Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 31. toukokuuta 2012

Kun sureminen on liian raskasta

Kun negatiivinen raskaustesti tuli, yksi tunneskaalan huomattavin tunne oli helpotus. Tunsin helpostusta siitä, että hoito on vihdoin ohi. Minun ei tarvinnut enää pelätä lopputulosta, tai spekuloida oireilla. Eikö minun tarvinnut enää toivoa. Toivominen on kaikkein raskainta.

Toivominen tuo aina mukanaan kyyneleet. Toiveen asettaminen tuo mukaan heti kamalan sydäntä puristavan pelon siitä, että toive ei koskaan toteudu. Toivominen on pelottavaa. Toivoessaan sitä kipuaa koko ajan ylemmäs ja ylemmäs ja tipahtaminen ylhäältä sattuu niin kovin paljon.

Negatiivisen testin jälkeen en ole itkenyt juuri yhtään. Minulla on varastossa monta itkemätöntä itkua, mutta minä en jaksa nyt antaa itkun tulla. Jos annan sille vähänkin mahdollisuutta, se tulee ja valtaa minut kokonaan, enkä minä jaksa nyt surra. Sureminen on minulle nyt liian raskasta.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Syyllinen

Elän itsesyytösten keskellä. Koko elämäntilanteemme on minun syytäni. Minun kehoni vastustaa lapsenhankintaa. Minä olen tehnyt niin kamalan monta huonoa valintaa. Minun olisi pitänyt aavistaa. Minun olisi pitänyt ottaa selvää. Minun olisi pitänyt tietää.

Millaisista asioista voin itseäni syyttää? Vaikka millaisista.

  • Lopetin e-pillerit kaksi vuotta ennen yrityksen alkua. Lopetin ne jo siinä vaiheessa, kun yrittämisestä vasta ajatuksen tasolla puhuttiin. Minun olisi pitänyt malttaa mieleni. Minun ei olisi pitänyt uskoa, että kehon sotkeminen hormoneilla on huono asia.
  • Minun olisi pitänyt tajuta jo kymmenen vuotta sitten vaatia lääkäreitä tutkimaan kummallisia vatsavaivojani paremmin ja enemmän. Minun olisi pitänyt ylipäänsä ymmärtää, että vatsakipuni oli munasarjoissa. Sitten minun olisi pitänyt ottaa selvää siitä, millaiset taudit saattaisivat aiheuttaa kipua munasarjoissa. Minun olisi pitänyt osata ohjata lääkäreitä oikeaan suuntaan, jotta tauti olisi voitu havaita hyvissä ajoin.
  • Ruokavaliolla voi vaikuttaa endometrioosiin. Minun olisi pitänyt syödä vähemmän eineksiä. Minun olisi pitänyt ja pitäisi edelleenkin jaksaa huolehtia ruokavaliostani. Minun pitäisi välttää soijaa, sokeria, teetä, vääränlaisia rasvoja ja kaikkea muutakin, joka voi pahentaa endometrioosia. (Ainakin joidenkin lähteiden mukaan.
  • Minun ei pitäisi stressata. Minun pitäisi pystyä olemaan mahdollisimman rentona koko ajan. Eikä minun pitäisi stressata siitä, että stressaan.
  • Minun ei olisi pitänyt juoda viiniä vain vajaata viikkoa ennen ivf:ää. Alkoholista ei voi olla muuta kuin haittaa lapsettomuudessa. Minun olisi pitänyt tajuta pitää järki kädessä ja keskittyä veden juontiin.
  • Minun olisi pitänyt harrastaa enemmän liikuntaa ja kehonhuoltoa. Olisin voinut saada selkäni sellaiseen kuntoon, että se ei aina kuukautisten tullen kipeytyisi. Olisin voinut vaikuttaa siihen vielä paremmin.
  • Minun pitäisi olla parempi ja helpompi puoliso. Minun ei pitäisi painostaa miestäni eikä purkaa häneen pahaa oloani. Minun pitäisi uskoa ja luottaa siihen, että hän on tässä asiassa mukana aivan yhtä täysillä kuin minäkin, vaikka hän ei sitä samalla tavalla osoitakaan.
  • Minun pitäisi olla parempi ystävä. Minun pitäisi keskittyä vähemmän omiin asioihini ja lopettaa kuormittamasta ystäviäni murheellani. Minun olisi myös pitänyt olla enemmän olemassa ystäviäni ja perheenjäseniäni varten.
  • Minun olisi pitänyt vaatia Procren-kuuria lääkäreiltä jo heti ensimmäisen ivf:n jälkeen. Silloin emme olisi tuhlanneet toista ivf-kertaa.
  • Minun olisi pitänyt mennä ensimmäistä kertaa lääkäriin paljon aikaisemmin. Minun ei olisi pitänyt kestää kipuja niin kauan kuin kestin ja uskoa, että kuukautiset nyt vain ovat kipeitä ja raskaaksi tulemisessa nyt vain voi kestää kauan aikaa.
Ja samaan aikaan tiedän, että en ole voinut asioihin vaikuttaa. Olen toiminut sen tiedon valossa, joka minulla on kulloinkin ollut. En myöskään voi ajaa itseäni hulluuden partaalle miettimällä ja vahtimalla jokaista liikettäni. Minun on pakko olla armollinen itselleni. Mutta kuitenkin mietin syyllisyyttäni joka päivä ja kannan huonoa omatuntoa ratkaisuistani.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Uutta hoitoa

Kiertopäivä numero yksi. Kipuja onkin ollut jo reilun viikon ajan, mutta tänään kivut olivat heti aamulla huomattavasti kovemmat. Heräsin kipuun, otin Panacodia ja Ketorinia ja huokaisin. Nyt hoitokierros on kokonaan takana. Se oli siinä. Nyt edessä on tauko.

Polin kesätauon vuoksi en nimittäin pääsisi pakastesiirtoon heinäkuussa enkä vielä elokuussakaan. Niinpä siirto siirtyisi joka tapauksessa syyskuuhun. En halunnut odottaa syyskuuta ilman lääkitystä, koska silloin endometrioosi saisi kolmen kuukauden ajan pahentua rauhassa. Soitin polille ja toivon Procren-lääkitystä ja sain siihen reseptit. Minun kesäni kuluu siis vaihdevuosioireiden parissa.

Tavallaan negatiivisen raskaustestin myötä tuli myös helpotus. Minun ei tarvitse enää pelätä eikä toivoa. On tietysti kamalan surullista, että sureminen ja toivominen on niin rankkaa, että kun niistä saa tauon, se tuntuu ihan mukavalta.

En ole juurikaan itkenyt. En yksinkertaisesti jaksa. Olen niin kamalan väsynyt. Olen surrut, pelännyt ja toivonut niin kamalan paljon viimeisen vuoden aikana.

Vuosi sitten tähän samaan aikaan olin ehtinyt saada gynegologilta lähetteen polille ja Miranax-särkylääkkeitä, joista ei ollut mitään apua. Olin surullinen, koska jos yritys olisi tärpännyt heti, laskettu aika olisi ollut kesäkuussa. Surin sitä, että minulla voisi jo ihan kohta olla lapsi. Samaan aikaan olin kamalan helpottunut siitä, että edessä oli ensimmäinen välikierto yrityksen alkamisen jälkeen.

Syyskuussa pääsimme vihdoin polille. Minulle tehtiin munasolujen aukiolotutkimus ja sain lisää särkylääkkeitä. Lopulta oikea särkylääkekin löytyi. Ensimmäinen inseminaatio tehtiin lokakuun lopulla. Toiseen inseminaatioon alettiin valmistautua marraskuussa, mutta päädyinkin lopulta laparoskopiaan joulukuun alussa. Laparoskopiassa sain endometrioosidiagnoosin. Leikkauksen jälkeen aloitin e-pillerit ja aloin odottaa ensimmäistä ivf-hoitoa, jonka lääkkeet aloitin helmikuussa. Maaliskuussa tehtiin punktio ja siirto ja huhtikuussa aloitin jo uudet lääkkeet ja toinen ivf tehtiin toukokuun alussa.

Vuosi on koostunut älyttömästä lääkemäärästä, kivusta, pettymyksistä ja aina vain uusista tutkimuksista. Tämä ei kuitenkaan pääty tähän. Edessä on uusia lääkkeitä, uusia kipuja, uusia pettymyksiä ja aina vain uusia tutkimuksia. Nyt minulla on kuitenkin edessäni 21 päivää ennen seuraavia lääkkeiden sivuvaikutuksia ja kolme kuukautta ennen seuraavia tutkimuksia ja pettymyksiä. Näistä päivistä täytyy kyetä nauttimaan.

Onneksi on kesä!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Uni

Näin unta. Siinä olin minulle vieraassa paikassa, jossa oli myös eräs äiti lapsineen. Lapsi oli tuolla äidillä sylissä ja äiti toi lapsen minun luokseni. Hän ojensi lapsen heti syliini ja huomasin siinä vaiheessa, että lapsi olikin tummaihoinen. Katselin lasta ja rakastuin häneen heti. Ajattelin, että tämä voisi hyvinkin olla minun lapseni.

Adoptio alkaa pyöriä mielessä entistä enemmän. Se on minun suunnitelma B:ni.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Painajainen

Lauantaina, kiertopäivänä 28 eli juuri sinä kiertopäivänä, kun kuukautiset alkaisivat, jollei käynnissä olisi lääkkeillä pidennetty kierto, alkoivat kuukautiskivut. Olen siis hyvin varma siitä, että tämäkään kerta ei tuottanut tulosta. Suru kuristaa jatkuvasti kurkkua ja mieli on matalalla.

Elän painajaisessa, jota ei voi lopettaa heräämällä. Tuntuu aivan samalta kuin painajaisissa, joissa yrittää juosta pääsemättä eteenpäin. Olen jumissa enkä voi omalla toiminnallani vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Kaikki narut ovat muissa käsissä ja minä yritän epätoivoisena tarrautua pieniin langanpätkiin. Langanpätkiäni ovat terveellinen ruoka, vitamiinit ja vaikkapa alkoholittomuus. Oikeasti niistä ei ole tässä kamppailussa suurta hyötyä. Suuret asiat eivät ole minun hallinnassani. Elämäni on tällä hetkellä kamalaa, enkä voi sille yhtään mitään.

Tiedän, että haluatte valaa minuun vielä toivoa ja uskoa. Tarraudun tietysti itsekin epätoivoisena viimeisiin toivonrippeisiin, mutta en halua vahvistaa toivoani ollenkaan. Toivon romuttuminen sattuu kaikkein eniten. Haluan säästää itseäni niin paljon kuin mahdollista.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Polille täytyy aina pukeutua mekkoon

Mietin aina polipäivinä tarkkaan, millaiset vaatteet laitan päälleni. Polille täytyy aina pukeutua mekkoon tai vähintään tunikaan. Lisäksi kannattaa miettiä tarkkaan, kuinka monet sukkahousut pukee päällekkäin. tuplasukkahousuihin pukeutuminen kun on aikaavievää puuhaa.

Polilla riisutaan vaatteet nurkassa verhojen takana. Sieltä verhojen takaa täytyy sitten kävellä tutkimuspöydälle huoneen toiseen päähän. Minä en suostu kävelemään peppu paljaana lääkäreiden ja mieheni edessä. Minä haluan säilyttää edes pienen murusen arvokkuudestani ja peittää itseni helmoilla.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Mielensäpahoittaja Facebookissa

Pahoitin jälleen mieleni Facebookissa. Eräs kaveri päivitti reilu kuukausi sitten statuksen "Onnellista odotusta" ja sai tietysti kasapäin onnitteluja. Hän on sen tyyppinen ihminen, että hehkutusten pelossa piilotin hänet seinältäni. Ajattelin, että käyn seuraamassa hänen kuulumisiaan vain toisinaan.

Eilen sitten päädyin takaisin hänen seinälleen. Päivitykset eivät olleetkaan raskaana olevalle naiselle sopivia ja jo hetken uskoin, että hän on saanut keskenmenon. Selailin takaisin raskauspäivitykseen saakka ja huomasin, että se olikin ollut vain aprillipila.

Minulle tuli kamalan paha mieli. Joillekin raskaaksi tuleminen ja lapsen odottaminen on vain vitsi. Joillekin raskausuutinen voikin olla vain hyvä pila.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Stressin aiheita

Minua stressaa. Stressin aiheet tosin löytyvät tällä hetkellä muualta kuin hoidon onnistumisesta, mutta eiköhän tämä lapsettomuus osaltaan vaikuta stressiini. Minun työni loppuvat vajaan kolmen viikon päästä, eikä minulla ole tietoa jatkosta. En ole vielä valmistunut, joten olen jatkuvasti hännillä uusia työpaikkoja etsiessäni.

Minua patistellaan jatkuvasti valmistumaan. Totta kai! Sehän olisi paras mahdollinen tilanne. Tiedän, että valmistumiseni jälkeen minulla ei olisi pulaa töistä. Minun alallani on nimittäin pulaa hyvistä tekijöistä ja olen onnistunut rakentamaan hyvät verkostot. Tänään minulle tarjottiin epävirallisesti osa-aikaista työtä, koska sittenhän minä ehtisin opiskella loppuun. En minä kuitenkaan voi tuota tarjousta ottaa vastaan. Minun on pakko saada työ, josta saan kuukausipalkkaa. Minä en voi muuten maksaa hoidoistamme. Meidän täytyisi jättää hoidot väliin.

Voisinhan minä opiskella työni ohessa. Ja olenhan minä opiskellutkin. Paljon! Olen oikeasti nähnyt jatkuvasti vaivaa valmistumiseni eteen, mutta olen niin kamalan ylirasittunut ja väsynyt, että en voi toimia täydellä teholla. Minun on pakko kuunnella vointiani ja hidastaa tahtia. Minun on pakko pitää sairauslomia.

Kollegojen, työnantajien ja tuttavien silmissä minä vaikutan vain laiskalta ja saamattomalta. Se tuskin tekee hyvää työnhaun kannalta. Vaikutan saamattomalta jopa omiin silmiini. Käytän paljon aikaa sohvalla maaten, televisiota katsoen ja käsitöitä puuhastellen. Punktion jälkeisenä päivänä oikein kiemurtelin huonossa omatunnossa, kun en tehnyt mitään järkevää. Pakkohan minun on kuitenkin levätä ja kuunnella kroppaani!

Äh! Suorittajan on niin vaikea olla armollinen itselleen. Onneksi työt loppuvat kohta ja minulla on pari kuukautta aikaa opiskelulle. Toivottavasti työrintamallakin nappaa.

Jos kaikki menisi täydellisesti, tekisin töitä jouluun saakka ja jäisin sitten äitiyslomalle. Äitiysloman perään voisin sitten suorittaa puuttuvat opinnot ja palata työmaailmaan valmiina (ja äitinä).

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Vaikea päivä

Vuosi sitten tämä päivä oli vaikea. Olin kuukautisistani äärimmäisen kipeä. Silloin minulla ei vielä ollut kunnollisia särkylääkkeitäkään. Makasin sohvalla ja voin huonosti. Asetin kaiken toivoni siihen, että se olisi ollut elämäni viimeinen äitienpäivä ilman omaa lasta. Että minun ei tarvitsisi enää kertaakaan kohdata sellaista tunnetta.

Nyt se päivä on taas täällä ja edelleen minä toivon, että tämä on elämäni viimeinen äitienpäivä ilman omaa lasta. Tällä kertaa päivä on kuitenkin vähän edellistä helpompi. Tällä kertaa minä olen vähän raskaana. Se ilahduttaa minua ja antaa minulle toivoa. Ehkä ensi vuonna minun äitienpäiväni alkaa sänkyaamiaisella, onnella ja naurulla.

Lämmin ajatus kaikille niille, jotka elävät tämän päivän ottaen iskuja vastaan. Laitetaan toivomme ensi vuoteen.

lauantai 12. toukokuuta 2012

Tyhjän sylin muistopaikalla

Vein tänään tyhjän sylin muistopaikalle puisen sydämen sekä pienet siivet. Sydämeen kirjoitin toiveeni ja siivet saavat symboloida Illusian katkenneita siipiä. Muistopaikalla seisoin hetken miettien ja toivoen.


Voi kunpa tämä onnistuisi!

Meidän päivämme

Lapsettomien lauantai on surullinen päivä, mutta miksei siitä voisi tehdä juuri sellaista päivää kuin itse haluaisi? Sehän voisi olla omaan itseensä panostamisen päivä. Lapsettomien lauantaina voisi tehdä vain sellaisia asioita, jotka tuottavat juuri itselle iloa.

Minä aion tänään mennä käymään paikallisella tyhjän sylin muistopaikalla. Taidan sytyttää sinne kynttilän. Toivottavasti kynttilä syttyy lapsettomuutemme muistolle. Olisi hienoa, jos tämä päivä olisi viimeinen kerta, kun koen tarvetta tuolle muistopaikalle menemiseen. Lisäksi aion tavata ihania ystäviä kahvilla, herkutella ja levätä.

Haluan toivottaa kaikille lapsettomuuden suossa tarpoville iloa, onnea ja aurinkoa tähän päivään! Tehkää päivästä juuri sellainen kuin haluatte. Keskittykää nauttimaan ja hemmottelemaan itseänne!

PS.
Eilinen Inhimillinen tekijä on katsottavissa Areenasta. Ohjelma oli hyvin asiallinen ja todella koskettava. Lapsettomuudesta puhuttiin myös eilen Ylen Suora linja -ohjelmassa. Sekin löytyy Areenasta. Lapsettomuusaihe kohdassa 5:31.

torstai 10. toukokuuta 2012

Neljä, kolme, kaksi!

Tänään oli siirtopäivä. Menimme lääkärin puheille ja aluksi hän kertoi, että soluja olikin neljän sijaan vain kolme ja niistä vain kaksi oli kypsiä. Tässä vaiheessa olin tietysti jo romahtamassa epätoivon puolelle. Lääkäri kuitenkin jatkoi, että molemmat kypsistä soluista olivat hedelmöittyneet ja mitä hienointa, niistä molemmista oli myös jakautunut huippulaatuinen alkio. Niinpä kohtuuni siirrettiin yksi huippulaatuinen alkio ja toinen huippulaatuinen on päässyt aamulla pakkaseen.

Uskomatonta, kuinka huonosti ennustettavissa kaikki hoitoihin ja hedelmöittymiseen liittyvä on. Surkeasta solumäärästä poikikin edellistä paljon parempi tulos. Määrä ei siis tosiaankaan korvannut laatua.

Siellä se pieni nyt on. Tähti, kuten lääkärit sitä kutsuivat, kun näyttivät sen ultrassa. Tällä kertaa en aio kiintyä tähteemme liikaa. Aion pitää pään kylmänä. Toivottavasti tähti tarraa kiinni ja tapaan hänet tammikuun lopulla.

Onnistuminen olisi uskomaton ihme.

Psst!
Ei kenenkään äiti -kirjan ja Simpukka-viikon puitteissa lapsettomuus on paljon esillä mediassa. Katso Ylen Aamu-tv:n klippi Areenasta.
Muista myös katsoa perjantaina tai sunnuntaina Inhimillinen tekijä, jossa Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen kertovat lapsettomuudesta.

tiistai 8. toukokuuta 2012

Neljä

Surkea tulos. Neljä munasolua. Kolme oikealla ja yksi vasemmalla. Punktio oli helpompi kuin viimeksi. Sain kipulääkkeen lisäksi rauhoittavia ja vaikka punktio sattui kovasti, se oli vähän edellistä helpompi. Nyt odottelen kotisohvalla pahaa oloa saapuvaksi. Sain tosin siihenkin lääkettä, joten saattaahan se jäädä tulematta

maanantai 7. toukokuuta 2012

Vatsaa koko nainen

Vatsa on pullistunut aivan kamalaksi palloksi. Se kertoo nyt oikein irvokkaana koko lapsettomuushistoriani. Laparoskopiajäljet, mustelmia piikeistä ja uskomaton turvotus.Eilen vatsanahkaan meni Pregnyl. Tänään vatsassa juilii ja nipistelee ja välillä tulee kummallisia väristyksiä.

Punktioon mennään huomenna aamulla. Minua jännittää aivan kamalasti. Ensimmäisellä kerralla en osannut jännittää, koska en tiennyt, mitä on edessä. Nyt jännitän montaa asiaa: Kipu oli viimeksi kova. Todennäköisesti se on sitä tälläkin kertaa. Saan vahvemmat kipulääkkeet nyt, mutta se johtaa toiseen jännityksen aiheeseen eli pahoinvointiin. Viimeksi oksentelin koko päivän punktion jäljiltä. Tällä kertaa varaudun Jaffalla ja Vichyllä, mutta pelkään pahoin, että huono vointi iskee tälläkin kertaa. Tulos jännittää kuitenkin kaikkein eniten. Vatsassa on paljon enemmän tuntemuksia kuin edellisellä kerralla. Sen täytyy tarkoittaa parempaa munasolumäärää. Ultrassa määrä vaikutti aivan yhtä huonolta kuin aiemminkin, mutta jospa siellä oli muutama piileskelijä, joka löytyy huomenna. Viimeksi kaikki kypsät solut hedelmöittyivät, mutta jakaantumisen kanssa oli paljon huonompaa. Toivottavasti tällä kertaa saataisiin tuoresiirron lisäksi alkioita myös pakkaseen.

Pitäkää mulle peukkuja!

torstai 3. toukokuuta 2012

Mielialan heittelyä

Tänään on ollut paljon eilistä parempi päivä. Unta on edelleen takana vähän, mutta tänään olen tuntenut itseni hieman energisemmäksi. Onnellinen, iloinen ja levännyt en tänäänkään ole, mutta aivan pikkuruisen eilistä toiveikkaampi kuitenkin.

Ihanan ystäväni avustuksella sain muuten varailtua Pregnyliä apteekista. Kiitos siis ystävälle!

Eilen oli pieni pelko itämässä siitä, että olisin joutunut kestämään punkiopäivän yksinäni täällä kotona. Onneksi mieheni sai kuitenkin siirrettyä tärkeää työjuttua ja on sekä punktiossa että täällä kotona seuranani. Pieni huolenaihe vähemmän siis.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Tunnelmia

Olen ollut niin tolkuttoman väsynyt ja surullinen viime aikoina, että en ole edes jaksanut ryhtyä kirjoittamispuuhiin. Laitan nyt kuitenkin ylös viimeisiä tietoja ja tunnelmia.

Kävin tänään ultrassa. Oikealla puolella oli näkyvissä noin viisi rakkulaa ja vasemmalla yksi pieni. Vaikka lääkemäärä on paljon aiempaa isompi, näyttäisi tulos jäävän aivan yhtä laihaksi kuin viime kerralla. Lannistavaa.

Pistämisiä jatketaan nyt lauantaihin saakka. Sunnuntaina on sitten vuorossa irrotuspiikki. Pregnylin toimittaminen on kuulemma suurissa ongelmissa tällä hetkellä ja sitä ei kai oikeasti saa juuri nyt mistään. Sain reseptin vaihtoehtoiselle Ovitrelle-lääkkeelle. Ovitrellen huono puoli on se, että siitä ei saa Kela-korvauksia eli lisää rahanmenoa on luvassa.

Tunnelma meidän perheessämme on tällä hetkellä kamalan hankala. Miehenikin on alkanut ottaa lapsettomuutemme raskaasti. Nyt meitä on siis kaksi kärsijää täällä. Miehelläni huono olo on purkautunut ärtyneisyytenä, ja se tietysti onnistuu hankaloittamaan myös minun oloani. Onneksi saimme puhuttua asioista vappuaattona, ja nyt tunnelma on paljon viimeviikkoista parempi.

Itse voin huonommin kuin koskaan aikaisemmin. Ensimmäistä kertaa olen alkanut kärsiä myös unettomuudesta. Illalla siirrän nukkumaanmenoa turhanpäiväisillä asioilla, kuten netissä notkumisella. Aamuyöllä puolestaan herään usein noin viiden aikoihin. Yöunet jäävät siis kamalan lyhyiksi ja väsymys tietysti omalta osaltaan tekee olon surkeaksi. Olen niin kamalan väsynyt tähän kaikkeen. Odotan vain sitä, että pääsisin vihdoin lepäämään. Kaipaan huolettomuutta ja rauhaa keskittyä omiin asioihini. Olen oikeasti lannistunut. En uskalla toivoa. Odotan vain, että hoito olisi jo ohi.

Tänään olen ajatellut sitä, millainen olisin äitinä. Olen aivan varma, että minusta tulisi hyvä äiti. Tiedän, että minusta olisi kasvattamaan täysipäisiä ja iloisia lapsia. Kuinka henkisesti hyvä äiti voikin sitten olla näin kamalan kyvytön fyysisesti tulemaan äidiksi? Enhän minä kykene edes kasvattamaan munasoluja!

Kaiken keskellä mielessäni vilahtaa toisinaan kamalan mustia ajatuksia. Vilkkaan tien vieressä bussia odottaessani tai rautatieaseman laiturilla saatan miettiä, että kaiken tämän loppu olisi vain yhden askeleen päässä. En tietenkään missään tapauksessa astuisi sitä yhtä askelta, mutta mielessä se joka tapauksessa toisinaan käy. Hurjaa, kuinka mieli voikin välillä mennä synkäksi.

On minulla onneksi muutamia lepopaikkojakin. Työt antavat minulle lepopaikan. Töissä minun ei tarvitse ajatella lapsettomuuttani ainakaan koko aikaa. Lisäksi nautin suunnattomasti ihanien ystävieni seurassa. Kun ympärilläni on ystäviä, oloni on kevyempi. Kotona ja yksin kaikki on paljon raskaampaa. Suurkiitos siis ystäville, jotka auttavat minua kantamaan tätä kaikkea! Olette kullanarvoisia.

PS: Kokeiluni sosiaalisessa mediassa laajenevat. Minulla on nyt Pinterest-profiili, joka löytyy osoitteesta http://pinterest.com/toiveissa/