Siirry pääsisältöön

Kun sureminen on liian raskasta

Kun negatiivinen raskaustesti tuli, yksi tunneskaalan huomattavin tunne oli helpotus. Tunsin helpostusta siitä, että hoito on vihdoin ohi. Minun ei tarvinnut enää pelätä lopputulosta, tai spekuloida oireilla. Eikö minun tarvinnut enää toivoa. Toivominen on kaikkein raskainta.

Toivominen tuo aina mukanaan kyyneleet. Toiveen asettaminen tuo mukaan heti kamalan sydäntä puristavan pelon siitä, että toive ei koskaan toteudu. Toivominen on pelottavaa. Toivoessaan sitä kipuaa koko ajan ylemmäs ja ylemmäs ja tipahtaminen ylhäältä sattuu niin kovin paljon.

Negatiivisen testin jälkeen en ole itkenyt juuri yhtään. Minulla on varastossa monta itkemätöntä itkua, mutta minä en jaksa nyt antaa itkun tulla. Jos annan sille vähänkin mahdollisuutta, se tulee ja valtaa minut kokonaan, enkä minä jaksa nyt surra. Sureminen on minulle nyt liian raskasta.

Kommentit

Kaipaava sanoi…
Minä en viimeksi meinannut uskaltaa tehdä koko testiä, koska en halunnut tippua todellisuuteen. En saanut edes edellisenä yönä unta kun mietin että aamulla pitää asia testata. Vieläkin ahdistaa kun asiaa miettii. Kovasti voimia ja iloa päivääsi!
Illusia sanoi…
Testaaminen on kyllä aivan kamalaa! Kiitos paljon toivotuksista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!