistä kertaa lapsettomuuteni aikana nukun huonosti henkisen vointini takia. Illalla siirrän nukkumaanmenoa kauemmaksi ja aamuyöstä herään pyörimään sänkyyni. Unohtelen asioita, pientenkin asioiden hoitaminen tuntuu hankalalta ja yritän siirtää niitä hamaan tulevaisuuteen.

Voin hyvin vain silloin, kun olen ihmisten ympäröimä. Töissä on ihana olla. Siellä lepään ja saan keskittyä vain yhteen asiaan. Ystävien seurassa mielialani nousee automaattisesti ja saan aikaa nauramiseen ja vapaata suremisesta. Kotona ollessani ajattelen vain hoitoja ja kipuja. Itkeskelen jälleen paljon.

Minulla on tällä hetkellä todella monia stressinaiheita. Yhdessä ne tuntuvat ylitsepääsemättömille. Raha, opiskelut, syksyn työtilanne, lemmikkien ja läheisten hyvinvointi. Kaikesta tästä minä stressaan. Hoitojen lisäksi.

Ehkä tänään on vain huonompi päivä. Ehkä väsymys vetää näin alakuloiseksi. Yritän nyt jaksaa hoitaa pari stressaavaa asiaa pois päiväjärjestyksestä. Ehkä siitä tulee parempi mieli.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kasvainarvo on pienentynyt

Lääkäri soitti juuri. Kasvainarvo oli pienentynyt. Se oli viimeksi 59 ja nyt 53. Mitä se sitten ikinä tarkoittakaan. Tänään aloitan siis Synarelan nuuskuttelun ja punktio tehdään jo viikolla 19.

Stressaa ja pelottaa. Kaikkein eniten pelottaa kipu. Särkylääkemäärää voidaan kuulemma lisätä, mutta se lisää sitten myös pahoinvointia.

Nyt siirrän kuitenkin ajatukset taka-alalle ja keskityn töihin.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Meillä on suunnitelma ja toinenkin

Tänään oli suunnittelukäynti polille. Tunnelmat ovat jälleen kerran hyvin hämmentyneet. Alkionsiirron yhteydessähän meillä oli lääkärin kanssa puhetta siitä, että seuraava ivf siirtyisi syksyyn ja siihen saakka hoidettaisiin endometrioosia. Nyt suunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet ja asiat tapahtuvat paljon luultua nopeammin.

Minun täytyy käydä jälleen verikokeissa, joissa selvitetään aikaisemminkin jo selvitetty kasvainarvo sekä varmuuden vuoksi keliakia ja kilpirauhasarvot. Tuosta kasvainarvosta riippuu sitten jatko. Mikäli arvo on kasvanut aikaisemmasta, toteutuu suunnitelma A eli Procren-lääkitys. Procren aiheuttaa vaihdevuosioireet ja saa siis endometrioonapesäkkeet kuivumaan. Lääke otetaan kertapistoksena ja se vaikuttaa nelisen viikkoa. Procren-lääkkeen jälkeen aloitettaisiin tässä suunnitelmassa hoito pitkän kaavan mukaan siten, että ivf saataisiin tehtyä jo ennen kesää. Mikäli arvo ei ole noussut, lähdetään liikkeelle suunnitelmalla B, jonka mukaan aloittaisin Synarela-hoidon suurinpiirtein heti ja punktio ajoittuisi jo viikolle 19 eli noin kuukauden päähän.

Yhtäkkiä minulla ei olekaan lomaa lapsihaaveesta. Yhtäkkiä tapahtuukin taas paljon. Yhtäkkiä saan taas käyttööni uusia lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset kuulostavat hurjalta. Yhtäkkiä en ehdikään palautua fyysisesti ensimmäisestä ivf-hoidosta. Yhtäkkiä kaikki on taas toisin.

Ja samaan aikaan hoitojen nopeutumisen kanssa kasvaa toivo. Meillä voisi parhaimmassa tapauksessa olla lapsi jo helmikuussa. Ja samaa aikaan toivon kanssa kasvaa suru ja epätoivo. Kesään mennessä olemme saattaneet käyttää jo kaksi kolmasosaa julkisen puolen hoidoistamme. Olemme taas yhden vaiheen lähempänä loppuratkaisua. Pelkään niin kamalan kovasti sitä, että loppuratkaisumme ei ole minulle mieleinen.

Askel alkaa muuttua taas raskaammaksi.

PS. Tyhjät sylit toiveita täynnä -blogi on perustettu. Ne bloggaajat, jotka ovat ilmoittautuneet halukkuutensa osallistua vertaistukiblogiin voivat laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen toiveissa@gmail.com.