Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 31. toukokuuta 2012

Kun sureminen on liian raskasta

Kun negatiivinen raskaustesti tuli, yksi tunneskaalan huomattavin tunne oli helpotus. Tunsin helpostusta siitä, että hoito on vihdoin ohi. Minun ei tarvinnut enää pelätä lopputulosta, tai spekuloida oireilla. Eikö minun tarvinnut enää toivoa. Toivominen on kaikkein raskainta.

Toivominen tuo aina mukanaan kyyneleet. Toiveen asettaminen tuo mukaan heti kamalan sydäntä puristavan pelon siitä, että toive ei koskaan toteudu. Toivominen on pelottavaa. Toivoessaan sitä kipuaa koko ajan ylemmäs ja ylemmäs ja tipahtaminen ylhäältä sattuu niin kovin paljon.

Negatiivisen testin jälkeen en ole itkenyt juuri yhtään. Minulla on varastossa monta itkemätöntä itkua, mutta minä en jaksa nyt antaa itkun tulla. Jos annan sille vähänkin mahdollisuutta, se tulee ja valtaa minut kokonaan, enkä minä jaksa nyt surra. Sureminen on minulle nyt liian raskasta.

2 kommenttia:

Kaipaava kirjoitti...

Minä en viimeksi meinannut uskaltaa tehdä koko testiä, koska en halunnut tippua todellisuuteen. En saanut edes edellisenä yönä unta kun mietin että aamulla pitää asia testata. Vieläkin ahdistaa kun asiaa miettii. Kovasti voimia ja iloa päivääsi!

Illusia kirjoitti...

Testaaminen on kyllä aivan kamalaa! Kiitos paljon toivotuksista!