Siirry pääsisältöön

Vyöhyketerapiassa

Kävin perjantaina  vyöhyketerapiassa. Tarkoituksenani oli saada helpotusta sekä tuleviin kuukautiskipuihin että stressiini. Kipeitä pisteitä löytyi todella paljon. Aivan vielä en osaa sanoa, oliko vyöhyketerapiasta apua. Perjantai-iltana tunsin vihlontaa kohdun suunnasta ja lauantaina olo oli kuukautiskipuinen ja aamulla tuli vähän tuhruvuotoa. Toisaalta lauantaina oli 28-päiväisen kiertoni 28. päivä, mutta Primolutien ansiosta kuukautiset eivät kuitenkaan alkaneet. On siis hankala sanoa tässä vaiheessa, millaista apua vyöhyketerapiasta oli tai oli olematta. Kokemus oli kaikesta huolimatta mukava.

Olen kerran aikaisemminkin kokeillut luontaishoitoa lapsettomuuteeni. Silloin kokeilu tosin tapahtui täysin huumorimielessä. Äitini oli nimittäin sattunut väriterapiakurssille, josta hän osti oranssia värihomeopaattista lääkettä. Oranssin värin pitäisi nimittäin auttaa hedelmättömyyteen. Naurusta ulvoen äitini soitti minulle, että lähettää minulle pienen paketin. Myöskin nauraen kokeilimme lääkettä mieheni kanssa ohjeen mukaan. Sanomattakin on varmaan selvää, että ei auttanut oranssi väri meitä. Ehkä siihen olisi pitänyt uskoa enemmän!

Onko sinulla kokemusta vaihtoehtoisista hoitomuodoista lapsettomuuden puolella? Millaisia vaikutuksia hoitomuodoilla on sinulle ollut? Tahtoisin kovasti kuulla kokemuksia erilaisista luontaishoidoista, myös hulvattomista huvikokemuksista.

Kommentit

Turnip2008 sanoi…
Minuakin nämä kiinnostaa, kokemusta vain ei vielä ole.. Myönnän että itse olen kokeillut ensimmäisten hoitojen aikana hypnoosia. Silloin ei tulosta tullut, mutta muuten minusta on kyllä mukava uskoa oman mielen voimaan. Ehkä se ainakin hieman lieventää stressiä... Tuntuu, että olisin valmis kokeilemaan mitä vain. Näistäkin löytyy niin paljon kokemuksia puolesta ja vastaan. Jään tähän seuraamaan millaisia kommentteja saat :)
Anonyymi sanoi…
Kävin itsekin vyöhyketerapiassa 4 kertaa lapsettomuuden hoito mielessä. Samaan syssyyn popsin homeopaattisia rakeita ja käytin vehnänalkioöljyä. En voi sanoa uskovani vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, mutta ajattelin ettei yllämainituista toimenpiteistä haittaakaan ole, ainoastaan rahapussi kevenee vähän ja tässä rumbassahan se laihtuu jo muutenkin, pisara meressä siis... Hoitokerrat olivat kaikenlisäksi erittäin rentouttavia ja miellyttäviä!

Niin niistä tuloksista.. Ovuloin ensimmäistä kertaa vuoteen tämän jälkeen, en kylläkään raskautunut! Aiemmin kokeilluilla clomifeneilla ei saatu vastaavaa tulosta aikaiseksi. Sattumaa vai ei, en tosiaan tiedä.. Tällä hetkellä menossa olevasta rv 20 kiitos kuuluu kuitenkin femareille, ei vyöhyketerapialle.
Anonyymi sanoi…
Hei! Minä olen kokeillut homeopatiaa tiputteluvuotoihin ja lapsettomuuteen ja kyllä siitä apua oli. Ei vienyt tiputtelua kokonaan pois, mutta vähensi päiviä jolloin tiputtelee. Vauvaa vaan ei vielä ole. Söin sepiaa ja follicunilumia. Kohta pian tarkistetaan annostus. Homeopatiaa kokeilin, koska se oli melko edullinen tapa lähteä vaihtoehtoishoitojen maailmaan. Vyöhyketerapiasta vielä haaveilen, pian otan itseäni niskasta kiinni.
Ruttu & Hippu sanoi…
Olen käynyt vyöhyketerapiassa ennen ja jälkeen hoitojen useita kertoja. Syynä käynteihin on ollut mm. yleinen väsymys sekä halu rentoutua. Viimeisin terapeutti on kyllä onnistunut rentouttamisessa hyvin, hyvä, että en nukahda pöydälle. Olen kokeillut useampaa eri terapeuttia (terapeuteilla on erilaisia tyylejä käsitellä sekä osa tuputtaa enemmän omaa ideologiaansa, osa antaa hiljaisuuden puhua - itse ainakin suodatan itselleni sopivat asiat puheista) ja pidän eniten kokovartalon vyöhyketerapiasta.
Aiemmissa hoitokierroksissa ajoitin käyntini ennen pistoshoidon alkua, mutta tässä viimeisimmässä ja onnistuneessa hoidossa kävin vyöhyketerapiassa 2 kertaa myös sumuttelun ja pistelyn jo alettua (lyhyt hoito, kysyin lääkäriltä, voinko mennä vyöhyketerapiaan eli voiko sillä "pilata" hoidon).

Mielestäni kannattaa avoimin mielin kokeilla erilaisia asioita, jos ne itselle muuten sopivat. Olen muissa asioissa kokeillut myös osteopatiaa sekä kiropraktiaa, joista jälkimmäisestä sain selvästi apua silloiseen tilanteeseeni. Mutta usein näissä hoidoissa kannattaa käydä jonkinlainen sarja, kerta-kaksi menee totutellessa ja kroppa alkaa vastaanottamaan käsittelyä eri tavalla, kun käy useamman kerran.
Ainu sanoi…
Mä olen käynyt vyöhyketerapiassa hoitojen välissä. Terapeutti sanoi, että kieltäytyy sitten ehdottomasti hoitamasta hormonilääkityksen aikana, sillä hän ei voi tietää, mitä vaikutuksia vyöhyketerapialla siihen saattaa olla. Vyöhyketerapian ideana kun on laittaa kuitenkin kehon mömmöjä liikkeelle, hän oli sitä mieltä (ja mut sai ainakin vakuutettua), että terapia saattaa hormonilääkitykseen yhdistettynä aiheuttaa ikävyyksiä (vertasi tätä siihen, ettei missään nimessä anna terapiaa vaikkapa syöpähoidoissa käyville tai lähiaikoina käyneille, vaikka siinä toki puhutaankin jo ihan eri kaliiperin lääkityksistä).

Terapiassa käynti tuntui sinänsä ihan hyvältä. Jotain muuta kuin pylly paljaana vieraiden ihmisten edessä nöyrtymistä tai sekalaisten arvaamattomien lääkkeiden kehoonsa pumppaamista. Sattui se myös, ihan kamalasti. Tukossa kuulemma oli moni paikka ja se tuntui.

Tunsin myös ivf-kierrosteni yhteydessä sen, miten kohdun&munasarjojen heijastepisteet kipeytyivät jaloissani hoidon jälkimainingeissa. Selvästi kipeät ja kosketushellät. Päätin uskoa, että näillä on jokin yhteys.
Jadekivi sanoi…
Mä kävin läpi varmaan kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset hoitomuodot. Kokeilin homeopatiaa, kävin vyöhyketerapiassa aktiivisesti, opiskelin jopa shiatsuhoitajaksi (!), söin erilaisia vitamiinikuureja, kävin akupunktiossa, energiahoidoissa jne.

En mä nyt voi sanoa, että noista mikään olisi ollut ratkaisu meidän lisääntymisongelmiin, enkä mä varmaan ihan 100% mihinkään uskonutkaan, mutta vöyhyketerapiasta ja akupunktiosta huomasin olevan hyötyä ihan yleisesti. Kierrot toimi paremmin, kivut oli siedettävämpiä, mieliala oli hyvä.

Ja mun vyöhyketerapeutti lähetti aina mun äidin kautta terveisiä (käydään siis mun koko perhe samalla tyypillä hoidossa), että mun pitää muistaa hieroa kantapäitä, joissa on joku hedelmällisyyskeskus tms. Minähän siis hieroin aina telkkaria katsellessa, kun ei siitä nyt haittaakaan ole ;)

Tärppikierrossa mulla ei ollut mitään apukeinoja. Olin edeltävinä kuukausina sanoutunut irti kaikesta. En syönyt edes vitamiineja, kun halusin unohtaa koko lapsettomuuden. Joten tämänhetkisestä onnesta on täysi kiittäminen ihan länsimaista lääketiedettä.
auringonkukka80 sanoi…
Mäkin olen nyt käynyt (psykologisessa) vyöhyketerapiassa ja jossei se nyt ole auttanut raskautumaan, niin ainakin saan siitä paljon virtaa ja hyvää mieltä. Ehkä kirjottelen enemmän blogiini tässä joku päivä. Perjantaina olen taas menossa.

Olen aiemmin loop-hoidon yhteydessä käyttänyt homeopaattisia lääkkeitä ja nyt hain myös näihin nykyisiin ongelmiin. Nyt on vasta ensimmäinen kk käynnissä, mutta katsotaan.

Olen aika vaihtoehtoinen ajatusmaailmaltani ja molemmat em. tuntuvat luontevilta tavoilta. Varsinkin kun meillä ei ole mitään muuta hedelmällisyyshoitoa käynnissä, niin tuntuu olevan vähintä, mitä voin tehdä.
Anonyymi sanoi…
Meillä odotetaan vyöhyketerapiavauvaa :) Takana 4 vuotta yrittämistä, hormonihoitoja, ja yksi onnistunut alkionsiirto. Tätä pikkukakkosta meinattiin lähteä yrittämään taas pakkasessa olevilla alkioilla, mutta kävin ensin vyöhyketerapiassa. Kolmen hoidon jälkeen ovuloin ensimmäistä kertaa kuukausiin, ja plussasin luomusti, mitä ei ollut ennen tapahtunutkaan. Kävin Tampereella kätilö-vyöhyketerapeutilla (Vauvantai).
Illusia sanoi…
Anonyymi: Hieno juttu. Onnitteluni!
Anonyymi sanoi…
Kuten Ruttu & Hippu mainitsi, vyöhyketerapiassa olisi hyvä käydä useamman kerran, jos on toiveissa saada muutoksia kehossa. Itsestä tuntuu jotenkin hassulta se, miten tämän päivän ihmiset helposti ajattelevat, että nainen saadaan ikään kuin "nappia painamalla" raskaaksi (tai ainakin se tulisi saada). Kehon hoito on kuitenkin täysin erilaista, kun esim. lääkkeen ottaminen, jolla on välitön vaikutus. Monilla meistä keho saattaa olla todella "lukossa", etenkin jos sitä ei ole koskaan hoidettu kehoterapian keinoin. Kehon tasapainon palauttaminen voi siten viedä pitkänkin ajan.

Itse olen käynyt hoidoissa jo 6 vuoden ajan, ihan vaan koska se on parasta mitä tiedän ja olen löytänyt todella hyvän vyöhyketerapeutin. Voin suositella häntä lämpimästi: http://www.kolumbus.fi/tendamende/
Elisan ohje on, että hoitoa aloitettaessa hoitoja tulisi tehdä alkuun kerran viikossa ja sitten jossain vaiheessa, kun keho alkaa olla vastaanottavampi hoidolle, hoitoväli voi olla esim. kerran kuussa. Kannattaa kokeilla!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…