Siirry pääsisältöön

Uusi vuosi – parempi kuin edeltäjänsä

Vuosi 2013 oli raskas vuosi, vaikka onneksi kuitenkin nousujohteinen. Alkuvuosi oli todella raskas, mutta loppua kohti vuosi kuitenkin muuttui koko ajan paremmaksi ja olo helpommaksi.

Uusi vuosi olkoon entisiä parempi. Minun uuden vuoteni teemana on parempi olo. Siihen liittyivät Kisun ja Suvin saamat palkinnotkin. Kisu pääsee kokeilemaan joogaa ja Suvi puolestaan pääse suolahoitoon. Halusin antaa molemmille mahdollisuuden rentouteen ja hyvään oloon kaiken raskaan keskellä. Itse aion voida tänä vuonna paljon paremmin. Olen aloittanut joogaharrastuksen ja opetellut myös muuten rentoutumaan. Aion panostaa fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiini unohtamatta tai laiminlyömättä itseäni kiireen keskellä.

Uusi vuosi tuo mukanaan myös mahtavan kunniatehtävän! Minusta ja miehestäni tulee alkukesästä uuden pienen ihmisen kummeja. Tärkeä kysymys esitettiin meille vuoden viimeisenä päivänä, ja olemme todella otettuja ja iloisia kunniasta.

Kommentit

Suvi sanoi…
Palkinto on todella mieluinen, kiitos! Innostuin nyt ilmoittautumaan samaan paikkaan joogan alkeiskurssillekin. Samat ajatukset siis alkaneesta vuodesta, kuin sinullakin.
Illusia sanoi…
Mahtavaa! Toivon todella parempaa vointia meille kaikille.
Kisu sanoi…
Kiitos kivasta palkinnosta! Kävin joogatunnilla maanantaina ja se oli tosi hyvä. Ihan riittävän urheilullista, mutta oikein rentouttavaa :) Tykkäsin tosi paljon.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Olen yksinäinen

Kirjoitan nyt tekstin, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo useamman vuoden. Asia painaa minua jatkuvasti eikä se tunnu katoavan, vaikka olen yrittänyt ja toivonut pitkään. Tästä tulee vuodatus, joka sisältää aikamoisen määrän itsesääliä. Jostain syystä juuri tämän kirjoittaminen pelottaa minua. On vaikeaa olla avoin muustakin kuin lapsettomuuteen liittyvästä.
Olen yksinäinen. 
Yksinäisyys istahti minuun jo lapsuudessa. Olen kotoisin hyvin pieneltä paikkakunnalta ja kävin ala-asteeni 16 oppilaan koulussa. Minulla oli kaksi luokkakaveria. Meidän perheemme muutti kylään ulkopuolelta. Tiesin aina olevani vääränlainen. En kenenkään sukulainen, väärästä perheestä.
Opiskeluaikoina minulla oli useampikin todella läheinen ystävä. Jokaisen kanssa olin hyvin läheinen. Se oli paita ja peppu -ystävyyttä aina siihen saakka, kunnes ystävä hylkäsi minut paremman tieltä. Lopulta muutuin todella varovaiseksi. En uskalla kiintyä liikaa, koska en halua tulla enää hylätyksi.
Minulla on ja on ollut lähei…

Miten se on jo nyt noin iso?

Jo nyt alan huomata, kuinka nopeasti lapsi kasvaa. Hän käy läpi vaiheita ja jokaisen vaiheen jälkeen hän tuntuu isommalta. Hän oppii koko ajan niin paljon. Hän puhuu koko ajan enemmän ja on sylissä vähemmän.

Hän ei enää tarvitse vaippaa eikä kantoreppua kannata ottaa mukaan. Aina ei tarvita kärryjäkään. Hän juoksee tai pyöräilee.

Hän kasvaa myös fyysisesti. Kädet ja jalat venyvät. Taapero alkaa muuttua leikki-ikäiseksi.

Jo nyt toivon ensimmäistä kertaa, ettei hän kasvaisi ihan niin nopeasti. Minun iso pieni lapseni.

"Naakat lentää yhdessä"

Minun on pitänyt kirjoittaa moneen otteeseen lapsen kielen kehittymisestä. Se on niin kiinnostavaa! Kiinnostavaa sekä yksityisesti että ammatillisesti.

Olen aloittanutkin sen postauksen kirjoittamista, mutta en ole ehtinyt sitä tehdä. En vielä hautaa ajatusta, mutta totean tässä vaiheessa sen, että kieli on kehittynyt käsittämättömän huimaa vauhtia.

Tänään hän kertoi minulle bussimatkalla esimerkiksi nämä asiat:
"Aurinko laskee alas. On menny jo. Hämärää. Pimeää. Valo päällä. Yö."
"Naakat lentää yhdessä. Lentää taivaalla. Sininen taivas."
"Junaa ei tankata. Sähkö tulee ylhäältä. Sähköjohto ylhäällä."
"Isi-ukkeli on jo kotona. Isi bussilla kotiin. Isi odottaa. Kissat odottaa."

Hän siis puhuu jo suomea. Voi kun itsekin oppisi kieliä tuota tahtia!