Siirry pääsisältöön

Mitäs siinä valitat?

Mitäs siinä valitat ja vellot surussasi? Itsehän sinä luovutit. Olisit voinut vielä jatkaa hoitoja. Seuraava olisi hyvinkin saattanut onnistua. Olisit voinut mennä vielä yksityiselle ja sen jälkeen kokeilla lahjasoluilla. Kuka käski jättää leikin kesken? Omien päätösten takana on seisottava. Toiset jaksavat vuosikausia ja onnistuvat lopulta. Miksi et itse jaksanut?

Tällaisia ajatuksiakin tulee toisinaan pyöriteltyä ja toisaalta myös pelkään, että nämä ovat muiden ajatuksia. Blogini lukijoiden ajatuksia tai minua kuuntelevien ajatuksia. Pohjimmiltani kuitenkin tiedän, että päätöksemme oli oikea. En olisi enää jaksanut eikä luopuminen ja surutyö olisi vuosien yrittämisen jälkeen yhtään tämän helpompaa.

Kommentit

Maija Dahlia sanoi…
Aargh, pitkä kommenttini katosi bittiavaruuteen!

Sen ydin oli kuitenkin: paskat muiden ajatuksista.

Ajattelin vielä vähän aikaa sitten, että vain lapseton voi ymmärtää tätä kärsimystä. Nyt olen huomannut, että samat toopet ne on lapsettomiakin, ja sitten niiltä saa kuulla miten nekin onnistui ja ihan turha piehtaroida tossa tuskassa hei, kun kyl se siitä. Eli hyvä tukihenkilö on hyvä tukihenkilö, aivan sama onko sillä samaa ongelmaa.

P.S. Minäkään en ajatellut jatkaa tätä vuosikausia...
Illusia sanoi…
Kiitos tuhannesti kommentistasi! On lohduttavaa tietää, että minua ymmärretään täällä virtuaalimaailmassa.
Anonyymi sanoi…
Saat surra luopumista! Se on tosi iso päätös, kun laittaa pisteen hoidoille. Minusta se ei ole luovuttamista, jos toteaa kävelleensä yhden tien päähän omassa elämässään. Lapsettomuushoidoissa saa roikkumaan järkyttävän pitkään juuri se pieni "entä jos", vaikka kellekään ei voi taata, että kun tarpeeksi yrität ja maksat, onnistut. Mietin itse paljon, missä minulla menee sietokyvyn raja.
Anonyymi sanoi…
Kirjoittaisitpa taas jotain.
Anonyymi sanoi…
Tällä odotellaan kirjoituksiasi
Illusia sanoi…
Kiitos kaipailusta! Hengissä ollaan.
Muru sanoi…
Olen ilolla ja surulla lukenut blogiasi jo pitkään. Monesti on ollut pakottava tarve kommentoida jotain, mutta en vain ole osannut kirjoittaa mitään.

Monesti olen tuota itsekkin ehtinyt miettimään, milloin on oikea aika luovuttaa/lopettaa. Meillä vasta hoidot alkamassa, mutta tämän 3v ja 6kk yrityksen aikana on ehtinyt miettimään yhtä sun toista asiaa.
Illusia sanoi…
Muru: Kiitos kommentistasi. Lopettamisen ajankohdan päättäminen on todella vaikeaa. Kaikesta huolimatta olen koko ajan vain varmempi siitä, että päätös oli oikea. En jatkaisi hoitoja enää mistään hinnasta. Toki minun on kuitenkin helpompi lopettaa hoidot kuin monen muun, koska minulla on mahdollisuus adoptoida. Lopettaminen ei siis meidän tapauksessamme tarkoittanut lapsitoiveen hylkäämistä.

Paljon tsemppiä hoitoihin!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!