Siirry pääsisältöön

Tilanteen päivitys

Kamala migreeni iski minuun edellisen päivityksen jälkeen ja veikin sitten kolmisen päivää mukanaan. Migreenin jälkeen kivut ovat pikkuhiljaa alkaneet helpottaa, mutta vielä tänäänkin, kiertopäivänä 16 tunnen vihlontaa vasemman munasarjan ympäristössä.

Henkinen kipuilu on tällä hetkellä jo kovasti luopumista raskausajatuksista ja biologisen lapsen saamisesta. Tuntuu raskaalta ajatella, että hoidot ovat jo edenneet näin pitkälle. Kyllähän hoitoja tämänkin jälkeen voi jatkaa, mutta emme enää halua emmekä jaksa juosta hoidoissa. On kuitenkin rankkaa ajatella, että mahdollisuus raskauden kokemiseen on tällä hetkellä hyvin pienen langan varassa.

Hoitoa ei tarvitse siirtää. Sen sijaan siirretään kuukautisia eteenpäin noin viikolla. Mies on siis tällä metodilla paikalla punktion aikaan.

Kommentit

K sanoi…
No hyvä että ajat saatiin sopimaan. Harmillista, että muuten on rankkaa ja hankalaa. :(
Anonyymi sanoi…
En ymmärrä näistä hoitohommista paljoakaan, mutta onko siis niin, ettei lahjamunasoluistakaan olisi apua?
Illusia sanoi…
Ymmärtääkseni lahjamunasoluista voi olla endometrioosista kärsivälle apua. Jollakin tavalla endometrioosi vaikuttaa kai kaikissa mahdollisissa vaiheissa ja kaikkiin osa-alueisiin. Siis sekä alkion soluissa että kohdun limakalvossa ja siten kiinnittymisessä. Niinpä lahjasoluhoitojenkaan onnistuminen ei ole aivan itsestäänselvää.

Emme ole tässä vaiheessa innokkaita lähtemään kokeilemaan lahjasoluhoitoja. Takeita onnistumisesta ei ole, ja jatkuva hoidoissa käyminen on niin äärimmäisen raskasta henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Hoitojen lopettaminen toisi myös ratkaisun kipuihin, koska silloin voisin aloittaa taas e-pillerit ja kuukautiset jäisivät pois.

En sano, etteikö mielemme vielä voisi muuttua, mutta kyllä adoptio tällä hetkellä tuntuu mukavammalta ajatukselta kuin lahjasolu.

Usein tuntuu, että adoptioon lähdetään vasta sitten, kun kaikki mahdollinen on varmasti lääketieteen puolelta tehty. Minulle adoptio on paljon luonnollisempi vaihtoehto kuin lahjasolut. Aino asia, mikä adoptiossa mietityttää, on prosessin pitkä kesto.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!