Siirry pääsisältöön

Yli 200 000. Vau!

Koska te lukijat olette niin äärettömän tärkeitä, en voi millään tavalla jättää huomiotta sitä, että blogissani on käyty sen vajaa kolmivuotisen olemassaolon aikana jo yli 200 000 kertaa.

Kiittääkseni mahtavasta lukijoiden määrästä, järjestän jälleen kerran arvonnan. Tällä kertaa en jaksa vääntää käsitöitä, enkä oikeastaan vielä edes tiedä, mikä arvonnan palkintona tulee olemaan. Jonkinlaista (varmasti hienoa) palkintoa on kuitenkin luvassa kahdelle arvonnassa voittaneelle.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat:
  • Mikäli haluat yhden arvontalipun, kommentoi tähän, että haluat osallistua arvontaan.
  • Mikäli haluat kaksi arvontalippua, kommentoi tähän ja kommentoinnin lisäksi kerro joko tässä tai omassa blogissasi, millaisesta aiheesta toivoisit minun kirjoittavan (informoithan minua, jos kysymys tai keskustelunaihe on blogissasi). Aiheesi voi olla kysymys tai idea aiheesta, josta ei ole tarpeeksi vielä kirjoitettu. Älä ole turhan varovainen. Minulla on nyt tarpeeksi voimia vastata myös sellaisiin kysymyksiin, jotka olisivat aikaisemmin saattaneet tuntua liian raskailta ja provosoivilta. Tällä kertaa minua saa rauhassa myös provosoida. Lupaan ottaa kaikki kommentit vakavasti ja vastata kysymyksiin (aikatauluun tosin pidätän oikeuden).
  • Jos vastaat anonyymina, laitathan vastaukseesi jonkun nimimerkin, jonka avulla voin sinut tunnistaa.
  • Arvonta suoritetaan 17.11.2013 kello 16.00. Sen jälkeen tulleita kommentteja ei oteta huomioon.
Suuren suuri kiitos siitä, että olette ja jaksatte tulla tänne lukemaan myös silloin, kun minä vain pysyn hiljaa!


Kommentit

Anonyymi sanoi…
Siitä lähtien, kun löysin blogisi olen käynyt tsekkaamassa sen joka päivä. Pidän tavastasi kirjoittaa, olet rehellinen ja samaistun moneen kirjoittamaasi asiaan. Kaiken lisäksi sivusi on todella selkeä ja sitä kautta on helppoa olla ajan tasalla myös muiden blogien päivitysten suhteen.

Itse toivoisin lukea enemmän juuri alkaneesta adoptioprosessistasi, mitä tunteita ja ajatuksia sinussa herättää.

Suurkiitokset blogistasi. Se on ollut (ja edelleen on) minulle todella tärkeä vertaistuki!

- Aina
Kisu sanoi…
Kiitos hyvästä blogista. Osaat kertoa todella elävästi lapsettomuuden aiheuttamasta tuskasta.

Toivoisin, että kertoisit blogissa, kuinka "ulkopuoliset" voivat mielestäsi tahdikkaasti suhtautua/kommentoida lapsettomuutta/adoptioprosessianne niin, että voivat osoittaa välittävänsä teistä, mutta ette kokisi kommentteja tunkeilevina/loukkaavina. Omassa ystäväpiirissäni on muutamia pareja, joiden uskon/tiedän kärsivän lapsettomuudesta. Koska asia on varmasti iso osa heidän elämäänsä, tuntuu hassultaolla puhumatta siitä, mutta pelkään loukkaavani heitä, jos otan asian väärällä tavalla esiin.
Feeniks sanoi…
Minä olen lukehut blogiasi jo useamman vuoden ja nykyään kiinnostaakin lukea miten adoptioprosessi etenee, blogisi kautta myös muutamaan muuhun adoptioblogiin. Kirjoitat hienosti vaikeasta asiasta.
Suvi sanoi…
Olen lukenut matkaasi siitä lähtien, kun löysin blogimaailman. Eli jostain 2012 vuoden alusta.

On ollut rohkaisevaa saada lukea, että tästä kaikesta voi selvitä voittajana. Olet hyvin vahva nainen ja kirjoitat ihailtavasti <3

Kaikkea hyvää ja onnea adoptiomatkallenne.
Anonyymi sanoi…
Hei,
kirjoituksesi ovat olleet kiinnostavia ja osuvia. Olisi vielä kiva kuulla, millaisia haaveita ja toiveita sinulla on adoption suhteen, prosessista, lapsesta tai vanhemmuudesta. Mukavaa viikonloppua!
t. pakkasneiti
Anonyymi sanoi…
Hei,

Haluan myöskin kiittää sinua kirjoituksistasi, niiden aitoudesta ja rehellisyydestä. Minulle tekstisi ovat olleet toimineet vertaistukena lapsettomuuden tiellä. Myös mediakatsauksesi on ollut hyödyllinen. Toivoisin, että kertoisit jatkossakin tunteistasi, siitä, mikä saa sinut jaksamaan, mikä tuntuu pahalta, millaisia ajatuksia adoptioprosessista nousee ja mihin se vie.

Terv. Punajuuri
Illusia sanoi…
Kiitos kommenteista!

Voittajat löytyvät seuraavasta postauksesta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!