Siirry pääsisältöön

Polikäynti

Kävin tänään polilla. Siellä ultrattiin Procrenin jäljiltä ja kaikki oli ihan ok kunnossa. Limakalvo oli ohut. Aivan kuten kuuluukin olla. Vasemman munasarjan endometriooma ei ole pienentynyt mutta eu kasvanutkaan. Ihan hyvältä siis näyttää tällä hetkellä.

Lopetan Cliovellen käytön tänään lähinnä sen vuoksi, että se on aiheuttanut minulle viime aikoina lihomisen lisäksi vatsan turvotusta. Pakastealkion siirtoon lähdetäänkin jo aika pian. Procrenin vaikutus on neljä viikkoa eli 9.9. saakka. 10.9. aloitan Estradot-nimisten estrogeenilaastareiden käytön. Minulle ei määrätty Zumenoneja, koska tuosta Cliovellestäkin on tullut sen verran paljon sivuoireita. Laastareiden käyttäjille sivuoireita ei samalla tapaa kuulemma tule, mutta laastari on tehokkuudeltaan vähintään yhtä hyvä kuin tabletitkin. Laastari vaihdetaan kolmen päivän välein ja sitä käytetään parin viikon ajan. Siirto tehdään sitten todennäköisesti syyskuun viimeisellä viikolla. Ennen sitä toki ultrataan vielä.

Mikäli alkio ei selviä sulatuksesta uuteen ivf:ään lähdetään saman tien. Jos alkio taas saadaan siirrettyä, viimeinen ivf tehdään todennäköisesti ennen joulua tai viimeistään tammikuussa. Lääkkeet onneksi voidaan kirjoittaa joka tapauksessa tämän vuoden puolelle.

Tästä tämä taas alkaa. On pelottavaa olla taas uusien toivojen ja pettymysten kynnyksellä. Olin keväällä todella huonossa kunnossa. Nyt voi hyvin enkä haluaisi voida taas huonosti. Asenne onnistumista kohtaan on äärimmäisen pessimistinen. Ajatukset ovat jo julkisen puolen hoitojen tuolla puolen.

Kommentit

Jadekivi sanoi…
Tsemppiä hoidon aloitukseen!
Mullahan oli kanssa nuo Estradotit käytössä PASseissa, ja mä tykkäsin niistä kovasti. Oli ihanan helpottavaa, kun ei joka päivä tarvinnut muistaa napata pillereitä. Zumenoneja olisi kuulemma pitänyt ottaa kolmesti päivässä, joten tahdoin laastarit käyttöön jo ihan stressin vähentämiseksi.

Mulla iho oli aivan upeassa kunnossa (kärsin lievästä aknesta) ja libidokin löytyi pitkän tauon jälkeen, joten kaiholla muistelen noita laastariaikoja. Mies vitsailikin silloin, että kerrankin mulla on oikeat lääkkeet käytössä ;)
Gurkan sanoi…
Toivottavasti uusiin IVF:ään ei tarvi mennä. Ihmeelliset muuten ne minun endometrioomat. Ekassa ultrassa kun meitä tutkittiin, niitä ei näkynyt, mutta puoli vuosi myöhemmin löytyi 2 selkeitä, noin 2cm kokoiset. Se oli eka clomien aikana. Sitten kuukausi myöhemmin, toisen kurin jälkeen, ei taas löydetty ultrassa. Mutta lääkäri oli varma, etteivät voi hävitä, valitettavasti.
Rowan sanoi…
Illusia, kovasti toivon, että PASsiin pääsette! Hyvä kuulla, että sait sellaisen lääkityksen, jossa ei ole niin paljon sivuoireita.

"On pelottavaa olla taas uusien toivojen ja pettymysten kynnyksellä." Juuri näin. Se on todella pelottavaa, mutta toisaalta siihen sisältyy taas se uusi mahdollisuus, teillä on mahdollisuus onnistua, ihan oikeasti. Askel kerrallaan! Kovasti voimia!
Kisu sanoi…
Kovasti voimia ja jaksamista tähän hoitokiertoon ja muutenkin! Olet usein ajatuksissani.
Illusia sanoi…
Kiitos kommenteistanne!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!