Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Paljon onnea Kisu ja Suvi!

Arvonnan voittivat Kisu ja Suvi. Palkintoja en vielä paljasta. Ensin tarvitse yhteystietonne sähköpostiosoitteeseeni toiveissa@gmail.com.

Paljon onnea voittajille ja suuri kiitos osallistujille. Palaan ehdottamiinne aiheisiin myöhemmin.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Yli 200 000. Vau!

Koska te lukijat olette niin äärettömän tärkeitä, en voi millään tavalla jättää huomiotta sitä, että blogissani on käyty sen vajaa kolmivuotisen olemassaolon aikana jo yli 200 000 kertaa.

Kiittääkseni mahtavasta lukijoiden määrästä, järjestän jälleen kerran arvonnan. Tällä kertaa en jaksa vääntää käsitöitä, enkä oikeastaan vielä edes tiedä, mikä arvonnan palkintona tulee olemaan. Jonkinlaista (varmasti hienoa) palkintoa on kuitenkin luvassa kahdelle arvonnassa voittaneelle.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:
  • Mikäli haluat yhden arvontalipun, kommentoi tähän, että haluat osallistua arvontaan.
  • Mikäli haluat kaksi arvontalippua, kommentoi tähän ja kommentoinnin lisäksi kerro joko tässä tai omassa blogissasi, millaisesta aiheesta toivoisit minun kirjoittavan (informoithan minua, jos kysymys tai keskustelunaihe on blogissasi). Aiheesi voi olla kysymys tai idea aiheesta, josta ei ole tarpeeksi vielä kirjoitettu. Älä ole turhan varovainen. Minulla on nyt tarpeeksi voimia vastata myös sellaisiin kysymyksiin, jotka olisivat aikaisemmin saattaneet tuntua liian raskailta ja provosoivilta. Tällä kertaa minua saa rauhassa myös provosoida. Lupaan ottaa kaikki kommentit vakavasti ja vastata kysymyksiin (aikatauluun tosin pidätän oikeuden).
  • Jos vastaat anonyymina, laitathan vastaukseesi jonkun nimimerkin, jonka avulla voin sinut tunnistaa.
  • Arvonta suoritetaan 17.11.2013 kello 16.00. Sen jälkeen tulleita kommentteja ei oteta huomioon.
Suuren suuri kiitos siitä, että olette ja jaksatte tulla tänne lukemaan myös silloin, kun minä vain pysyn hiljaa!


perjantai 8. marraskuuta 2013

Väsymys

Tänään heräsin vähän ennen neljää kovaan päänsärkyyn. Nappasin suuhuni pari Panacodia ja Ketorinin ja siirryin sohvalle odottamaan särkylääkkeen vaikutusta. Sen jälkeen en enää nukkunut hetkeäkään ennen töihin lähtöä.

Olo, joka oli unenpuutteen, kivun ja särkylääkkeiden sekoitus, tuntui kamalan tutulta, mutta kuitenkin kovin kaukaiselta ja jo unohtuneelta. Tällaisia päiviä minulla on kuitenkin ollut paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Viimeisen puolen vuoden aikana tuollaista oloa ei ole ollut. Se oli helpottavaa huomata. Yöllä herättävät kivut, särkylääketokkura ja lamauttava väsymys on, jos ei nyt kokonaan poissa, ainakin vähentynyt siedettäväksi.

Olo toi kuitenkin mieleen myös hyvin ahdistavia muistoja. Sen, kun seisoin pääsiäisenä 2012 rautatieasemalla jossain päin Suomea odottamassa junaa ja minun piti mennä kauan pois raiteiden lähettyvistä, koska minua alkoi pelottaa, että saatan junan tullessa astua raiteelle. Tai sen, kun autoa ajaessa minua alkoi pelottaa, että saatan yhtäkkiä kääntää rattia ja suistaa auton pois tieltä. Sen, kun oikeasti toivoin, että olisin kaatunut rappusissa pahasti tai liukastunut auton alle. Olin niin järkyttävän väsynyt ja ahdistunut, että toivoin kaiken vain loppuvan.

Sen, kun pelkäsin jatkuvasti, että kaikki asiat menevät pieleen. Että joku läheisistäni kuolee, että asuntomme palaa, että lemmikkimme loukkaantuvat, että aiheutan väsymyksessäni kamalan onnettomuuden. Pelkäsin myös, että alkoholi tai lääkkeet ottavat minusta voiton, että oikeasti mielenterveyteni murtuu. Pelkäsin, että ystäväni ja perheeni kyllästyy suruuni ja että jäisin yksin.

Ja vaikka moni asia onkin jo takana, olen juuri aloittanut prosessin, jossa moni haava revitään uudelleen auki.