Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Eroon lapsettomuuskiloista

Siihen uupumiseni kilpistyi ja sen seurauksia joudun nyt korjaamaan. Minä en taistele ikinä raskauskiloja vastaan, mutta nyt on aika päästä eroon lapsettomuuskiloista. Sen verran hurjalta vaa'an lukemat näyttävät, sen verran paljon vaatteet kiristävät ja sen verran inhottavalta peilikuva näyttää.

Aikuisena olen liikkunut aina suhteellisen paljon, mutta olen myös ollut kova syömään. Urheilu on pitänyt syömisen tuomat kilot suhteellisen hyvin kurissa. Raskas alkuvuosi muutti kuitenkin suhdettani molempiin. Totesin, että rankkojen hoitojen jälkeen minulla on oikeus vähän herkutellakin. Totesin myös, että minulla ei ole aikaa taikka energiaa urheilla enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tällä metodilla jatkoinkin kesään saakka. Urheilin hyvin satunnaisesti ja söin herkkuja paljon säännöllisemmin.

Nyt on aika ottaa ote niskavilloista. Tarkoitukseni on karistaa kyydistä reilu kymmenen kiloa jouluun mennessä. Mitään ihmeellistä dieettiä en aio alkaa noudattaa. Alan liikkua säännöllisesti ja syödä järkevämmin. Siinä se.

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Lomatunnelmia

Takana on ihana, lämmin ja rauhallinen kymmenpäiväinen lomareissulla. Lomamatkaan kuului vuoristoa, Välimerta ja miljoonakaupunkia. Sain vihdoin viettää täysin stressittömiä päiviä kahdestaan rakkaani kanssa. Joutilaisuus on ihanaa, mutta ihanaa oli kotiinpaluukin. Nyt minulla on taas energiaa jatkaa opiskeluja ja alkaa suunnitella parin viikon päästä alkavaa työvuotta.

Vaikka lomailinkin kaukana, en silti päässyt pakoon suruani. Huomasin moneen otteeseen ajatuksieni vaeltavan siihen, millaista olisi matkustaa noissa paikoissa yhdessä lapsen kanssa. Mietin, millä tavalla lomamme olisi erilainen, jos mukana olisi myös lapsi. Mietin, millaisia kommentteja ja kysymyksiä saisimme erivärisen lapsemme vuoksi. Mietin, mitä touhuaisimme rannalla ja kuinka viihdyttäisimme lasta vuoriston sadepäivänä. Vain miljoonakaupungissa lapsimietteet katosivat. Sinne ei lapsen kanssa kannattaisi mennä ollenkaan.

Lapsi kulkee jo mukanani joka paikkaan. Tavallaan hän on jo olemassa. Surullista on vain se, että hän ei vielä konkreettisesti täytä tyhjää syliäni.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Yliannostus

Olen viimeisen viikon aikana viettänyt melkoisen paljon aikaa lapsi ja raskausmaailmassa. Toin vanhempieni kotoa vanhoja lelujani omaan kotiini lapsivieraita ja tulevaa lastamme varten. Viikonloppuna meillä kyläili useampikin lapsi ja maanantaina tapasin ihanat kummityttöni. Puheenaiheena ja ajatuksissa on ollut myös ystävän raskaus ja toki moni raskaus myös täällä blogimaailmassa.

Olen nauttinut lapsivieraiden seurasta täysin rinnoin. On ihanaa puuhastella ja jutustella lasten kanssa. Olen myös iloinnut toisten raskauksista vilpittömästi. On vain oikein, että tämä onnistuu edes joillakin.

Kuitenkin mieli on myös ollut todella surullinen. Silmät ovat taas kostuneet moneen kertaan ja ajatukset pyörivät lapsettomuuden ympärillä. Olin uhkarohkea, kun heittäydyin lasten maailmaan niin täysillä. Laskin suojauksen liian alas ja isku osui kovempaa kuin osasin pelätä.

Tekisi mieleni heittäytyä lattialle huutamaan, kuinka epäreilua tämä kaikki on. Minä tiedän, että olisin aivan mahtava äiti, mutta joudun odottamaan tuskaisen monta vuotta ennen kuin pääsen sen näyttämään toteen. Takanani on kolme pitkää vuotta lapsen odottamista ja hyvin todennäköisesti edessäkin on vielä saman verran vuosia, jollei enemmänkin. Jos olisimme onnistuneet heti, meillä olisi juuri vietetty kaksivuotissyntymäpäiviä. Sen sijaan meillä vietetään tylsää työntäyteistä aikuisten ihmisten elämää, jota määrittelevät hiljaisuus, yksinäisyys ja vakavuus. Meille ei koskaan kuulu mitään uutta. Me olemme pysähtyneet tähän.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Fyysisestä voinnista ja vähän haaveiluakin

Jälleen kerran migreenille, inhottavalle selkäsärylle, epämääräiselle mahakivulle ja turvotukselle löytyi selitys. Taas tuhruttaa. Olen pikkuhiljaa alkanut epäillä Orgametrilin sopivuutta minulle. Syksyllä otetaan uusia verikokeita ja uskon kyllä, että kasvainarvot ovat kohonneet. Jotakin tuolla kohdun suunnalla joka tapauksessa tapahtuu. Eihän siellä muuten olisi mitään vuodettavaakaan.

Asiasta toiseen: Selailin eilen läpi kesämekkojen kaavoja ja mieltä lämmitti kovasti löytää tällainen ihana äidin ja tyttären yhteinen mekko. Jos kuvassa olisi ollut tavallinen valkoihoinen lapsi, olisi kuva todennäköisesti kirpaissut, mutta nyt herkistelin kuvan äärellä. Jos tietäisin saavani tytön, alkaisin ommella mekkoja välittömästi, mutta nyt joudun odottamaan hetken. Ehkä ompelen mekon ensin itselleni ja säästän tyynyliinan odottamaan lasta varten.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Aika neuvontaan

Lomaviikon aikana meille oli tullut kirje Pelastakaa Lapset ry:ltä. Saimme luvan varata ajan sosiaalityöntekijältä. Soitin hänelle tänään ja lokakuussa homma pyörähtää käyntiin. Sosiaalityöntekijä vaikutti puhelimessa todella mukavalta. Tässähän ihan innostuu.