Siirry pääsisältöön

Joululahja

Sain maailman rakkaimmalta mieheltäni maailman ihanimman joululahjan. Lahjapaketista paljastui Afrikan tähti -lakanasetti. Lakanat on tarkoitettu meidän omaa Afrikan tähteämme varten. Kun hän nukkuu ensimmäistä yötä kotona, hän nukkuu juuri noissa lakanoissa. Lahjaa antaessaan mies myös sanoi, että Afrikan tähteä ei voi pelata yksin, vaan sitä meidän on pelattava kahdestaan. Paljon enemmän kahdestaan kuin juuri loppunutta hedelmäpeliämme.

Ikinä en ole itkenyt lahjoja avatessani näin kamalasti. Rakastan miestäni niin uskomattoman paljon.

Kommentit

naley sanoi…
Voi Illusia <3 Ihanaa.
Gurkan sanoi…
Ihana lahja, ihana mies ja ihana tuleva tähti! <3
Ainu sanoi…
Rakkautta. <3 Se lapsi, joka joskus teidät omakseen ottaa, tulee saamaan ihanan kodin, ihanat äidin ja isän.
Tuulen kuiskaus sanoi…
Ihastuttavaa joulua teille! Pitäkää toisistanne huolta <3
Turnip sanoi…
Te kyllä pärjäätte ja teidän luota saa juuri se teidän pieni afrikantähti maailman parhaan kodin. Sun Pessisi taitaa olla aika ainutkertainen <3
Kaipaava sanoi…
Ihana lahja <3 Ihan itku tuli!
Anonyymi sanoi…
Löysin blogisi tänään ja luin sen kerralla kokonaan läpi. Olet käynyt läpi aikamoisen uuvuttavan matkan ja olisin kovasti toivonut tähän viimeiseen testiisi kahta viivaa. Ihan sydän pamppaili ja tuntui kuin olisimme kovinkin tuttuja. Haluan kiittä sinua siitä, että olet pitänyt blogisi julkisena, sillä vertaistuki on erittäin arvokasta. Viimeinen postauksesi sai minut puolestasi onnelliseksi. Uskon, että sinusta ja miehestäsi tulee erinomaiset vanhemmat.
Tuulari sanoi…
Voi ei! IHanaa!!! <3
Anonyymi sanoi…
Minäkin löysin tänä iltana blogisi ensimmäistä kertaa, ja luin myös läpi. En muista milloin olen itkenyt näin viimeksi, tuntuu kun olisin itse tämän kirjoittanut, samat ajatukset samat kokemukset. Viimeisin kirjoituksesi osui, hyväksymisesi paistoi läpi ja se oli erittäin lohduttavaa. Ehkä minunkin on aika hyväksyä tosiasioita.
Illusia sanoi…
Kiitos kommenteistanne! Lahja on kyllä maailman ihanin.

Molemmille anonyymeille uusille lukijoille: Ihanaa kuulla, että olette tulleet lukemaan blogiani. Hienoa, että teksteistäni on teille iloa ja tukea.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emme me lukkiutuneetkaan kotiin

Adoptioon valmistautuessamme kävimme kursseilla ja neuvonnassa. Niistä jäi monia asioita mieleen. Yksi niistä asioista on se, että kiintymyssuhteen kehittymisen vuoksi olisi hyvä rauhoittaa aluksi elämä oman perheen keskeiseksi. Lapsen on hyvä oppia ensin tuntemaan omat vanhemmat ja vasta sitten alkaa tutustua muuhun maailmaan.
Me emme ole totelleet.
Jo hakumatkalla kyläilimme tuttavaperheessä ja kotiin päästyämme olemme tavanneet monia ihmisiä. Tietysti monet haluavat nähdä meidät. Ja me haluamme nähdä ystäviämme ja perhettämme! Tietenkin haluamme. Meillä oli heitä aivan älytön ikävä silloin, kun vietimme melkein neljä viikkoa hotellin muurien sisäpuolella tutustumassa toisiimme.
Meidän elämämme on sellaista. Me tapaamme ihmisiä, koska ihmiset ovat meille tärkeitä. Vietämme me tietysti paljon aikaa keskenämmekin. Halaamme, sylittelemme ja leikimme. Kerromme, että rakastamme. Meidän ihana perheemme!

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Onnen keskelle tuli myös suru

Siitä on nyt tarkalleen viikko. Hain koiran veljeni luota kotiin. Kävin sen kanssa viimeisellä lenkillä. Rapsuttelin sitä takapihalla ja syötin viimeisiä herkkuja. Nostin sen viimeisen kerran autoon, ja mieheni ajoi sen kanssa eläinlääkäriin.

Koiran kuolema sattuu kovasti. Tuntuu syylliseltä. Aina välillä havahdun ajattelemaan, ettei kukaan pidä huolta siitä. Se on nyt aivan yksin. Me hylkäsimme sen.

Olen onnellinen. Sain ihanan koiran, joka kulki mukana niin monessa. Kahdentoista vuoden ajan minä pidin huolta siitä ja se piti huolta minusta. Se vei minut ulos silloinkin, kun olisin mieluummin jäänyt ikuisiksi ajoiksi itkemään sänkyyn. Se juoksi minun kanssani silloin, kun oli pakko juosta kovaa, että saisi ahdistuksen salpaamat keuhkot taas toimimaan.

Minulla on aivan älytön ikävä. En saa enää koskaan silittää sen mustaa pehmeää karvaa. Se ei enää koskaan nuku jaloissani. Se ei enää saa hepuleita pelkästä elämän ilosta. Se ei enää ulvo, kun paloauto ajaa ohi. Sen tyhjä panta makaa kä…