Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 8. marraskuuta 2013

Väsymys

Tänään heräsin vähän ennen neljää kovaan päänsärkyyn. Nappasin suuhuni pari Panacodia ja Ketorinin ja siirryin sohvalle odottamaan särkylääkkeen vaikutusta. Sen jälkeen en enää nukkunut hetkeäkään ennen töihin lähtöä.

Olo, joka oli unenpuutteen, kivun ja särkylääkkeiden sekoitus, tuntui kamalan tutulta, mutta kuitenkin kovin kaukaiselta ja jo unohtuneelta. Tällaisia päiviä minulla on kuitenkin ollut paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Viimeisen puolen vuoden aikana tuollaista oloa ei ole ollut. Se oli helpottavaa huomata. Yöllä herättävät kivut, särkylääketokkura ja lamauttava väsymys on, jos ei nyt kokonaan poissa, ainakin vähentynyt siedettäväksi.

Olo toi kuitenkin mieleen myös hyvin ahdistavia muistoja. Sen, kun seisoin pääsiäisenä 2012 rautatieasemalla jossain päin Suomea odottamassa junaa ja minun piti mennä kauan pois raiteiden lähettyvistä, koska minua alkoi pelottaa, että saatan junan tullessa astua raiteelle. Tai sen, kun autoa ajaessa minua alkoi pelottaa, että saatan yhtäkkiä kääntää rattia ja suistaa auton pois tieltä. Sen, kun oikeasti toivoin, että olisin kaatunut rappusissa pahasti tai liukastunut auton alle. Olin niin järkyttävän väsynyt ja ahdistunut, että toivoin kaiken vain loppuvan.

Sen, kun pelkäsin jatkuvasti, että kaikki asiat menevät pieleen. Että joku läheisistäni kuolee, että asuntomme palaa, että lemmikkimme loukkaantuvat, että aiheutan väsymyksessäni kamalan onnettomuuden. Pelkäsin myös, että alkoholi tai lääkkeet ottavat minusta voiton, että oikeasti mielenterveyteni murtuu. Pelkäsin, että ystäväni ja perheeni kyllästyy suruuni ja että jäisin yksin.

Ja vaikka moni asia onkin jo takana, olen juuri aloittanut prosessin, jossa moni haava revitään uudelleen auki.

3 kommenttia:

Etsijä kirjoitti...

Voimia. Meille neuvonta oli raskas mutta samalla jotenkin "puhdistava" kokemus. Joka tapaamisella käytiin läpi kipeitä asioita ja itkettiin yhdessä. Puhuminen kuitenkin auttoi.

Illusia kirjoitti...

Kiitos!

Neuvonta on kyllä kiinnostava kokemus. Monella tavalla olen kuitenkin yllättynyt siitä, kuinka paljon jo vähän vanhoja asioita se nostaa pintaan heti alkumetreillään.

Inka kirjoitti...

Jaksamista! <3