Siirry pääsisältöön

Onnea voittajille!

Vihdoin ja viimein olen saanut äärimmäisen virallisen arvonnan suoritettua. Itsekseni täällä sydän pamppaillen nostin arvontalippusia kasasta. Arvontaan osallistui yhteensä 16 kommentoijaa. Tässä tulevat voittajat ja palkinnot. (Anteeksi huono kuvanlaatu. Nämä ovat kännynäpsäisyjä.)

1. palkinto, virkattu kori (korkeus 10 cm). Voittaja on Helma!

2. palkinto, virkattu heijastin. Voittaja on Ellenea!

3. palkinto, virkatut kuusenkoristeet. Voittaja on Miilosa!

Onnittelut voittajille! Lähettäkää yhteystietonne minulle sähköpostilla osoitteeseen toiveissa@gmail.com. Kiitos vielä kerran kaikille blogini lukijoille huikeasta kävijämäärästä. Se lämmittää mieltäni todella paljon.

Hoitorintamalta jotain uutta

Perjantaina suoritettiin todella kivulias punktio, jonka tuloksena saatiin viisi munasolua. Neljä soluista hedelmöittyi ja jatkoi jakaantumista. Eilen kohtuuni siirrettiin kaksi alkiota. Toinen 8-soluinen top-alkio ja toinen 7-soluinen (1,5 pistettä). Kahta muuta alkiota jatkoviljellään, joten vielä en tiedä, saatiinko pakkaseen mitään. Tunnelma on ristiriitainen. Toivon tietysti kovasti, että kaksoset tarraisivat lujasti kiinni, mutta toisaalta olen helpottunut siitä, että tämä polku on lähes lopussa. Jos pakkaseen ei saada mitään, meidän hedelmöityshoitomme loppuvat jo ennen joulua.

Kommentit

Lumi sanoi…
OMG! Ihan hirveän jännittävää, kaksi alkiota! Nyt tiedän, missä blogissa vierailen päivittäin seuraavat kaksi viikkoa. Hirmuisesti onnea matkaan! Te olisitte sen kaiken onnen jo ansainneet.
Anonyymi sanoi…
Heippa muru! Kovasti voimia, onnea ja jaksamista! Niin aina kirpaisee kun ajattelen noita kipuja ja pulmia joita sinulla ja teillä on.
Ehkäpä tämä on juurikin se kerta kun homma onnistuu! Yritetään tässä piakkoin nähdä!
Valtava halaus ja paljon paljon paljon parempaa oloa. Olen mukanasi ajatuksissani, muista. Ja aina saa soittaa ja tulla käymään!

PUS. -TT
Anonyymi sanoi…
Wow! Hyvältä näyttää kun ihan kaksi hyvää alkiota siirtoon! Nyt kovasti pitkää mieltä piinailuun :)
Anonyymi sanoi…
Kaksi alkiota matkassa kuulostaa tosi hyvältä. Toivotan onnea matkaan!

Itselläni on myös takana kaksi IVF-kiekkaa ja aika samanlaisin tuloksin kuin teillä. Olen hengessä mukana ja jään odottamaan uutisia. Tsemppiä.
Illusia sanoi…
Kiitos paljon teille tsemppauksesta! Pelottaa, enkä uskalla luottaa tai toivoakaan, että tämä onnistuisi. Yritän nyt kuitenkin olla niin positiivinen kuin mahdollista. En voi muutakaan kaksosteni eteen nyt tehdä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…