Siirry pääsisältöön

Uutta hoitoa

Kiertopäivä numero yksi. Kipuja onkin ollut jo reilun viikon ajan, mutta tänään kivut olivat heti aamulla huomattavasti kovemmat. Heräsin kipuun, otin Panacodia ja Ketorinia ja huokaisin. Nyt hoitokierros on kokonaan takana. Se oli siinä. Nyt edessä on tauko.

Polin kesätauon vuoksi en nimittäin pääsisi pakastesiirtoon heinäkuussa enkä vielä elokuussakaan. Niinpä siirto siirtyisi joka tapauksessa syyskuuhun. En halunnut odottaa syyskuuta ilman lääkitystä, koska silloin endometrioosi saisi kolmen kuukauden ajan pahentua rauhassa. Soitin polille ja toivon Procren-lääkitystä ja sain siihen reseptit. Minun kesäni kuluu siis vaihdevuosioireiden parissa.

Tavallaan negatiivisen raskaustestin myötä tuli myös helpotus. Minun ei tarvitse enää pelätä eikä toivoa. On tietysti kamalan surullista, että sureminen ja toivominen on niin rankkaa, että kun niistä saa tauon, se tuntuu ihan mukavalta.

En ole juurikaan itkenyt. En yksinkertaisesti jaksa. Olen niin kamalan väsynyt. Olen surrut, pelännyt ja toivonut niin kamalan paljon viimeisen vuoden aikana.

Vuosi sitten tähän samaan aikaan olin ehtinyt saada gynegologilta lähetteen polille ja Miranax-särkylääkkeitä, joista ei ollut mitään apua. Olin surullinen, koska jos yritys olisi tärpännyt heti, laskettu aika olisi ollut kesäkuussa. Surin sitä, että minulla voisi jo ihan kohta olla lapsi. Samaan aikaan olin kamalan helpottunut siitä, että edessä oli ensimmäinen välikierto yrityksen alkamisen jälkeen.

Syyskuussa pääsimme vihdoin polille. Minulle tehtiin munasolujen aukiolotutkimus ja sain lisää särkylääkkeitä. Lopulta oikea särkylääkekin löytyi. Ensimmäinen inseminaatio tehtiin lokakuun lopulla. Toiseen inseminaatioon alettiin valmistautua marraskuussa, mutta päädyinkin lopulta laparoskopiaan joulukuun alussa. Laparoskopiassa sain endometrioosidiagnoosin. Leikkauksen jälkeen aloitin e-pillerit ja aloin odottaa ensimmäistä ivf-hoitoa, jonka lääkkeet aloitin helmikuussa. Maaliskuussa tehtiin punktio ja siirto ja huhtikuussa aloitin jo uudet lääkkeet ja toinen ivf tehtiin toukokuun alussa.

Vuosi on koostunut älyttömästä lääkemäärästä, kivusta, pettymyksistä ja aina vain uusista tutkimuksista. Tämä ei kuitenkaan pääty tähän. Edessä on uusia lääkkeitä, uusia kipuja, uusia pettymyksiä ja aina vain uusia tutkimuksia. Nyt minulla on kuitenkin edessäni 21 päivää ennen seuraavia lääkkeiden sivuvaikutuksia ja kolme kuukautta ennen seuraavia tutkimuksia ja pettymyksiä. Näistä päivistä täytyy kyetä nauttimaan.

Onneksi on kesä!

Kommentit

Jadekivi sanoi…
Onneksi tosiaan on kesä. Aurinko pitää mielen virkeämpänä ja ulkona on vaikka mitä tekemistä!

Meitä taitaakin olla melkoinen kööri aloittamassa uutta IVF-rundia syksyllä. Mä toivon niin suunnattoman paljon, että siirryttäis sit kaikki yhdellä rytinällä odottajiksi.

Kuusi kuukautta jatkuneen hoitotauon jälkeen voin kyllä käsi sydämellä sanoa, että tauko tekee hirvittävän hyvää. Vuodessa on teilläkin tapahtunut melkoisesti.
Kaipaava sanoi…
Samaa mieltä Jadekiven kanssa, toivotaan että syksyllä saadaan kaikki tuloksia hoidoista.

Ja hoitotauko tekee varmasti vaan hyvää, pitää vaan malttaa mielensä ja keskittyä kaikkeen kivaan mitä elämästä löytyy. Jaksamisia!
Illusia sanoi…
Jadekivi: Olisipa kyllä hienoa!

Pettymyksiä ja huonoja uutisia olemme saaneet osaksemme jo aivan tarpeeksi. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että hyviä uutisia alkaisi jossakin vaiheessa tulla samaa vauhtia.

Harmi, että joudun viettämään taukoni Procrenin vaikutuksen alaisena. Toivottavasti en joudu aivan kamalien sivuoireiden kouriin.

Kiitos myös Kaipaavalle kommentista!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!