Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Lapseni vanhemmat

Missäköhän minun lapseni vanhemmat ovat juuri nyt? Mitä äiti tekee nyt? Entä isä? Ovatkohan he jo tavanneet toisensa? Toivon kovasti, että he molemmat ovat hyviä ihmisiä ja tapaavat toisensa hyvissä ja ystävällisissä merkeissä. Osaavatkohan he vielä aavistaakaan, millainen traaginen asia heillä on edessään? He joutuvat luopumaan lapsestaan aivan pian. Osaavatkohan he aavistaa, että täällä kaukana, aivan toisella mantereella, on olemassa äiti ja isä, jotka jo tietävät, että meidän elämämme kohtaavat jonakin päivänä äärettömän tärkeän asian kautta? Elämämme kohtaavat, mutta emme kuitenkaan todennäköisesti tule ikinä toisiamme kohtaamaan.

Mitäköhän hänen äitinsä ajattelee, kun huomaa olevansa raskaana? Osaako hän olla siitä onnellinen? Missä vaiheessa hänen äitinsä tajuaa, että hänen on luovuttava lapsestaan. Ehtiikö onni käydä hänen luonaan ollenkaan vai onko hän koko ajan raskaudestaan surullinen? Tai jos hän ehtii olla onnellinen, milloin tuo onni kääntyy suruksi ja varmuudeksi siitä, että lapsi on jätettävä? Kuinka hän kestää sen kaiken? Luottaako hän siihen, että lapsi saa vielä hyvät vanhemmat ja että lapselle käy lopulta hyvin?

Milloinkohan minun lapseni saa alkunsa? Jos hän tulee meille vanhempana, hän on jo saattanut saada alkunsa. Hän saattaa olla nyt kohdussa ja syntyä aivan pian. Tai sitten häntä ei vielä ole missään. Ehkä hän saa alkunsa tänä vuonna. Tai ensi vuonna tai vielä myöhemmin. Minusta tulee hänen äitinsä, mutta minä en kuitenkaan voi tietää, milloin hän syntyy ja millaista hänen elämänsä heti syntymän jälkeen on. En välttämättä saa tietää sitä ikinä.


Ei kommentteja: