Siirry pääsisältöön

Fyysisestä voinnista ja vähän haaveiluakin

Jälleen kerran migreenille, inhottavalle selkäsärylle, epämääräiselle mahakivulle ja turvotukselle löytyi selitys. Taas tuhruttaa. Olen pikkuhiljaa alkanut epäillä Orgametrilin sopivuutta minulle. Syksyllä otetaan uusia verikokeita ja uskon kyllä, että kasvainarvot ovat kohonneet. Jotakin tuolla kohdun suunnalla joka tapauksessa tapahtuu. Eihän siellä muuten olisi mitään vuodettavaakaan.

Asiasta toiseen: Selailin eilen läpi kesämekkojen kaavoja ja mieltä lämmitti kovasti löytää tällainen ihana äidin ja tyttären yhteinen mekko. Jos kuvassa olisi ollut tavallinen valkoihoinen lapsi, olisi kuva todennäköisesti kirpaissut, mutta nyt herkistelin kuvan äärellä. Jos tietäisin saavani tytön, alkaisin ommella mekkoja välittömästi, mutta nyt joudun odottamaan hetken. Ehkä ompelen mekon ensin itselleni ja säästän tyynyliinan odottamaan lasta varten.

Kommentit

Maija Dahlia sanoi…
Ihanat! Ja pojallehan voi tehdä tyynyliinasta pienet sortsit. Olen alkanut katsoa tummia kiharatukkaisia ja aasialaisia lapsia miettien, että minkähän värinen lapsi meille joskus tulee? Alkaa olla todennäköisyydet 50%-50% lähellä, että ei ainakaan vaalea...
Illusia sanoi…
Niin voikin!

Me katsellaan nykyään miehen kanssa valkoihoisia lapsia ja kommentoidaan aina, että "onpa ruma". Paljon tsemppiä!
Anonyymi sanoi…
Illusia, edellinen kommenttisi kirvoitti päivän ekat naurut. Kiitos.

Sara
Inka sanoi…
Oma lapsi on aina ihanin. :) Mä veikkaan, että noi "ruma" kommentoinnit kuuluu lapseen kiintymiseen. Oli sitten millä tahansa tavalla saatu lapsi. :)
Illusia sanoi…
Näinhän se on. Vaatiihan kokonaan erinäköisen lapsen saaminen aika paljon ajatustyötä. Pitkään mielikuvituslapsellani oli paljon meidän omia piirteitämme ja nyt joudumme kuvittelemaan lapsemme uudelleen. Tällä tavalla kiinnymme ajatukseen aina vain enemmän.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!