Siirry pääsisältöön

Procren ja sivuoireet

Procren on vaikuttanut minuun monella tapaa. Kyseessä ei siis ole ollenkaan mukava lääke.

Lääkkeen pistäminen sinänsä on helppoa. Esitäytetyn ruiskun ainekset on helppo sekoittaa, lääkettä on melko pieni määrä, eikä lääkeaine kirvele ollenkaan. Inhottavaa on ruiskun suuri koko. Ruisku on siis hieman kömpelömpi käytössä kuin Gonal-kynä tai Pregnylin ruisku.

Pistin Procrenia kolme kertaa neljän viikon välein. Ensimmäisen pistoksen jälkeen en vielä käyttänyt mitään muuta lääkettä, mutta aloitin Cliovellen käytön pari päivää toisen pistoksen jälkeen. Cliovelle alkoi vaikuttaa noin viikon päästä sen aloittamisesta ja se vaikutti oikein hyvin etenkin kuumiin aaltoihin.

Inhottavia sivuoireita on ollut paljon, mutta kaikeksi onneksi mielialaan Procren ei ole vaikuttanut. Olen voinut henkisesti melko hyvin enkä ole ollut oikeastaan ollenkaan pahalla tuulella. Ehkä kesä ja lomailukin vaikuttivat tähän asiaan.

Tässä huomaamiani sivuoireita:
  • Kuumat aallot. Tämä oli ehdottomasti huomattavin Procrenin sivuoireista. Laitoin kuumia aaltoja ylös muutamina päivinä ja hereilläoloaikana kuumia aaltoja tuli pahimmillaan kymmenen kappaletta. Niitä tuli siis lähes tunnin välein! Cliovelle auttoi kuumiin aaltoihin, mutta kolmannen pistoksen jälkeen kuumat aallot palasivat takaisin. Tosin paljon lievempänä.
  • Lihominen. Inhottavaakin inhottavampi oire. Vatsan seutu on paisunut kesän aikana. kovasti. Aiemmin liikunta on auttanut lihomiseeni, mutta nyt siitä ei ole ollut samalla tavalla apua ja kaikki syöminen tuntuu nopeasti vyötärön ympärillä. Lihomista tietysti edesauttaa myös taustalla olevat ivf-hoidot, jotka sotkivat liikuntarutiinia ja vaikuttivat siis osaltaan kroppani kuntoon. Painon noususta minulla ei ole tietoa, koska en halua käydä vaa'alla masentumassa ennen kuin olen saanut painoa vähän pois. Lihominen näkyy ja tuntuu kiristävissä vaatteissa.
  • Limakalvojen kuivuminen. Etenkin alapäässä limakalvot tuntuvat kuivilta. Toisinaan tuntuu kuin paikat juuttuisivat kiinni ja ne täytyy avata joko käsin tai levittelemällä jalkoja. Sanomattakin varmaan selvää, että julkisillä paikoilla täytyy vain kärsiä.
  • Silmien kuivuminen. Jo valmiiksi hieman kuivat silmäni ovat kuivuneet paljon aikaisempaa enemmän. Etenkin aamuisin silmät saattavat olla hyvin kuivat ja punoittavat. Piilareiden käyttö on aiempaa hankalampaa.

Kommentit

Nieve sanoi…
Todella ikäviä nuo sivuoireet. En oikein osaa sanoa muuta kuin että tsemppiä ja jaksuja <3
Anonyymi sanoi…
Pitäisi aloittaa Procren Depot, mutta olen nyt lukenut että sivuvaikutukset saattavat jatkua 3-6kk pistosten jälkeen (tai eivät lainkaan lopu).

Kuinka sinulle kävi, loppuivatko sivuoireet?
Illusia sanoi…
Hei! Anteeksi, että vastauksessani kesti näin kauan.

Minulla taitaa lopulta olla edelleenkin joitakin oireita, jotka ovat peräisin tuosta Procrenin aloittamasta vaihdevuosioireistosta. Esimerkiksi limakalvojen ja etenkin silmien kuivuus on selvästi tullut jäädäkseen. Hedelmöitys- ja hormonihoitojen keskellä on kuitenkin kamalan vaikea sanoa, mikä johtuu mistäkin asiasta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!