Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Pakko palata

Nyt alkaa olla pakko palata takaisin lapsettomuusmaailmaan. Maailma on ehtinyt olla kiinni muutaman kuukauden ajan eivätkä ajatuksetkaan ole aivan kamalasti aiheessa viipyilleet. Nyt täytyy kuitenkin tulla takaisin.

Ensi viikolle on varattuna aika polille. Siellä katsotaan, millaisia vaikutuksia Procrenilla on ollut ja suunnitellaan tulevan siirron aikatauluja. Siitä se sitten taas lähtee. Toivon ja epätoivon vuoristorata.

Läheisen sairastuminen on hyvin vakavaa. Elinaikaa on annettu korkeintaan viikkoja. Elämme nyt todella surullista ja stressaavaa aikaa. Sen vuoksi aion antaa siirron mennä tällä kertaa vain sivussa. En anna sille pääroolia elämässäni. Enkä aio rasittaa miestäni ollenkaan lapsettomuuteen liittyvillä asioilla. Hän saakoon rauhassa elää suruaikaa. Siirrossa häntä ei onneksi tarvitakaan. Toivottavasti onnistun pysymään päätöksessäni myös silloin, kun hormonit taas hyrräävät ja piina on käynnissä.

Monella tapaa oloni on kuitenkin tällä hetkellä hyvä ja toiveikas. Elän nyt kiertopäivää 65 ja kipuja on ollut viimeksi kiertopäivänä 5. Kivuttomia päiviä on siis takana jo 60. Kivuttomuus on ihanan vapauttavaa. Olen osannut nauttia siitä todenteolla. Hyvää oloa lisää myös se, että olen aloittanut uudessa, mukavassa työpaikassa ja nautin töiden tekemisestä kovasti. Sain kesällä myös opiskelujani etenemään, joten toiveita valmistumisestakin alkaa jo olla.

Huonoa vointia ovat aiheuttaneet lähinnä Procrenin sivuoireet. Kirjoitan niistä kokonaisen postauksen myöhemmin. Siitä kun saattaa olla apua myös muille Procrenin uhreille.



3 kommenttia:

Jadekivi kirjoitti...

Pahoittelut läheisen sairastumisesta, ilmeisesti joku miehesi sukulainen kyseessä?

Tulee ehkä olemaan hankalaa, jos et miehesi kanssa (luonnollisesti) halua tällä kertaa puida hoitoon liittyviä tuntemuksiasi. Mutta meitä on täällä kyllä useampi, joille voi fiiliksiään purkaa <3

Jee kivuttomuudelle ja jee työpaikalle!

Anonyymi kirjoitti...

Tosiaan ikävä, että perheessänne on nyt surua. Mutta onneksi ei pelkkää ikävää kun toisella elämän alueella hymyilee. Toivottavasti siirto jatkaa hyvien asioiden sarjaa!

Illusia kirjoitti...

Kiitos tsemppaavista kommenteistanne! Mieheni perheenjäsen on kyseessä. Täytyy tosiaan purkautua täällä enemmän kuin kotosalla. Onneksi tulossa on tällä erää kuitenkin vain siirto. Punktio ja kaikki siihen liittyvä on paljon raskaampaa.

Hyviä asioita saisi kyllä alkaa tapahtua!