Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Pääsenkö kyytiin koskaan?

Rautatieasemalla seisoo joukko ihmisiä. Tällä asemalla junat eivät pysähdy. Niiden kyytiin täytyy yrittää hypätä vauhdissa. Junan tulon osaa hyvin aavistaa. Se noudattaa omaa aikatauluaan melko täsmällisesti. Rautatieasemaa kohti kävellessäni olin luottavainen siihen, että pääsen junan kyytiin melko helposti. Uskoin kyllä, että minun tarvitsee harjoitella pari kertaa, mutta jo toisella tai kolmannella yrittämällä onnistuisin varmasti hyppäämään oikeaan aikaan ja tarpeeksi pitkälle.

Junan tullessa ihmiset yrittävät hypätä kyytiin. Toiset onnistuvat siinä vaivattomasti, kun taas toisten hyppy epäonnistuu jo alkuunsa. Toiset hyppäävät kyllä korkealle, mutta paiskautuvat sitten päin junan seinää tai suoraan raiteelle. Joku pääsee junaan jo kyytiinkin, mutta ei pysty pitämään tarpeeksi hyvin kiinni ja tippuu maahan hieman aseman ulkopuolella tai vähän kauempanakin.

Kun huomaa muiden onnistuvan hypyissään, saa uskoa siihen, että itsekin jollakin kerralla onnistuu. Täytyy vain sinnikkäästi yrittää ja harjoitella etenkin ajoittamista. Kannattaa katsoa aikatauluvihkoa ja miettiä, millä hetkellä on parasta hypätä ja kuinka kauas. Jokaisen junan kyytiin ei välttämättä edes kannata yrittää, koska jatkuva hyppiminen on hyvin raskasta ja joskus täytyy yksinkertaisesti pakottaa itsensä lepoon. Uusia junia on kuitenkin tulossa.

Kun epäonnistuu tarpeeksi monta kertaa, alkaa epäillä mahdollisuuksiaan päästä junan kyytiin. Silloin saattaa huomata, että osalla asemalla pidempään olleista on mukanaan apuvälineitä. Noilla apuvälineillä jotkut näyttävät pääsevän junaan todella näppärästi. Silloin täytyy selvittää, kuinka noita apuvälineitä saisi omaan käyttöön. On olemassa pari tapaa: Voi joko mennä kauppaan ostamaan välineitä tai sitten asettua vuokrausjonoon.

Toisista asemalla seisojista tulee läheisempiä. He ovat yrittäneet päästä junan kyytiin yhtä kauan, ja ehkä heillä on samoja välineitäkin käytettävänään. Heiltä saattaa saada apua välineiden käyttöön, ja itsekin voi ehkä auttaa heitä. Vaikka todella toivookin heidän kaikkien pääsevän junan kyytiin, pelkää jäävänsä asemalle seisomaan yksin. Kun joku heistä sitten pääseekin junan kyytiin, alkaa itsekin uskoa, että näillä välineillä voi onnistua. Samaan aikaan pelottaa, että ei itse parhaimpienkaan välineiden avulla onnistu.

Toisinaan asemalle kävelee joku tuttu, joka ehkä pysähtyy hetkeksi laiturille, mutta onnistuukin hyppäämään heti seuraavan junan kyytiin. Hänellä oli varmasti hyvin ansaittu paikka junassa, mutta silloin ei voi olla tuntematta kateutta siitä, että pidempään yrittäneelle junan ovet eivät vain meinaa millään aueta.



6 kommenttia:

Kaipaava kirjoitti...

Varmasti pääset kyytiin sinäkin vielä joku päivä. Toivottavasti me kaikki päästäisiin. <3

Vilkas kirjoitti...

kaunista <3

K kirjoitti...

Hieno tarina, mutta kovin surullinen. Voimia yrityksiin. Aika suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa ponnistus menee nappiin.

Jadekivi kirjoitti...

Vaikka se junan ovia päin iskeytyminen pamauttaakin aina ilmat pihalle, täytyy yrittää muistaa, että he jotka jaksavat sinnikkäästi yrittää apuvälineiden kanssa, useimmiten onnistuvat ennemmin tai myöhemmin.

Monesti vain voimat loppuvat useamman raskaan ponnistuksen jälkeen ja osa jättää leikin kesken, ja ajan saatossa huomaa, että laiturillakin on ihan hyvä seistä. Osa taas havahtuu siihen tosiasiaan, että perille voi päästä ilman junaakin.

Kovasti toivon, että löydätte oikeat apuvälineet ja jaksatte ponnistella vielä. Uskallus lähes toivottomaltakin tuntuvassa tilanteessa voi johtaa onnistuneeseen pomppuun, junan ovien aukeamiseen, ja (toivottavasti) mukavaan matkaan. Itse olen tästä ihan kohtuullinen esimerkki, tosin sitä ei vielä tiedä, joutuuko jäämään kyydistä jo seuraavalla pysäkillä...

Silmu kirjoitti...

Hienosti kirjoitettu. Toivon, että pääsette pian kyytiin <3

Nieve kirjoitti...

Koskettavasti ja hyvin kirjoitettu! Toivottavasti sinäkin pääset vielä pian kyytiin <3