Siirry pääsisältöön

Sydämiä


Siitä on jo kulunut aikaa, kun Maija Dahlia antoi minulle tunnustuksen blogissaan Varpajaisia odotellessa. Kiitos tuhannesti! Tästä tunnustuksesta tuli todella hyvä mieli.

Tässä säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi ihanaa blogia ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Kaikki sivupalkissani olevat blogit ansaitsisivat tunnustuksen, mutta sääntöjähän on noudatettava. Valitsen siis viisi blogia, jotka juuri tänään tuntuvat ansaitsevan sydämiä.
Turnip - Pikkusisko sai siivet
Ihana, kannustava Turnip, jolle en itse meinaa oikein löytää lohdutuksen sanoja ja jolle sen vuoksi jää aina kommentoimatta.
Etsijä - Haikaranpesää etsimässä
Adoptiomatkalla hieman minun edelläni ja sen vuoksi loistava adoptiovertainen.
Naley - Yhden viivan nainen
Haluan toivottaa Naleylle paljon voimia uuden pettymyksen kanssa. Jospa uusi toivokin taas löytyisi ja lopulta täyttyisi.
Ainu - Miksette hanki koiraa?
Ainulle toivon paljon aurinkoisia ilon hetkiä raskaan kevään keskelle. Kiitos vertaistuesta, joka on ollut korvaamatonta!
Harriet - Pikku Himpulat
Harriet on jo ehtinyt elämään sitä elämää, johon minä vasta tähtään. On ihana lukea vihdoin valmiista perheestä. Sellainen minullakin jonakin päivänä on.

Kommentit

Turnip sanoi…
Kiitos Illusia, tämä lämmitti kovasti mieltä :)

Yritän saada eteenpäin saikkupäivieni aikana!
Ainu sanoi…
Kiitos kiitos kiitos Illusia. Kyllä lämmittää täälläkin.

Ja kiitos myös itsellesi tuestasi. Kiitos, että tarjosit tukeasi. Se on ollut mulle tosi iso juttu. Kyllä sä tiedät.
Harriet sanoi…
Kiitos Illusia tunnustuksesta! On kiva kuulla, että saat tukea ja lohtua blogistani! Itse koin aikoinaan todella tärkeäksi sen, että pääsin jo adoptoineiden perheiden maailmaan mukaan! Vertaistuki on todella tärkeää!
naley sanoi…
Kiitos tästä, Illusia :) Olet ollut ajatuksissa!
Anonyymi sanoi…
Paras olennaiset tiedot on tämä, että on yritettävä tehdä hyvin lähestyy tätä kodittomuuden kehon ja niiden auttavan kätensä. Olen niin innoittamana siitä, kun lukea tätä hyödyllistä kirjoittanut artikkeleita ja mielipiteesi myös mikä on niin houkutteleva jotain näiden

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!

Vertaiset vertaansa vailla

Olen todella tyytyväinen siihen, että asuinpaikaksemme on valikoitunut yksi Suomen suurimmista kaupungeista. Täältä löytyy nimittäin kaikkea, mitä tarvitsen. Myös paljon muita adoptioperheitä.
Tapaamme muita adoptioperheitä virallisissa tapaamisissa kaksi kertaa kuukaudessa. On isompi adoptiokerho, joka kokoontuu viikonloppuna ja pienempi, joka kokoontuu arkisena aamupäivänä.
Eniten kadun odotuksessani sitä, että en ikinä etsiytynyt näihin kerhoihin. Odottaminen tuntui niin epävarmalta ja tuskastuttavalta, että pelkäsin tavata perheitä. Pelkäsin, että ikävä kasvaisi liian kovaksi ja että lasten ja vanhempien näkeminen riipaisisi yhtä syvältä kuin kriisin pahimpana aikana. 
Olisi kannattanut päästä pelosta yli. Olisin nähnyt, kuinka tavallista ja luonnollista elämä adoptiolapsen kanssa on. Kuinka tuoreetkin perheet voivat poistua kotoaan ja osallistua kerhoon. Kuinka erityistarpeet, kiintymyssuhteet ja muut ongelmat eivät olekaan olemista määrittävä tekijä. Kuinka iloista ja riehakasta…