Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Mitäs siinä valitat?

Mitäs siinä valitat ja vellot surussasi? Itsehän sinä luovutit. Olisit voinut vielä jatkaa hoitoja. Seuraava olisi hyvinkin saattanut onnistua. Olisit voinut mennä vielä yksityiselle ja sen jälkeen kokeilla lahjasoluilla. Kuka käski jättää leikin kesken? Omien päätösten takana on seisottava. Toiset jaksavat vuosikausia ja onnistuvat lopulta. Miksi et itse jaksanut?

Tällaisia ajatuksiakin tulee toisinaan pyöriteltyä ja toisaalta myös pelkään, että nämä ovat muiden ajatuksia. Blogini lukijoiden ajatuksia tai minua kuuntelevien ajatuksia. Pohjimmiltani kuitenkin tiedän, että päätöksemme oli oikea. En olisi enää jaksanut eikä luopuminen ja surutyö olisi vuosien yrittämisen jälkeen yhtään tämän helpompaa.

8 kommenttia:

Maija Dahlia kirjoitti...

Aargh, pitkä kommenttini katosi bittiavaruuteen!

Sen ydin oli kuitenkin: paskat muiden ajatuksista.

Ajattelin vielä vähän aikaa sitten, että vain lapseton voi ymmärtää tätä kärsimystä. Nyt olen huomannut, että samat toopet ne on lapsettomiakin, ja sitten niiltä saa kuulla miten nekin onnistui ja ihan turha piehtaroida tossa tuskassa hei, kun kyl se siitä. Eli hyvä tukihenkilö on hyvä tukihenkilö, aivan sama onko sillä samaa ongelmaa.

P.S. Minäkään en ajatellut jatkaa tätä vuosikausia...

Illusia kirjoitti...

Kiitos tuhannesti kommentistasi! On lohduttavaa tietää, että minua ymmärretään täällä virtuaalimaailmassa.

Anonyymi kirjoitti...

Saat surra luopumista! Se on tosi iso päätös, kun laittaa pisteen hoidoille. Minusta se ei ole luovuttamista, jos toteaa kävelleensä yhden tien päähän omassa elämässään. Lapsettomuushoidoissa saa roikkumaan järkyttävän pitkään juuri se pieni "entä jos", vaikka kellekään ei voi taata, että kun tarpeeksi yrität ja maksat, onnistut. Mietin itse paljon, missä minulla menee sietokyvyn raja.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoittaisitpa taas jotain.

Anonyymi kirjoitti...

Tällä odotellaan kirjoituksiasi

Illusia kirjoitti...

Kiitos kaipailusta! Hengissä ollaan.

Muru kirjoitti...

Olen ilolla ja surulla lukenut blogiasi jo pitkään. Monesti on ollut pakottava tarve kommentoida jotain, mutta en vain ole osannut kirjoittaa mitään.

Monesti olen tuota itsekkin ehtinyt miettimään, milloin on oikea aika luovuttaa/lopettaa. Meillä vasta hoidot alkamassa, mutta tämän 3v ja 6kk yrityksen aikana on ehtinyt miettimään yhtä sun toista asiaa.

Illusia kirjoitti...

Muru: Kiitos kommentistasi. Lopettamisen ajankohdan päättäminen on todella vaikeaa. Kaikesta huolimatta olen koko ajan vain varmempi siitä, että päätös oli oikea. En jatkaisi hoitoja enää mistään hinnasta. Toki minun on kuitenkin helpompi lopettaa hoidot kuin monen muun, koska minulla on mahdollisuus adoptoida. Lopettaminen ei siis meidän tapauksessamme tarkoittanut lapsitoiveen hylkäämistä.

Paljon tsemppiä hoitoihin!