Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2012.

Tilanteen päivitys

Kamala migreeni iski minuun edellisen päivityksen jälkeen ja veikin sitten kolmisen päivää mukanaan. Migreenin jälkeen kivut ovat pikkuhiljaa alkaneet helpottaa, mutta vielä tänäänkin, kiertopäivänä 16 tunnen vihlontaa vasemman munasarjan ympäristössä.

Henkinen kipuilu on tällä hetkellä jo kovasti luopumista raskausajatuksista ja biologisen lapsen saamisesta. Tuntuu raskaalta ajatella, että hoidot ovat jo edenneet näin pitkälle. Kyllähän hoitoja tämänkin jälkeen voi jatkaa, mutta emme enää halua emmekä jaksa juosta hoidoissa. On kuitenkin rankkaa ajatella, että mahdollisuus raskauden kokemiseen on tällä hetkellä hyvin pienen langan varassa.

Hoitoa ei tarvitse siirtää. Sen sijaan siirretään kuukautisia eteenpäin noin viikolla. Mies on siis tällä metodilla paikalla punktion aikaan.

Maassa

Mikäli ensimmäinen ivf olisi tuottanut tulosta, laskettu aika olisi osunut marraskuun loppuun. Maaliskuussa, ensimmäisen ivf:n tienoilla mieheni päätti, että lähtisi ulkomaille reissuun marraskuun lopussa, mikäli plussaa ei tulisi. Kun yritys sitten meni pieleen, mieheni alkoi suunnitella reissuaan ja viime viikolla hän viimein osti lentoliput ja varasi hotellinkin. Kyseessä ei ole hurjan pitkä matka. Hän on poissa viikonlopun lisäksi vain kaksi arkipäivää. Matka on tärkeä. Raskaan syksyn keskellä on oikeasti joskus pakko päästä hetkeksi pois. Hänellä on siihen mahdollisuus ja tietysti hän haluaa sen mahdollisuuden käyttää.

Elämämme on kuitenkin tässä vaiheessa sellainen, että kaikki, mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Kuinka ollakaan nuo kaksi vaivaista arkipäivää ovat hyvin suurella todennäköisyydellä juuri ne päivät, kun seuraava punktio täytyisi tehdä. Meille suunnitellaan nimittäin nyt lyhyttä kaavaa seuraavaan kiertoon ja nyt elän 28 päiväisen kiertoni viidettä kiertopäivää.

Nopeita käänteitä

Ja julkista puolta vielä kritisoidaan hitaudestaan ja jähmeydestään. Sain tänään puhelun polilta. Viimeinen ivf on alustavasti merkitty viikolle 46 ja suunnittelukäynti oli syytä sopia kiireesti. Kiireesti se sovittiinkin. Aika polille on nimittäin huomenna.

Viimeinen ivf tuntuu yhtä aikaa pelottavalta ja helpottavalta ajatukselta. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että se saakin olla viimeinen. Voihan olla, että ajatus vielä muuttuu, mutta tällä hetkellä ajatus yksityiselle siirtymisestä ei houkuttele. Haluan saada kehoni takaisin ja kipuni aisoihin. En jaksa enää yrittää.


Kerään nyt kuitenkin voimani tähän viimeiseen kertaan. Enköhän minä vielä tämän kerran jaksa.

Kiertopäivissä jälleen

Kiertopäivä 1. Edellisestä onkin jo aikaa lähes neljä kuukautta. Kipu on kova aivan kuten aiemminkin. Mitäköhän hyötyä Procrenista lopulta oli?

Tämän päivän käytin sohvalla makaamiseen. Tramalin avulla olo on ollut siedettävä. Huomenna menen töihin ja tyydyn korkeintaan Panacodiin. Tramal vetää pään liian sekaisin.

Kipu voimistaa pettymystä. Se alleviivaa sen, kuinka kehostani on tullut viholliseni. Ilman kipuja on ollut kepeää. Nyt tuntuu taas raskaalta. Olen väsynyt ja haluaisin jo luovuttaa. Luovuttamalla saisin kivut taas hallintaan. Mutta vielä on yritettävä kerran. Viimeinen julkinen hoito täytyy vielä jaksaa. Sen jälkeen saan luovuttaa ja aloittaa uuden elämänvaiheen adoptio-odottajana.

Pakko toipua

Kamala viikko takana. Näin korkealta en ole vielä aikaisemmin pudonnutkaan. Näin paljon tämä ei ole vielä sattunut. Näin väsynyt en vielä ole tähän kaikkeen ollut.

Keskiviikkona menin töihin normaalisti ja soitin kesken työpäivän polille kertoakseni testituloksesta. Onnistuin keskittymään työasioihin unettomasta yöstäni huolimatta ja lopetin töidenteon vasta seitsemän aikaan illalla. Kamalinta oli, kun lähdin koirani kanssa lenkille. Silloin ehdin tai jouduin ensimmäisen kerran päivän aikana ajattelemaan tilannettani. Itkin lenkillä niin kovasti, että jouduin kamppailemaan, etten itkisi aivan ääneen. Onneksi sain pimeydeltä ja vesisateelta suojaa vastaantulijoiden katseilta.

Tostain työpäivä oli hankala. Olen äitiysloman sijainen ja tietysti juuri nyt viranhaltija päätti tulla vauvansa kanssa tervehtimään työporukkaa ruokatauolla. Istuin nurkassa syömässä, kun äiti tuli vauvansa kanssa paikalle. Heti alkoi tietysti suuri meteli ja ihatselu vauvan ympärillä. Tuijotin tiiviisti lautasta…

Voi itketystä!

Jännitys säilyköön huomiseen teilläkin. Tässä Carlin ja Ellien tarina elokuvasta Up.

Hautajaiset

Läheinen ihminen haudattiin viikonloppuna. Olo on viikonlopun jäljiltä todella väsynyt, mutta toisaalta myös tyytyväinen. Läheinen sai juuri sellaiset hautajaiset kuin toivoikin. Kuolema vetää omaiset tiiviimmin yhteen kokemaan ja jakamaan yhdessä tunteita sydäntä riipaisevasta itkusta hilpeään nauruun.

Oma vointi ja tuntemukset eivät ole olleet nyt keskiössä. Kivut hellittivät perjantaina, eikä muitakaan tuntemuksia juuri ole. Huomenna saisin testata, mutta saatan jättää testaamisen vasta keskiviikkoon. Minulla on nimittäin huomenna paljon menoja, enkä jaksa nyt kohdata vielä uutta suurta tunnemyrskyä.

Kipu

Pienistä toivoakin herättävistä vihlaisuista kasvoi kokonainen kipu. Siinä se nyt on, vasemman munasarjani ympärillä ja muistuttaa itsestään. Vanha tuttu kipu. Emme olekaan pitkään aikaan tavanneet.

Enkä halua kertoa siitä kenellekään, koska kaikki vain sanoisivat, että toivoa ei pidä vielä heittää. Niinpä kokoan itseni ihmisten seurassa ja esitän hyväntuulista ja hyvävointista rooliani.

Pääsenkö kyytiin koskaan?

Rautatieasemalla seisoo joukko ihmisiä. Tällä asemalla junat eivät pysähdy. Niiden kyytiin täytyy yrittää hypätä vauhdissa. Junan tulon osaa hyvin aavistaa. Se noudattaa omaa aikatauluaan melko täsmällisesti. Rautatieasemaa kohti kävellessäni olin luottavainen siihen, että pääsen junan kyytiin melko helposti. Uskoin kyllä, että minun tarvitsee harjoitella pari kertaa, mutta jo toisella tai kolmannella yrittämällä onnistuisin varmasti hyppäämään oikeaan aikaan ja tarpeeksi pitkälle.

Junan tullessa ihmiset yrittävät hypätä kyytiin. Toiset onnistuvat siinä vaivattomasti, kun taas toisten hyppy epäonnistuu jo alkuunsa. Toiset hyppäävät kyllä korkealle, mutta paiskautuvat sitten päin junan seinää tai suoraan raiteelle. Joku pääsee junaan jo kyytiinkin, mutta ei pysty pitämään tarpeeksi hyvin kiinni ja tippuu maahan hieman aseman ulkopuolella tai vähän kauempanakin.

Kun huomaa muiden onnistuvan hypyissään, saa uskoa siihen, että itsekin jollakin kerralla onnistuu. Täytyy vain sinnikkäästi y…

Draama koulutuspäivästä

Koulutuksessa. Paikalla on työkavereita sekä vanhasta että uudesta työpaikasta. Työkavereiden joukossa myös kaksi entisen työpaikan esimiestä, joille nainen on hoidoistaan viime keväänä kertonut. Naisen vatsa on pyöristynyt kesän aikana. Ei siksi, että hän olisi onnistunut tulemaan raskaaksi, vaan siksi, että hoitojen vaikutukset näkyvät vielä vatsassa.

1. esimies: Hei! Mukava nähdä. Mitä kuuluu?
Nainen: Oikein hyvää kuuluu.
1. esimies: Aivanko oikein hyvää?
Nainen: Voi, ei aivan niin hyvää. Sillä rintamalla ollaan vielä samassa pisteessä. Toivoa on taas, mutta ei muuta.

2. esimies (katsoen merkitsevästi vatsan suunnalle): No, joko sinua saa onnitella?
Nainen: Voi, ei valitettavasti vielä. Samassa pisteessä ollaan edelleen. Toivoa on taas, mutta ei vielä muuta. Katsellaan nyt tässä vielä.

Koulutuksesta nainen lähtee surullisin mielin. Toisaalta hän tietää, että mukana elävät ihmiset toivovat aidosti hänen onnistuvan. Toisaalta häntä harmittaa, että hän on kertonut asiastaan niin monel…