Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hetken meni jo paremmin

Kuvittelin oikeasti, että hoitojen lopettaminen olisi helpottanut elämääni. Olin todella väärässä! Viimeisestä raskaustestistäni on toki kulunut vasta kaksi kuukautta, mutta olo ei oikein tunnu helpottavan. Välillä jo ajattelin, että minulla menee paremmin. En ehtinyt ajatella lastani ollenkaan ja ahdistuskin häipyi toisinaan kaukaisuuteen. Nyt tunteet ovat kuitenkin taas nousseet pintaan ja ahdistuskin on palannut lähes jatkuvaksi seuralaiseksi.

Kaiken lisäksi olen äärettömän väsynyt. Iltaisin siirrän nukkumaanmenoa niin pitkään kuin mahdollista ja päivät kärsin väsymyksestä ja ajatukseni ovat kuin mössöä. Arkipäivät kuluvat kiireen ja väsymyksen keskellä epämääräisenä puurona ja viikonloppuisin ehdin vain palautua väsymyksestä ja tuntea tyytymättömyyttä tekemättömistä asioista, voinnistani ja mielialastani.

Kuukautisisten alkamisesta ja uuden lääkkeen aloittamisesta on nyt kolmetoista päivää. Jatkuva vuotaminen on loppunut, mutta kivut eivät vielä ole kokonaan hellittäneet. Kipuja ja väsymystä seuraa myös hyvin usein migreeni, joten päätänikin on särkenyt paljon viime aikoina.

Ensi viikolla hyppäämme mieheni kanssa lentokoneeseen ja lennämme viikoksi aurinkoon. Odotan lomalta todella paljon. Suunnitelmissa on vain maata auringossa, uida, syödä, juoda ja tietysti viettää aikaa kahdestaan. Toivon niin kovin, että palaan takaisin levänneenä ja voimaantuneena.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Sydämiä


Siitä on jo kulunut aikaa, kun Maija Dahlia antoi minulle tunnustuksen blogissaan Varpajaisia odotellessa. Kiitos tuhannesti! Tästä tunnustuksesta tuli todella hyvä mieli.

Tässä säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi ihanaa blogia ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Kaikki sivupalkissani olevat blogit ansaitsisivat tunnustuksen, mutta sääntöjähän on noudatettava. Valitsen siis viisi blogia, jotka juuri tänään tuntuvat ansaitsevan sydämiä.
Turnip - Pikkusisko sai siivet
Ihana, kannustava Turnip, jolle en itse meinaa oikein löytää lohdutuksen sanoja ja jolle sen vuoksi jää aina kommentoimatta.
Etsijä - Haikaranpesää etsimässä
Adoptiomatkalla hieman minun edelläni ja sen vuoksi loistava adoptiovertainen.
Naley - Yhden viivan nainen
Haluan toivottaa Naleylle paljon voimia uuden pettymyksen kanssa. Jospa uusi toivokin taas löytyisi ja lopulta täyttyisi.
Ainu - Miksette hanki koiraa?
Ainulle toivon paljon aurinkoisia ilon hetkiä raskaan kevään keskelle. Kiitos vertaistuesta, joka on ollut korvaamatonta!
Harriet - Pikku Himpulat
Harriet on jo ehtinyt elämään sitä elämää, johon minä vasta tähtään. On ihana lukea vihdoin valmiista perheestä. Sellainen minullakin jonakin päivänä on.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Kipuja ja syyllisyyttä

Ensimmäinen kiertopäivä ja sairausloma sen kunniaksi. Olen sopinut sairauslomasta pomoni kanssa jo huomiseksikin. Yleensä pahin kipujakso menee ohi parissa päivässä. Toisaalta olen helpottunut siitä, että saan olla vain kotona. Nukuin aamulla pitkät päiväunet soitettuani töihin ja olen saanut vähän asioita aikaiseksikin. Kipulääkkeiden avulla olo on kuitenkin ihan siedettävä. Toisaalta kärsin huonosta omatunnosta. Olenhan mennyt kamalammissakin kivuissa töihin. Miksi nyt olisi jollakin tavalla erilainen juttu? Olen mennyt töihin kivuissa, vaikka olisin vasta aamulla tehnyt negatiivisen raskaustestin. Olen ollut töissä lähes pää kainalossa ja nyt olenkin kotona, vaikka kykenen esimerkiksi istumaan tässä koneen edessä.

Järkevä ja tietoinen minäni on sitä mieltä, että sairausloman ottaminen tässä vaiheessa on vain fiksua. Minun ei tarvitse mennä kärsimään kivuistani ja lääkepöhnästäni töihin ja lisäksi saan parin päivän sairausloman aikana levätä sen verran, että työtehoni taatusti nousee pitkäksi aikaa. Jos lääkepöhnä ja kivut sallivat, voin aivan hyvin tehdä opintoasioita. Se ei tee minusta yhtään vähemmän kipeää. Mutta toinen minäni kokee syyllisyyttä ja huutelee takaraivossa siitä, kuinka en ole tarpeeksi sairas, jos pystyn lähettämään sähköpostia ja kirjoittamaan blogipäivitystä. Että minun ei kannata ottaa särkylääkettä, vaan kivun pitää tuntua, kun kerran sen vuoksi olen jäänyt laakereilleni lepäämään.

Tuo syyllistävä minäni taitaa olla ahdistuksenikin perimmäinen syy. Kun koen jatkuvasti tekeväni asioita huonosti tai liian vähän, ahdistun ja stressaannun. Tietysti. Mutta syyllistävä minäni ei kuuntele järjen ääntä. Se ei usko, jos sille sanoo, että olen oikeasti ahkera ja aikaansaava ihminen. Se huutelee huutelemasta päästyään ja kiusaa minua koko ajan.

Järkevä minäni kuitenkin taputtelee minua tänään vähän olkapäälle ja sanoo, kuinka ahkera olin, kun kipeänäkin sain pitkään mieltä vaivanneen sähköpostin viimein lähetettyä ja viimeisen kurssisuorituksenkin palautettua. Järkevä minäni päättää pian mennä sohvalle katsomaan televisiota, koska sitä saa sairaana tehdä vaikka koko päivän.

Tänään Yasmin-pillerit vaihtuvat Orgametril-nimisiin keltarauhashormonipillereihin. Niitä syödään yksi päivässä, mutta jos vuoto tulee läpi, annosta nostetaan kahteen. Yasmineiden kanssa olen vuotanut tauotta joulukuun puolesta välistä saakka. Ehkä vuodot ja niiden myötä myös kivut nyt saadaan kuriin.