Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 28. toukokuuta 2012

Uutta hoitoa

Kiertopäivä numero yksi. Kipuja onkin ollut jo reilun viikon ajan, mutta tänään kivut olivat heti aamulla huomattavasti kovemmat. Heräsin kipuun, otin Panacodia ja Ketorinia ja huokaisin. Nyt hoitokierros on kokonaan takana. Se oli siinä. Nyt edessä on tauko.

Polin kesätauon vuoksi en nimittäin pääsisi pakastesiirtoon heinäkuussa enkä vielä elokuussakaan. Niinpä siirto siirtyisi joka tapauksessa syyskuuhun. En halunnut odottaa syyskuuta ilman lääkitystä, koska silloin endometrioosi saisi kolmen kuukauden ajan pahentua rauhassa. Soitin polille ja toivon Procren-lääkitystä ja sain siihen reseptit. Minun kesäni kuluu siis vaihdevuosioireiden parissa.

Tavallaan negatiivisen raskaustestin myötä tuli myös helpotus. Minun ei tarvitse enää pelätä eikä toivoa. On tietysti kamalan surullista, että sureminen ja toivominen on niin rankkaa, että kun niistä saa tauon, se tuntuu ihan mukavalta.

En ole juurikaan itkenyt. En yksinkertaisesti jaksa. Olen niin kamalan väsynyt. Olen surrut, pelännyt ja toivonut niin kamalan paljon viimeisen vuoden aikana.

Vuosi sitten tähän samaan aikaan olin ehtinyt saada gynegologilta lähetteen polille ja Miranax-särkylääkkeitä, joista ei ollut mitään apua. Olin surullinen, koska jos yritys olisi tärpännyt heti, laskettu aika olisi ollut kesäkuussa. Surin sitä, että minulla voisi jo ihan kohta olla lapsi. Samaan aikaan olin kamalan helpottunut siitä, että edessä oli ensimmäinen välikierto yrityksen alkamisen jälkeen.

Syyskuussa pääsimme vihdoin polille. Minulle tehtiin munasolujen aukiolotutkimus ja sain lisää särkylääkkeitä. Lopulta oikea särkylääkekin löytyi. Ensimmäinen inseminaatio tehtiin lokakuun lopulla. Toiseen inseminaatioon alettiin valmistautua marraskuussa, mutta päädyinkin lopulta laparoskopiaan joulukuun alussa. Laparoskopiassa sain endometrioosidiagnoosin. Leikkauksen jälkeen aloitin e-pillerit ja aloin odottaa ensimmäistä ivf-hoitoa, jonka lääkkeet aloitin helmikuussa. Maaliskuussa tehtiin punktio ja siirto ja huhtikuussa aloitin jo uudet lääkkeet ja toinen ivf tehtiin toukokuun alussa.

Vuosi on koostunut älyttömästä lääkemäärästä, kivusta, pettymyksistä ja aina vain uusista tutkimuksista. Tämä ei kuitenkaan pääty tähän. Edessä on uusia lääkkeitä, uusia kipuja, uusia pettymyksiä ja aina vain uusia tutkimuksia. Nyt minulla on kuitenkin edessäni 21 päivää ennen seuraavia lääkkeiden sivuvaikutuksia ja kolme kuukautta ennen seuraavia tutkimuksia ja pettymyksiä. Näistä päivistä täytyy kyetä nauttimaan.

Onneksi on kesä!

3 kommenttia:

Jadekivi kirjoitti...

Onneksi tosiaan on kesä. Aurinko pitää mielen virkeämpänä ja ulkona on vaikka mitä tekemistä!

Meitä taitaakin olla melkoinen kööri aloittamassa uutta IVF-rundia syksyllä. Mä toivon niin suunnattoman paljon, että siirryttäis sit kaikki yhdellä rytinällä odottajiksi.

Kuusi kuukautta jatkuneen hoitotauon jälkeen voin kyllä käsi sydämellä sanoa, että tauko tekee hirvittävän hyvää. Vuodessa on teilläkin tapahtunut melkoisesti.

Kaipaava kirjoitti...

Samaa mieltä Jadekiven kanssa, toivotaan että syksyllä saadaan kaikki tuloksia hoidoista.

Ja hoitotauko tekee varmasti vaan hyvää, pitää vaan malttaa mielensä ja keskittyä kaikkeen kivaan mitä elämästä löytyy. Jaksamisia!

Illusia kirjoitti...

Jadekivi: Olisipa kyllä hienoa!

Pettymyksiä ja huonoja uutisia olemme saaneet osaksemme jo aivan tarpeeksi. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että hyviä uutisia alkaisi jossakin vaiheessa tulla samaa vauhtia.

Harmi, että joudun viettämään taukoni Procrenin vaikutuksen alaisena. Toivottavasti en joudu aivan kamalien sivuoireiden kouriin.

Kiitos myös Kaipaavalle kommentista!