Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2012.

Vuoristoradalla

Kaipa se ulospäin siltä vaikuttaakin, että olen ottanut hoitojen epäonnistumisen aika hyvin. Sisällä ei tunnu siltä. Tuntuu kuin olisin vuoristoradassa. Ensin ajattelen, että näin oli varmaankin hyvä. Saan tällä tavalla jotain sellaista, mitä en biologisen lapsen kanssa saisi kokea. Saan kokea uskomattoman lapsen hakumatkan. Saan tavata lapseni ensimmäistä kertaa jossain päin Afrikkaa ja saan opetella tuntemaan hänen lisäksi hänen kulttuurinsakin. Sitten minua alkaa pelottaa. Ehkä tämäkään ei onnistu. Ehkä sairastun tai mieheni sairastuu, ehkä eroamme, ehkä meidät muuten vain katsotaan epäsopiviksi vanhemmiksi. Ehkä joudun odottamaan lastani vielä monta vuotta. Ehkä ehdin täyttää neljäkymmentä, ennen kuin saan lapseni ensimmäistä kertaa syliini. Ehkä adoptiosta ei tulekaan mitään ja sylini jää ikuisiksi ajoiksi tyhjäksi.

Sitten ajattelen, miltä kaikelta säästyn. Minun ei tarvitse pelätä raskauteni menevän kesken tai vauvani kuolevan kohtuuni tai synnytykseen. Minun ei tarvitse kokea r…

Joululahja

Sain maailman rakkaimmalta mieheltäni maailman ihanimman joululahjan. Lahjapaketista paljastui Afrikan tähti -lakanasetti. Lakanat on tarkoitettu meidän omaa Afrikan tähteämme varten. Kun hän nukkuu ensimmäistä yötä kotona, hän nukkuu juuri noissa lakanoissa. Lahjaa antaessaan mies myös sanoi, että Afrikan tähteä ei voi pelata yksin, vaan sitä meidän on pelattava kahdestaan. Paljon enemmän kahdestaan kuin juuri loppunutta hedelmäpeliämme.

Ikinä en ole itkenyt lahjoja avatessani näin kamalasti. Rakastan miestäni niin uskomattoman paljon.

Sekalaisia mietteitä

Ensimmäinen ja samalla kertaa viimeinen laskettamisen arvoinen kiertopäivä. Tänään alan syödä ehkäisypillereitä tauotta. Tammikuussa on vielä polikäynti luvassa ja siellä toivottavasti selviää, millä tavalla endometrioosiani jatkossa hoidetaan.

Olen syönyt Panacodia jo viikon verran. Viime yönä kipu paheni, joten enköhän joudu vielä lääkitsemään itseäni parin päivän ajan. Lääkkeidenkin vuoksi ajatukset ovat puuroa. En oikein saa mistään kiinni.

Yksi suuri pelko minulla on ollut hoitojakson aikana. Pelkäsin, että juuri minä jään vertaistuen joukosta jäljelle, kun kaikki muut pikku hiljaa siirtyvät odottajiksi ja äideiksi. Kuvittelin, että eräänä päivänä huomaan, että vain minä taistelen vielä ongelmani kanssa, jonka kaikki muut ovat saaneet ratkaistua. Siinä ei käynytkään niin. Moni painii vielä ongelmiensa kanssa ja voi hyvinkin siirtyä odottajaksi. Minä en enää poistu joukosta. Minä jäin tänne. Kaikki tapahtui paljon nopeampaa kuin odotinkaan.

Huomenna meidän perheemme lähtee viet…

Elämäni viimeinen raskaustesti

Kello ei ole vielä viittäkään, mutta minun oli pakko nousta. En pystynyt enää nukkumaan. Pöydällä edessäni makaa elämäni viimeinen raskaustesti näyttäen vain yhtä viivaa. Minusta ei vielä tule äitiä. Minä en ikinä tule kokemaan raskautta, synnyttämistä tai imettämistä. En ikinä voi etsiä lapsestani omia tai mieheni piirteitä.

Tunteeni eivät kuitenkaan ole yksiselitteisen selkeät. En itke. En ole vielä itkenyt kyyneltäkään. Olen melkein helpottunut. Tämä on nyt osaltani ohi. Voitan kehoni takaisin itselleni. Saan kipuni taas hallintaani. Minun ei tarvitse jaksaa enää.

Kyllä itku vielä tulee. Tämän kokoluokan asia on surtava loppuun. Maailmani ei kuitenkaan romahtanut. Selviän tästäkin.

Hoitojen lopettaminen nostaa tunteita. Millaisia?

Olen saanut melko paljon erilaisia kommentteja, kun olen kertonut hoitojen lopettamispäätöksestä. Kommentteja on tullut jonkin verran täällä blogissa mutta myös muualla. Monet reagoivat lopettamispäätökseen aika vahvastikin. Ihmetellään, eikö muuta ratkaisua vielä olisi ja onko tilanteemme oikeasti niin lohduton. Voisiko yksityisen puolen hoidoista olla vielä meille apua? Eikö kannattaisi vielä harkita lahjasoluhoitoja? Mitä jos seuraava hoito onnistuisikin? Kannattaako vielä luovuttaa?

Minua ihmisten reaktiot ovat yllättäneet. Miksi lopettamispäätös saa aikaan niin voimakkaita reaktioita? Onko hoitojen lopettaminen luovuttamista? Olemmeko antaneet tällä päätöksellämme lapsettomuudellemme periksi?

Toivoisin kovasti kuulevani teidän mielipiteistänne ja reaktioistanne lopettamispäätöstä kohtaan. Haluaisin kuulla aivan sensuroimattoman version siitä, mitä mieltä olette hoitojen lopettamisesta julkisen puolen hoitojen jälkeen. Minua kiinnostavat sekä ajatuksen minun päätöstäni kohtaan ett…

Kipuja

Eilen tuli polilta epikriisi. Pakkasessa ei ole yhtään mitään. Tämän jälkeen hoitoja ei siis enää jatketa. Meidän hedelmöityshoitopolkumme kesti vain vähän reilun vuoden ja siinä ajassa on jo ehditty todeta, että minusta ei ole biologisen lapsen tekijäksi.

Rintojen aristus on loppunut ja tänään alkoi kipu vasemmassa munasarjassa. Etovaa oloa ja väsymystä minulla on, mutta tuskin ne ovat oireita mistään.

Tänään tajusin, että voisin varmaankin aloittaa ehkäisypillereiden syönnin heti kuukautisten alettua. En vielä saanut ketään polilta kiinni, mutta huomenna soittelen sinne päin ja kysyn, onko pillereiden aloittaminen ok. En haluaisi kestää kipuja yhtään enempää kuin on tarve. Meistä ei kerrota ihmetarinoita. Me emme ole sellainen lapseton pari, joka tulee raskaaksi heti, kun lopettaa yrittämisen. Me taidamme olla se pari, joka mahtuu niihin 20 prosenttiin, joka ei saa hoidoillakaan lasta.

Ylös, alas, ylös, alas

Tiedätte varmasti sen tunteen, kun piinaviikkojen edetessä kropasta alkaa löytyä raskausoireita. Rinnat ovat arat, vatsassa möyryää ja nyt vähän väsyttääkin. Aivan samanlaisia oireita kuin joka ikinen kerta aikaisemminkin, mutta jospa kuitenkin tällä kertaa ne olisivat niitä oikeita. Ja heti, kun on uskaltanut päästää toivon mieleensä, se täytyy nuijia alas. Ei kannata olla hölmö! Nämä samat oireet minulla on joka ikinen kuukausi ja loputkin on mahdollista laittaa Pregnylin piikkiin. Ei kannata toivoa, koska sitten vaan sattuu enemmän.

Eikä oireista voi puhua kenellekään, koska sitten muidenkin toiveet nousisivat. Eikä sivustakatsoja ikinä tiedä, kuinka kovaa korkealta putoaminen sattuu. Hän on kyllä nähnyt minun putoavan, mutta ei hän ole tuntenut niitä ruhjeita, joita putoaminen aiheuttaa. Hän voi toivoa, koska hänellä ei ole muistoa putoamisen aiheuttamista kivuista. Hän ehkä haluaa jopa nostaa minua, koska korkealla on hetken ajan helpompaa.

Kaiken tämän keskellä tiedän myös, että…

Vointipäivitystä

Olen saanut unenlahjani takaisin ja se on ihanaa! Viime yönä nukuin kymmenen ja puoli tuntia, joten univelkakin alkaa pikkuhiljaa tasaantua. Olo onkin monella tapaa paljon parempi kuin aikaisemmin, vaikka ahdistus edelleenkin tulee toisinaan pintaan.

Fyysisesti olen toipunut punkiosta nopeasti. Punktio oli tällä kertaa kivuliaampi kuin aikaisemmin ja punktion jälkeenkin oli pitkään hankalaa. Nyt on kuitenkin jo normaali olo ja tekisi jo mieli alkaa urheillakin kunnolla. En kuitenkaan ehdi aloittaa mitään ihmeellistä ennen joulua, joten säästelen urheiluhalujani joulun jälkeiseen aikaan ja tyydyn nyt kävelylenkkeihin.

Mitään tuntemuksia kaksosten suhteen ei ole. Piinaa on jäljellä vielä reilu viikko. Aion testata maanantaina 17.12. jolloin siirrosta on kulunut tasan kaksi viikkoa. Haluan nimittäin testata mahdollisimman myöhään. Inhoan raskaustestien tekemistä niin kamalan paljon.

Tälle viikonlopulle on suunnitteilla paljon ihanaa tekemistä miehen ja ystävien kanssa. Nyt keskityn nautt…

Onnea voittajille!

Vihdoin ja viimein olen saanut äärimmäisen virallisen arvonnan suoritettua. Itsekseni täällä sydän pamppaillen nostin arvontalippusia kasasta. Arvontaan osallistui yhteensä 16 kommentoijaa. Tässä tulevat voittajat ja palkinnot. (Anteeksi huono kuvanlaatu. Nämä ovat kännynäpsäisyjä.)

1. palkinto, virkattu kori (korkeus 10 cm). Voittaja on Helma!

2. palkinto, virkattu heijastin. Voittaja on Ellenea!

3. palkinto, virkatut kuusenkoristeet. Voittaja on Miilosa!

Onnittelut voittajille! Lähettäkää yhteystietonne minulle sähköpostilla osoitteeseen toiveissa@gmail.com. Kiitos vielä kerran kaikille blogini lukijoille huikeasta kävijämäärästä. Se lämmittää mieltäni todella paljon.

Hoitorintamalta jotain uutta

Perjantaina suoritettiin todella kivulias punktio, jonka tuloksena saatiin viisi munasolua. Neljä soluista hedelmöittyi ja jatkoi jakaantumista. Eilen kohtuuni siirrettiin kaksi alkiota. Toinen 8-soluinen top-alkio ja toinen 7-soluinen (1,5 pistettä). Kahta muuta alkiota jatkoviljellään, jo…