Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 25. syyskuuta 2012

Alkio siirretty

Alkio siirrettiin pari tuntia sitten. Se oli sulatettu eilen, ja sulatuksessa siitä katosi pari solua, mutta se oli jatkanut jakaantumista ja voitiin siis siirtää. Toimenpide oli tällä kertaa vähän inhottava, koska en ollut ehtinyt saada rakkoani tarpeeksi täyteen veden tankkaamisesta huolimatta. Nyt parin viikon ajan käytän Lugesteronia ja Estradotia rinnakkain ja piinailen parhaani mukaan.

Mies ei tällä kertaa ollut mukana siirrossa. Se oli hieman kurjaa, mutta ei tietenkään maata kaatavaa. Olemme tavallisesti käyneet yhdessä siirtokahveilla, mutta nyt jouduin kahvittelemaan yksikseni.

Olo on toiveikas ja pelokas.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Pakastesiirtoa kohti

Kävin perjantaina polilla. Limakalvo oli 8 mm paksuinen ja muutenkin kaikki näytti hyvältä. Aloitin eilen Lugesteronit ja tiistaina tehdään PAS. Estradot-laastareita käytetään Lugesteronien rinnalla raskaustestiin saakka, ja jos testi sattuisi olemaan positiivinen, aina raskausviikolle 12 saakka.

Huomaan olevani aikaisempaa toiveikkaampi. Tekisi mieli haaveilla, mutta en uskalla rakentaa pilvilinnoja. Tipahtaminen pelottaa ja sen vuoksi maan pinnalla pysyminen on turvallisempaa.

Psst. Tsekatkaa linkki Hesarin uutiseen tuolta Mediakatsauksen puolelta. Jos jotain hyvää täytyy endometrioosista löytyä, olkoon se sitten tämä!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Katse menneisyyteen



Luin blogini ensimmäisiä postauksia. Tulin niistä kovin surulliseksi. Aloitin blogini pitämisen siinä vaiheessa, kun yritystä oli takana seitsemän kuukautta. Muistan, kuinka totuus lapsen saamisen vaikeudesta alkoi paljastua minulle siinä vaiheessa, kun yritystä oli takana noin puoli vuotta. Kuukautiseni olivat hieman myöhässä ja olin jo hetken varma, että olen vihdoinkin onnistunut tulemaan raskaaksi. Sitten kuukautiset kuitenkin tulivat ja järkyttävän kipeinä, kuten tavallista. Itkin kuukautisten alkua ja kipua vessassa ääneen ja osasin jo arvata, että minun taisteluni tulee olemaan hankala.

Noissa ensimmäisissä postauksissa on kuitenkin mukana toivo. Lähes jokainen kuukausi on tuonut mukanaan uuden pettymyksen jälkeen uuden yrityskerran ja uuden toivon. Teksteissä paistaa toivo ja usko siitä, että jonakin päivänä raskaaksi tuleminen onnistuu.

Tunnelma on niin kovin erilainen kuin nyt. Viime vuoden lokakuun eli reilun vuoden yrittämisen jälkeen meidän ei ole enää tarvinnut yrittää itse. Yrittäminen on jätetty lääkäreiden harteille, yrityskertoja ei enää lasketa eikä elämä enää ole kulkenut kahden viikon sykleissä. Nyt elämä on jo vuoden ajan rytmittynyt hoitojen ja hoitotaukojen ympärille. Toisaalta nyt on helpompaa, kun stressaaminen ei jakaannu jokaiselle kuukaudelle. Toisaalta kerralla joutuu kokemaan isomman stressin. Surutyötä ja luopumistakin on jo tehty. On täytynyt alkaa hyväksyä sitäkin vaihtoehtoa, että minusta ei koskaan tule biologista äitiä yhdellekään lapselle.

Olisi ollut niin oikein, että tuo toiveikas nainen olisi saanut toiveensa toteutettua. Hän olisi sitä osannut arvostaa ja nyt hän olisi jo pienen lapsen onnellinen äiti. Ei hänen olisi tarvinnut kokea tätä surua ja pettymyksien määrää osatakseen arvostaa lastaan. Hänestä olisi tullut ihan hyvä niinkin.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Hedelmöityshoidot ulkomailla



Blogini tilastoista selviää, että täällä käy lukijoita myös Suomen ulkopuolelta. Olen itse lueskellut lähinnä suomalaisia lapsettomuusblogeja, mutta minua kiinnostaisi kovasti kuulla hedelmöityshoidoista myös muualla kuin Suomessa.

Onko sinulla kokemusta tai tietoa hedelmöityshoidoista ulkomailla? Kuinka ne eroavat suomalaisesta hoidosta. Millainen lainsäädäntö on? Millainen hoitojen korvaussysteemi on? Kuinka helposti hoitoihin pääsee? Millaista hoito on konkreettisesti? Käytetäänkö samoja lääkkeitä? Minkä hintaisia hoidot ovat? Ja niin edelleen. Olen kovin kiinnostunut kuulemaan kaikesta mahdollisesta ulkomaisiin hoitoihin liittyvästä.

Entä luetko ulkomaisia lapsettomuusblogeja? Olisi hienoa, jos linkkaisit myös niitä tänne kommentteihin. Itselläni taittuvat suomen lisäksi englanti, viro ja ruotsi, mutta eiköhän lukijoista löydy muidenkin kielten taitajia, jotka saattaisivat kiinnostua ulkomaisista blogeista.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Palelua

Onpas outo olo. Palelen nimittäin. Moneen kuukauteen en ole oikeastaan palellut. Jos on tullut kylmä olo, olen pukenut vähän lisää vaatetta, ja tuttu kuumuus on taas vallannut kroppani. Tänään kuitenkin palelen vaatteiden lisäämisestä huolimatta.

Onkohan kyse alkavasta flunssasta vai kuumien aaltojen loppumisesta? Toivottavasti jälkimmäisestä. En nyt millään jaksaisi sairastaa.

Voidaankohan muuten pakastealkion siirtoa tehdä flunssan aikana?

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kuulumisia

Viime viikko oli kamala. Voin lähes koko viikon ajan huonosti. Minulla oli migreeni, lihassärkyä ja voimattomuutta, väsymystä, huimausta, pahoinvointia ja tolkuttoman monta kuumaa aaltoa. Syytin taas minulle ominaiseen tapaani itseäni huonosta voinnista. En ole nukkunut enkä urheillut tarpeeksi. Siitä tämä kaikki johtuu. Lopulta kuitenkin tajusin, että oireethan ovat Procrenin ansiota. Lopetin nimittäin Cliovellen käytön polipäivänä runsas viikko sitten ja niinpä jouduin kestämään vaihdevuosioireita oikein olan takaa. Olossa ei vieläkään ole hurraamista, mutta voin kyllä vähän paremmin. Olen vain aivan älyttömän väsynyt tällä hetkellä.

Lykkäsin heti aamulla kaksi Estradot-laastaria mahaani. En halunnut odottaa iltaan, koska uskon, että estrogeeni vie vaihdevuosioireet pois. Halusin siis toimia mahdollisimman nopeasti. Puoleen päivään mennessä toinen laastari oli jo irronnut ja minun täytyi vaihtaa se uuteen. Laastarin pitäisi pysyä paikallaan kolme päivää, mutta vatsamakkarani ja housuni tekivät yhteistyötä päästäkseen laastarista eroon. Toivottavasti onnistun pitämään loput laastarit paikoillaan tarvittavan ajan.

Fyysinen huonovointisuus vei mielenkin matalalle. Kesällä lepäämällä saavutettu hyvä vointi tuntuu jo kadonneen. Loppuviikosta olin jo melko itkuinen ja viikonloppuna itkeskelin lisää ystävän ja viinilasin seurassa. Kiitos siis ystävälleni ja anteeksi, että olen niin usein tuen tarpeessa.